perjantai 6. tammikuuta 2012

Esittelyssä osa 2: Hilla

Olen vuonna -87 syntynyt Roosan isosisko ja ammatiltani olen terveydenhoitaja. Hevoset ovat jo liki 15 vuotta olleet osa jokapäiväistä elämääni, sillä ensimmäiselle ratsastustunnille taisin mennä ollessani 8-vuotias. Aloitin ratsastamisen Kivimäen ratsutallilla Riihikoskella, jossa hevoskärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla.

Minä ja Hazel Dream "Doris" Kivimäellä
Innostuin hevosista, kun luokkakaverini kertoi harrastavansa ratsastusta. Minua alkoi kiehtoa ajatus siitä, miten pieni tyttökin voi hallita isoa nelijalkaista eläintä saavutettuaan molemminpuolisen luottamuksen. Äidin suostutteluun meni kuitenkin melkein vuosi, ennen kuin sain eräänä päivänä kuulla että minut oli ilmoitettu ensimmäiselle ratsastustunnille!

Hilla ja Tippa, Jenni ja Vanttu vuonna 2001
Ystävälläni ihan naapurissa oli hevonen Chirokko, jonka kanssa opin hurjan paljon siitä, mitä kaikkea hevosen hoitamiseen kuuluu. Eräänä keväänä heräsi ajatus siitä, josko otettaisiin kesähevonen naapurin ”Sipin” kaveriksi. Niin sitten Vanyar tuttujen kesken Vanttu tuli kesähevoksesi ensimmäisen kerran kesällä 2000. Kesällä 2001 onni suosi meitä, sillä naapurin laitumella laidunsi Sipin lisäksi kolme kesähevosta: Vanttu, Go Hoss Go ”Tippa” ja Nappi, josta vielä samana syksynä tuli omamme. 

Vanttu, Tippa, Sipi ja Nappi laitumella kotimme adustalla vuonna 2001
Ja niin siinä sitten lopulta kävi, että hevosista muodostui minulle elämäntapa. Ratsastettuani joitakin vuosia aloin Vantun ja Tipan myötä kiinnostua myös raveista. P-ajoluvan suoritin vuonna 2003 ja vuotta myöhemmin osallistuin Vantun kanssa C-korttikurssille. 

Riihimäellä Vantun kanssa vuonna 2005
Vantun raviuran jälkeen kisasimme pari vuotta matkaratsastuksessa, joka osoittautui aivan mahtavaksi lajiksi. Siinä jos jossain työn tulos punnitaan. Ei kaikilta ihan tuosta vaan onnistu 50km ratsastus ventovieraassa maastossa. Pitkäjänteistä pohjatyötä on tehtävä niin, että hevosen mieli pysyy virkeänä ja matkaaminen on sille mieluisaa. Vantun kanssa olimme kuin yhtä ja viimeisistä matkaratsastuskisoistamme nappasimme voiton selvällä marginaalilla. 
50 km matkaratsastuskisassa Ylöjärvellä vuonna 2007

Koin elämäni suurimman ja raskaimman menetyksen 23.11.2008 kun rakas ystäväni siirtyi hevosten taivaaseen. Vanttu oli elämäni hevonen. Tuntui kuin se olisi ollut osa minua. Ja kun se oli poissa, tuntui kuin osa minusta olisi lohkaistu erilleen. Sellainen hevonen osuu jokaisen kohdalle vain kerran. Tiedän sen, etten enää milloinkaan koe hevosen kanssa sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin mitä Vantun kanssa sain kokea.
Vaikeinta ei ollut päästää irti vaan opetella elämään ilman parasta ystävää
Nyt elämääni rikastuttavat Nappi, Oona sekä saksanpaimenkoira Siru. Tiivistäen voisin loppuun todeta, että Nappi on valoni, Oona voimani, Siru elämäniloni ja Vanttu meidän kaikkien suojelusenkeli.Voisiko siis paremmin olla?
Oonan kanssa

-Hilla

7 kommenttia:

  1. Onko Vantun poismenosta jo tosiaan noin kauan O.o

    VastaaPoista
  2. Äkkiä se aika menee. Välillä tuntuu kuin se ihan eilen olisi tapahtunut. Kaikki Vantun kanssa vietetyt hetket ovat vielä niin tuoreessa muistissa.

    Toisaalta, nyt pyörähti käyntiin 11. vuosi Napin kanssa. On ponikin jo hyvän tovin ehtinyt olla kanssamme. Ja Oonan kanssa tulee aivan kohta kolme vuotta yhteiseloa täyteen... Ja Siru täyttää kohta ½ vuotta! Pakko vaan todeta, että kyllä aika rientää! :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä siitä on jo aikaa, kun Vanttu siirtyi ikilaitumille. Johan tuosta Viltsunkin lopettamisesta tulee viisi vuotta.. äkkiä se aika kuluu.

    Vanttu oli kyllä komea hevonen! Mutta onneksi on vielä monta karvakaveria tukenasi. :)

    VastaaPoista
  4. Hei! Mikähän vuosi tuo mahtaa olla, missä olet Doriksen kanssa? Doris oli mun elämäni hevonen ja samalla myös ensimmäinen oma hevonen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dorikseen tutustuin Riihikoskella Kivimäen ratsutallilla aikanaan ja jos en ihan kauheasti laskenut väärin, niin tuon kuvan täytyy olla kesältä 1998. Doris oli minulle ensimmäinen oikea lempihevonen ja ratsastin sillä tunnilla aina kun oli mahdollista. Tiemme erosivat, kun ratsastustuntitoiminta lopetettiin 1999 ja Doris siirtyi ensin vuokrahevoseksi ja sitten myöhemmin myytiin nykyiseen kotipaikkaansa (jossa elää varmasti elämänsä loppuun saakka ellei se ole jo päättynyt).
      -H

      Poista
    2. Doris tuli Harvialan Hevostilalle tuntihevoseksi -99 ja sain sen äidiltäni rippilahjaksi 2001. 2005 myin Doriksen takaisin Katjalle, joka sen oli alunperin kolmevuotiaasta kouluttanutkin.... Se varsoi Katjalle hienon rautiaan tammavarsan ja eli mulavan eläkeläishepan loppuelämän. Doris lopetettiin 27.7.2011 kunnioitettavassa 22 vuoden iässä ja vielä ikäisekseen hienossa kunnossa, vaikka kaikkea pientä oli jo alkanut iän myötä tulla... Hieno tamma, joka opetti mulle seitsemän vuoden aikana todella paljon :)

      Poista
    3. Ai niin! Olin ihan unohtanut, että Doris oli Harvialassakin! Joskus etsin Doriksesta tietoja ja kuulin sen asustelevan Harvialassa, Hämeenlinnassa? Muistan vaan, miten se eleli viimeisiä vuosiaan Katjan hoteissa, kun kävimme joskus kisaamassa Bertan kanssa kyseisellä tallilla Doriksen laiduntaessa siellä. En vain heti tunnistanut, kun oli niin vaalea! Varsasta olen nähnyt kuvia (tai voi olla että sekin siellä laitumella oli, mutta tuijotin vain Dorista).
      -H

      Poista