torstai 26. tammikuuta 2012

Esittelyssä osa 3: Neiti Rinsessa Rimppakinttu


lv-t. Go Get'm Girl
"Oona"
s. 8.3.2002 FIN
i. Go Get'm Kemp e. Cosmonita Neth
Kaikki ei elämässä mene niin kuin etukäteen suunnittelee. Vantun poismenon jälkeen päätimme, ettemme hankkisi toista hevosta ennen kuin opiskelut olisi suoritettu ja nähtäisiin, mihin kukakin elämässään suuntaa ja asettuu. Toisin kuitenkin kävi. Hevosettomuutemme kesti tasan 63 vuorokautta, jonka jälkeen Oona on kuulunut eläinjoukkoomme jo 3 vuoden ajan.


Tälläinen hevonen tuli silloin hankittua. Ihka ensimmäinen kuva Oonasta.


Ensitapaaminen sujui hyvin. Siitä päivästä alkaen kaksikko on saanut kulkea elämäänsä yhdessä.

Oona löytyi vahingossa, kun surffailin tuttuni hevosaiheisilla kotisivuilla. Huomasin tekstin myytävänä sivun reunassa ja uteliaana tietenkin klikkasin linkkiä. Kuva Oonasta latautui sivuille tekstin alle ja silloin tiesin, että tässä olisi seuraava hevosemme. Pari päivää surffailin netissä salaa ja katselin kaikki Oonasta olevat valokuvat. Luin myös uudelleen sivuilla olevat vanhat kuulumiset vuosien varrelta. Koko ajan vahvistui tunne siitä, että tämän hevosen haluaisin omakseni.
Ensimmäinen ratsastus Oonalla kotona tammikuussa 2009...

... ja samaisessa paikassa 3 vuotta myöhemmin.

Kuvista voi hyvin nähdä, miten hevonen on kolmessa vuodessa kehittynyt. -2009-

-2012-
Laukkassa on ainakin tapahtunut jotain! -2009-

-2012-


Poseerausta ensimmäisen ratsastuksen jälkeen tammikuussa 2009.

Niinpä sitten suuntasimme läheiselle pikkutallille Oonaa katsomaan eräänä lauantaipäivänä tammikuussa 2009. Koeratsastimme hevosen ja se tuntui mukavalta ja herkältä. Halusimme kuitenkin vielä miettiä ja niinpä sovimme, että menisimme myös sunnuntaina katsomaan tammaa.
Oona ja "maahankaivettu" este. -2009-

-2010-

Tätä kai voi jo kutsua esteen ylitykseksi. -2011-
Sunnnuntai koitti ja hevonen oli yhtä ihana kuin edellisenäkin päivänä. Niinpä sovimme, että seuraavana viikonloppuna hakisimme Oonan kotiin kuukauden koeajalle. Tammikuu kului ja niin helmikuussa sitten teimme kaupat.


Kenttätyöskentelyä heinäkuu 2009.


Heinäkuu 2010.

Huhtikuu 2011.

Oonalla oli aikaisemmassa kodissaan ajettu sekä ratsastettu jonkin verran. Neiti osasi tullessaan perusasiat, tosin raviin neiti lähti lähes poikkeuksetta peitsin kautta ja kentällä ravi vaihtui usein peitsiin. Alusta asti Oona on ollut hirveän herkkä avuille sekä kuuliainen. Vaikkei Oona jotain osaisi, se aina yrittää loppuun asti.

Esteet eivät olleet Oonalle alkuu mikään itsestään selvyys. -2009-

-2010-

Mutta ahkeruus palkitaan. Kolmessa vuodessa näköjään uusittu estetolpatkin :D -2011-

Oona kaipaa rutiineja. Se pitää siitä, että asiat tehdään samalla tavalla. Oona hermostuu helposti, jos päivärutiineihin tulee suuria muutoksia. Tutut rutiinit vahvistavat hevosen turvallisuuden tunnetta. Alkuun Oona oli helposti rauhaton. Mutta kun tutustuimme toisiimme paremmin, Oonakin rauhoittui. Nyt Oona ei juuri pienistä rutiininmuutoksistakaan niin helposti hätkähdä.

Alusta asti maastoilu on ollut Oonan vahvin laji. -2009-


-2010-

-2011-

Oona on kolmessa vuodessa kehittynyt hienosti. Ajopuolella hevonen kulki alkuun vinossa aisojen välissä, ja sitä koetettiinkin erilaisilla lappuvirityksillä suoristaa, kunnes huomattiin, että hevonen oli toispuoleinen. Heikompaa puolta vahvistimme laittamalla Oonalle toiseen takajalkaan kaksi painavampaa putsia päällekkäin. Noin puolen vuoden päästä putsit saattoi jättää pois, sillä hevonen oli tasapainoisempi. Samalla huomasimme, että Oonan tasapainokin otti roiman harppauksen eteenpäin ja kentällä työskentely alkoi edistyä.

Pellolla laukalla 2009.

Ja samaisella pellolla laukalla 2011.

Ratsastuksessa Oona on oppinut kulkemaan kaikissa askellajeissa kentän aitojen sisäpuolella. Tällä tarkoitan sitä, että tila riittää, jotta esimerkiksi laukassakin voi työskennellä erikokoisilla ympyröillä ja hypätä pieniä esteitä. Alkuunhan Oona laukkasi vain koko kenttää ympäri lisäten vauhtia kurveissa. Perusasioiden lisäksi Oona väistää hyvin sekä uutena asiana on juuri oppinut tekemään avot ja sulut!

Rakenneposetus 2009...

... ja 2011.

Maastossa Oona on aina ollut reipas menijä. Avuille herkällä hevosella on miellyttävä tehdä pitkiäkin retkiä kauniisiin maastoihimme aina kiipeilemään ja kahlaamaan asti.

Suurin yksittäinen asia, joka meitä on Oonan kanssa työllistänyt, on lastaus. Oona ei alkuun millään olisi halunnut mennä kuljetuskoppiin, johtuen ikävistä kokemuksista. Otimme tehokuurin ja niinpä hiihtolomalla vuonna 2009 Oona matkusti pienen lenkin joka päivä. Ensimmäisellä kerralla lastaus kesti 10 minuuttia ja sen jälkeen pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta Oona on kävellyt koppiin suoraan.

Erilaisissa ajopuuhissa: Harjotusraveissa. -2009-

-2011-

-2011-

Oona täyttää tänä vuonna täydet kymmenen vuotta. Tarkempia sukutietoja voit tarkastella sukupotista tai kotisivuiltamme.

Kahden tytön hevonen. -2009-

-2011-

Erityistuntomerkeistä mainittakoon, että…
  • Oonalla on ristiselän päällä valkoinen pilkku, joka näyttää ihan linnun aikaansaannokselta…
  • Oonan tunnistaa myös äänestä, sillä juostessa neidillä on tapana pitää turvallaan ”prööt-prööt” ääntelyä hengityksen tahtiin. Ravin ja laukan pystyy tunnistamaan tuosta äänestä.
  • Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten Oonuska, Oonuli, Prööt-prööt, Tamma-Neiti, Rinsessa, Rimppakinttu...
  • Oona pitää ennen kaikkea mehukkaista omenista, mutta myös ruisleipä on neidin suurta herkkua. Pullat ja piparit jäävät Napille.
  • Oona on oikea vesipeto! Jos vain jossain on kahlaussyvyinen lätäkkö, neiti on siellä ensimmäisenä kuopsuttamassa vettä!
  • Oona on startannut harjoitusraveissa Hillan kanssa 4 kertaa. Ravihaaveet jäivät siihen, koska Oonalta puuttui se olennaisin: nopeus.
  • Oona on kiinnostunut lastenhoidosta! Mielellään hoitaisi varsoja sekä ihmislapsia.
  • Oona pitää läheisyydestä. Se tulee hiljaa viereen seisomaan, laittaa pään lähelle omaani ja on aivan hiljaa paikallaan aivan kuin ajatellen: ”Jos olen hiljaa kuin hiiri, saan olla tässä.” 
Kiitos Oona yhteisistä hetkistä kanssasi!

Niitä toivomme vielä paljon lisää!


- Hilla

5 kommenttia:

  1. Kiva esittely =)
    Johnnyn lopettamisen jälkeen totesin, etten enää ikinä laita lämppäriä. No, onhan niitä ehtinyt kaksi olemaan sen jälkeen ;D
    Niin siis syy oli siihen se, että Johnny oli maailman paras, en halunnut uskoa, että yhtä ihanaa lämppäriä enää saisin!

    VastaaPoista
  2. On se Oona vaan niin hieno hevonen <3 :)

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Oona on saanut todella paljon lihasta kolmessa vuodessa :)

    VastaaPoista
  4. Onko siitä oikeasti jo 3 vuotta kun Vanttu siirtyi vihreämmille laitumille...? =Oo Niin noh, onhan Nasukin ollu mulla jo 2,5v. Nopeesti se aika menee!

    Oona on kyllä kehittynyt hurjasti kolmessa vuodessa. Hieno ratsu siitä on kehkeytynyt. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Tätä postausta olikin kiva kirjoittaa.

    Lämppärit on aina ja tulevat aina olemaan mulle se juttu. Kyllä niitä aina yksi pitää olla :) Oona on hieno hevonen, enkä uskonut, että toinen näin hieno hevonen voisi osua kohdalleni, vaikka Vanttu silti tuleekin aina olemaan minulle se elämäni hevonen.

    Siitä on jo ylikin kolme vuotta... Äkkiä aika menee. Onhan Oona oppinut ja kehittynyt valtavasti, vaikkei siitä koskaan ihan oikeaa ratsua tulekaan. Eikä ole tarkoituskaan vaan on hienoa omistaa hevonen, jonka kanssa voi tehdä niin monenlaisia juttuja, kumpikin meistä mielensä mukaan. :) Ja aina löytyy jotain uutta yhteistä puuhailtavaa :) Oona soveltuu niin moneen, koska pitää kaikenlaisesta puuhastelusta.

    -H

    VastaaPoista