sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Maastoilua kerrakseen

Tämä viikonloppu onkin mennyt hevosten kanssa maastoilessa ihanissa ja vähän vähemmän ihanissa keleissä. Nyt, kun lumi on jo sulanut lähes kokonaan, kärryilläkin ajo luontuu paremmin maastossa.
Perjantaina päätimmekin Hillan kanssa lähteä Oonan ja Bertan kanssa maastoon ajelemaan. Oona tuntui olevan mielissään päästessään pitkästä aikaa kärryjen eteen, Berta puolestaan tuntui muuten vain olevan hyvällä päällä. Menimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle lähitallin ravihevostenharjoituslenkille, jota meillä on lupa käyttää. Lenkillä on pitkä suora, joka meillä on tapana päästää vähän lujempaa ravilla tai laukalla, riippuen siitä onko ratsain vai ajaen. Tällä kertaa menimme suoran ravilla. Oona paineli reipasta vauhtia edellä ja Berta painoi aivan Hillan selässä kiinni. Muutenkin omat käteni olivat vähän hellänä ensimmäisen kierroksen aikana, sillä Bertalla tuntui olevan virtaa ja poni olisi halunnut viipottaa Oonan edelle. Muutaman kierroksen kierrettyämme lähdimme takaisin kotitallille. Kuvamateriaalia ei valitettavasti lenkistä saatu, sillä yhtään kuvaajaa ei lähtenyt mukaan.


Oona ja Berta tammikuussa
Lauantaina lähdimme maastoon Oonan ja Napin kanssa. Hilla ratsasti Oonalla ja minä puolestani ajoin Nappia. Tänään myös Siru pääsi ensimmäistä kertaa hevosten kanssa yhteiselle lenkille. Kiersimme kotipihan kautta ja haimme Sirun mukaamme. Hieman syrjäisemmällä alueella, jossa ei autoja juurikaan kulje, päästimme Sirun vapaaksi. Koira kulki hienosti hevosten vierellä, eikä lähtenyt omille teilleen haahuilemaan. Sirun mielestä Oonan kanssa oli hauska juoksennella edellä hieman lujempaa, mutta koira myös selvästi jäi aina odottamaan Nappia, joka kulki joukon perimmäisenä. Tästäkään lenkistä en harmikseni kuvamateriaalia saanut, sillä tallilta lähdettyämme alkoi hivenen tihkuttaa enkä viitsinyt kameraa sateeseen ottaa.


Tänään oli kaunis kevätsää ja päätinkin lähteä Napin kanssa pienelle kärrylenkille. Tänään satuin jopa saamaan kuvaajankin paikalle, joten aivan kuvattomaksi ei tämä postaus sentään jää!
Lenkki sujui hyvin yhtä Napin tekemää U-käännöstä lukuun ottamatta. Ponin mielestä tien pientareella ollut lumikasa aikoi syödä hänet ja siksi poniherra päätti kääntyä kotiin :D Pienen keskustelun jälkeen jatkoimme matkaa ja loppu lenkki sujuikin ongelmitta. Lenkin jälkeen venytin Napin, loimitin ja sitten poni pääsikin tarhaan nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.




Ilokseni sain myös huomata, että kenttä on viimeinkin sulanut kokonaan! Aivan ennätysnopeasti se suli tänä vuonna, viime vuonna tähän aikaan kenttä oli vielä aikamoisen lumivesimössön peitossa. Vihdoinkin pääsee Oonan kanssa aloittamaan laukkatyöskentelyt pitkästä aikaa, sillä tähänastisella liukkaalla ja jäisellä pohjalla en neidin kanssa ole viitsinyt paljoa laukkailla.  

- Roosa

5 kommenttia:

  1. Ohhoh, onpa siellä teilläpäin vähän lunta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on tänä vuonna ollut yllättävän tehokas, mutta ehkä viime viikon parina päivän +10 asteella on osuutta asiaan! Viime vuonna kävin hiihtämässä vielä 15 km maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, mutta nyt ei hiihtämään enää pääse. Siru kylläkin ilahtuu asiasta, sillä nyt latupohja on jälleen meidän käytettävissämme! :) Ja tänään huomasin, että meidän seinustalla kukkii jo sellainen kellon näköinen kevätkukkanen ja krookuksetkin ovat jo hyvällä alulla!
      -H

      Poista
  2. Missä päin te oikein asutte? Täällä Oulun korkeudella on vielä luminietokset pelloilla.. Ja tänään pyryttää vaan lisää. Noooh, eiköhän se kevät sieltä pikkuhiljaa ala tulemaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turussa asutaan. Täällä tosiaan lumi on lähtenyt sulamaan aivan ennätysvauhtia! Toivotaan, että sinne Ouluunkin pian se kevät koittaa! :)
      -R

      Poista
  3. Meillä on kans lumi sulanut aika nopeasti pois. Yhden päivän kun satais vettä, niin ei juuri olisi lumesta enää tietoakaan. Lisäki osa teistä on kuivanut jo tosi hyvin, että on ollu kiva kulkea sekä koirien että ponien kanssa lenkeillä. :)

    Nasulla on tapana kytätä kaikkea typerää. Kuten kiviä ja multapaakkuja tien vieressä. Kami sentään yleensä säikkyy jotain vähän erikoisempaa, kuten isoja traktorin lokasuojia pihoissa tmv. :D

    VastaaPoista