sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sykkeitä seuraillen


Kun nyt kevät vihdoin on koittanut ja ruohokin alkaa pikkuhiljaa vihertää, päätimme aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi lähteä vähän pidemmälle maastolenkille Oonan ja Bertan kanssa. Oonalle laitoin pitkästä aikaa Polarin sykemittarin, jonka sain joskus lahjaksi, kun Vantun kanssa harrastimme matkaratsastusta.


Lenkille lähdössä

Sykemittarin asentaminen paikoilleen on helppoa: siinä on lähetin, sekä kaksi elektrodia. Toinen elektrodi laitetaan hevosen kyljelle satulahuovan alle ja toinen kainaloon kiinnittäen kätevästi satulavyöhön. Elektrodit toimivat ja mittaavat sykettä silloin, kun ne ovat suorassa ihokosketuksessa hevosen kanssa. Tässä siis karvapeitteestä on hieman haittaa, mutta onneksi keino on keksitty: hevosen karva joko kastellaan ihan vedellä tai sitten voi käyttää esim. ultraäänigeeliä! Minulla on käytössä tuota jälkimmäistä, eli laitoin elektrodeille runsaasti vesiliukoista geeliä, jotta mittaaminen onnistuu. Lisäksi ratsastajalle tulee sykemittariranneke, josta voi hevosen sykettä seurata ihan realiajassa! Lähettimen ja rannekkeen kantoväli on noin metrin, joten ratsastettaessa tämä toimii oivallisesti. (Ajoon sitten tarvitaan erilainen mittari, jossa joko lähetin tulee lähemmäs ohjastajaa tai rannekkeessa on pidempi kantomatka. Tämä minun mittarini on nimenomaan ratsastajalle suunnattu, tosin Napille ajoon se käy, koska poni on niin pieni, että piuhan pituus sallii lähettimen kiinnityksen häntäremmiin!)


On hieno huomata, miten Oonan kunto on kasvanut. Muistan, kun Oona meille tuli ja sillä mittaria testasin, oli leposykekin lähemmäs 50. Nyt, kuten kuvasta näkee, leposyke on alhainen 30. Leposyke on tietysti aina yksilöllinen, mutta mitä alhaisempi syke on, sitä parempi ("tehokkaampi") on sydämen iskutilavuus. Kilpailueläinlääkärithän joskus naureskelivat, että Vanttu oli kisapaikalla "ihan kuollut" muihin verrattuna, kun kaiken kisajännityksen keskellä sen leposyke oli parhaimmillaan 28!

Teimme sitten reippaan reilun 25 km lenkin ja meillä kaikilla oli hirveän hauskaa! Sykemittarista oli hauska katsella, miten hevonen esim. reagoi, kun se säpsähtää jotain. Kävellessä Oonan syke vaihteli siinä 60-75 välillä ja kun joku "mörkö" näkyi jossain, pomppasi se yks kaks yli 90! :D Laskien tietysti neidin tokennuttua säikähdyksestä takaisin normaalille tasolle. :)

Menimme lenkillä tietysti kaikissa askellajeissa, joten mukavalta tuntui nähdä, että kilometrin laukkaosuuden jälkeen hölkässä syke palasi hienosti omalle tasolleen. Joten ei voi muuta kuin todeta, että hyvin Oona-neiti palautuu rasituksesta! Seuraavalla kerralla taidammekin laittaa mittarin Bertalle ja katsoa, minkälainen teräsponi se oikein on! Berta kun tuli samaa vauhtia kokoa pienemmällä jalkakalustollaan Oonan perässä koko lenkin, eikä ollut moksiskaan! Kuin myös startin jälkeen Bertta palautuu hyvin nopeasti, joten ihan siitäkin voi päätellä ponin olevan ("huippu") kunnossa! :D



- Hilla

2 kommenttia:

  1. Tuollainen sykemittari voisi olla kyllä mielenkiintoinen kapistus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun menimme Vantun kanssa ihan stetoskoopeilla kuuntelemalla, mutta harvoin sitä viitsi kesken lenkin tulla alas satulasta ja alkaa sykettä laskea. Oivallinen kapistus kuitenkin lepo- ja palautussykkeen tarkistamiseski. Jos asuttais vähän lähempänä, saisit lainata :)
      -H

      Poista