perjantai 4. toukokuuta 2012

Ajoa ja viimehetken viimeistelyä

Vauhdikas päivä! Kyytiä saivat niin Oona, Nappi kuin Berttakin. Ensin vuorossa oli Oonan ajoa, ja koppakärryiltä kuuluikin aika pulinaa, kun me siskokset siinä Oonan ravin tahtiin pölistiin keskenämme. Oona oli mukavan reipas ajaa ja tamma selvästi nautti reippaasta ja pitkästä ajolenkistä. Vähän meidän kyytiläisten piti kuitenkin tamman menoa jarrutella, koska ajolaseista huolimatta soraa ja hiekkaa lensi jokseenkin meidän päällemme vauhdin lisääntyessä.

Ohjastajan perspektiivistä katsottuna


Nappi saikin esitellä tänään kehittyneitä ohjasajotaitojaan, ja ponilta sujuivatkin niin avotaivutukset kuin pohkeenväistötkin! Poni on ohjasajossa hyvin herkkä ja kuuliainen sekä tekee mielellään. Pienestä merkistä poni lähtee polkemaan komeasti avoja sekä väistämään hienosti sivulle, askeltaan pitkälle venyttäen. Hieno tunne, miten maastakin saa pienen ponin tekemään samoja asioita, mitä isomman hevosen selästä käsin! Ei siis haittaa ollenkaan, etten ole itse koskaan voinut ponilla ratsastaa, sillä yhtä hienolta (ellei hienommalta jopa!) tuntuu se, kun poni tekee rehellisesti asioita, kun kulkee sen perässä ja antaa pieniä merkkejä. Ponithan ovat tunnetusti monipuolisia!


Pientä pukittelua...



Roosa ja Bertta viimeistelivät kisakuntoaan ottamalla reipastempoisia lisäyksiä, laukanvaihtoja sekä lopuksi muutaman esteenylityksen. Hienoa katsoa, miten kaksikko menee eteenpäin koko ajan, kun he yhdessä työskentelevät. Huomenna Bertta saa huilia ja sunnuntaina sitten tositoimiin!


- Hilla

7 kommenttia:

  1. Hieno Nappi! ♥ Olen aina ihmetellyt miten ohjasajaen voidaan tehdä esim. pohkeenväistöjä tai avoja? Osaatko kertoa hieman tarkemmin? Käytetäänkö siinä raippaa apuna ikään kuin pohkeen tilalla?

    VastaaPoista
  2. Nappi kiittää :) Ohjasajo perustuu pitkälti siihen, että ohjastalla on hyvä tuntuma poniin ikään kuin ratsastajallakin selästä käsin. Etua on tietysti, jos poni osaa liikkeet entuudestaan mutta voi ne maastakäsinkin opettaa. Pitkää piiskaa voi käyttää apuna, jos poni ymmärtää väistää sitä. Mutta siitä voi olla haittaakin, mikäli poni alkaa lisätä vauhtia sen näkemisestä. Napilla se toimii "ikään kuin pohkeena", tosin sillä ei edes tarvitse koskettaa ponia, vaan asetuksella ja piiskaa näyttämällä ponille annetaan merkki ja siitä väistö sitten alkaa jatkuen, kunnes pyydän ponia suoristautumaan ja liikkumaan taas eteenpäin.

    Avustajaakin voi alussa käyttää, jolloin ohjastaja pyytää ponia avuilla väistämään ja avustaja ohjaa ponia kulkemaan väistön suuntaan. Ihan niin kuin selästäkin käsin, alkuun ei ponin tarvitse astua ristiin, vaan riittää että se ymmärtää sivulle vievät avut. Pikkuhiljaa sitten lisätään vaikeusastetta ja pyydetään lisää, askel kerrallaan. Ihan ekoilla kerroilla riittää askel tai pari, jonka jälkeen poni suoristetaan jo kiitokseski. Liika ei pidä vaatia kerralla vaan aina ponin tason mukaan, jotta iloisen yhteisen tekemisen maku säilyy molemmilla. :)

    Selvensiköhän tämä minun sepustukseni nyt yhtään asiaa?
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tästä oli paljon apua :) Täytyy itsekin alkaa harjotella!

      Poista
  3. Mihkäs meette kisailemaan? Varjolle vai Ruskolle vai minne? Tsemppiä, kaikki ruusukkeet ja pokaalit kotiin! ;)

    VastaaPoista
  4. Tällaista juuri hevosharrastuksen täytyy olla - monipuolista ja hauskaa! Olen kovasti yrittänyt aina posmentaa sitä, että vaikka juuri esimerkiksi ohjasajo voi olla paljon muutakin kuin ohjasajoa ja maastoratsastus voi olla muutakin kuin vain puskissa köpöttelyä! Harmi vain, että kaikki eivät sitä ymmärrä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :) Mistä kaikesta vaan jäävätkään paitsi he, jotka eivät näitä harrastuksen saloja todellisuudessa ymmärräkkään...
      -H

      Poista