sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Paluu Kolvaaseen

Vantun kanssa usein treenasimme pidempiä lenkkejä isovanhempiemme mökillä Kolvaassa, Säkylän Pyhäjärven rannalla. Vaarin kertoman mukaan nimi Kolvaa on peräisin vanhan kansan tarinasta, jossa matkamies oli poikennut paikkakunnalla ja tavannut sen ainoat kolme asukasta. Jälkeenpäin matkamies oli todennut että "Siel oli kol vaa". Näin ne paikannimet syntyvät. 


Nyt kun Oonan kanssa olemme aloittelemassa matkaratsastusta, oli meidänkin vuoro käydä treenilenkillä mökkimaisemissa. Näin ollen siis Nappi ja Oona lähtivät yksissä tuumin matkaan. Oonan kanssahan on joskus ollut ongelmia matkustamisessa, joten siksi Nappi on aina mukana. Olen luvannut Oonalle, ettei sen tarvitse koskaan matkustaa yksin ja siksi neiti onkin jo oikein hyvä matkustaja!

Perillä sitten lähdin Oonan kanssa lenkille. Olin suunnitellut reitin etukäteen ja tavoitteena oli noin 34 km reitti. Ilma oli helteinen, mutta pieni tuulenvire kuitenkin sopivasti kevensi olosuhteita. 



Matka sujui samoissa maisemissa, missä aikanaan Vantun kanssa ratsastelin 30-50 km lenkkejä. Oona oli oikein innoissan  ja alkuun ajattelinkin, että jaksaakohan neiti noin reipasta vauhtia koko matkan. Oona sai kulkea omaan tahtiinsa alusta loppuun ja sama vauhti pysyi yllä aina mökin pihaan asti. 

Mukana reitin varrella olivat isä, Siru ja ikioma stewardini Vaari. Vaari suunnitteli aikanaan Vantulle eri mittaisia reittejä ja kävi niitä etukäteen autolla läpi samalla tarkastaen reitin pituuden ja kulkukelpoisuuden. Siksi alkuun tuntuikin turvalliselta lähteä vieraisiin maatsoihin, kun tiesi, minne kulkea. 


Huoltotauko. Kuvassa myös Vaarini.
Pidimme matkalla muutamia juomataukoja ja pienen pätkän rauhallisella metsätiellä Sirukin sai osallistua lenkkiin! Koira juoksi Oonan rinnalla melkein 3 km matkan, josta melkein kilometri mentiin kilpaa! Sekä koira että hevonen kyttäsivät toinen toisiaan ja lisäsivät vuoron perään vauhtia! Kyllä mentiin aika kyytiä ja isä sanoikin, että auton mittari näytti liki 40 km/h. Silti jäi sellainen olo, että molemmilta olisi vielä vauhtia löytynyt, mutta täytynee vielä loppuun todeta, että kyllä tiukan paikan tullen Siru olisi vetänyt pidemmän korren. Se kun halusi koko ajan mennä kuononpään verran edellä. 

Sirun ja Oonuskan kilpajuoksua ja yhdessä liikkumisen riemua!
Laukkaa voikukkakujalla

Kukas se sieltä mutkan takaa oikein tulee?
Nappikin oli päivemmällä päättänyt Roosan kanssa lähteä ajelulle ja kaksikko tulikin meitä vastaan loppumatkasta. Napille kilometrejä kertyi reilut 6, ja loppumatka taittui yksissä tuumin. 
Vastaanottokomitea: Siru

Rannassa sitten kaikki eläimemme vilvoittelivat järvessä. Ainoastaan Siru meni uimaan asti, mutta koska hevosten uittaminen olisi vaatinut joko minun tai Roosan uhrautumisen vielä melko viileään veteen, hevosemme saivat vain polskutella rantavedessä. Tosin Oona huolehti pluttaamisellaan siitä, että Roosalta on ainakin villahousut nyt lähteneet. Saa nähdä, koska pikkusisko uskaltautuu loput talviturkistaan heittää? Minä kun olen omani jo Kokemäenjokee heittänyt!

Oona ja kanadanhanhi

Pluttaamassa



Kiitos Mummille ja Vaarille! On kiva, kun eläimemmekin ovat aina yhtä tervetulleita mökille kuin me kaksijalkaisetkin! :) 

Oonan kanssa Vantun jalanjäljissä, ison kiven luona.

Ja samaisen kiven luona Vantun kanssa vuonna 2008.
-Hilla

8 kommenttia:

  1. ääää en kestä! aivan ihania kuvia!! :)

    VastaaPoista
  2. Täytyy kyllä sanoa, että teidän elämän seuraamisesta tulee aina niin hyvälle mielelle!

    Vaikka olen suhteellisen erakko harrastaja, niin toisinaan kaipaan itsekin ratsastus- ja hevosseuraa. Sääli vain, etten ole vielä löytänyt lähistöltä suhteellisen samanhenkistä harrastajaa kuin minä... Tällä tarkoitan lähinnä siis sitä, että sellaista ihmistä joka olisi ollut esim. valmis jakamaan hevosharrastuksen kanssani tullut esim. meille ratsastamaan/käyty maastossa/valmennuksessa ja lähdetty yhdessä hevosten kanssa reissuun tms.. Mun täytyy myöntää että olen tosi huono lähtemään yksin. Vierastan vähän uusia ihmisiä (mikä on vaikea joidenkin uskoa) ja toisinaan olen tosi huono tutustumaan kehenkään! :D

    Kotvan aikaa minullakin oli Kotilassa hevosharrastajakaveri, joka tuli säännöllisesti meillä käymään ja touhuamaan hevosten kanssa. Vaikka hän oli enemmän ravipuolen harrastaja, oli hän hirmu rohkea ja innokas kaikessa - > menossa mukana täysillä. Hän uskalsi hypätä meillä esteitä ja harjoitella "keskeneräisellä hevosellani" kaikenlaista, ja vaikka tippuikin joskus kyydistä niin aina nousi uudelleen innolla selkään takaisin. Toisinaan on tosi ikävä niitä aikoja.

    Toivon niin kovasti, että me joskus vielä nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmaan meistä jomman kumman hilata tiluksensa lähemmäs toista, niin päästäisiin yhdessä puuhastelemaan. :) Meillä olisi varmaan niin paljon yhteistä puuhasteltavaa, että varmaan nuo kaksilahkeisetkin aikanaan puuttuisivat asiaan kun ei oltais enää kotona ikinä. :D

      Ei minullakaan ole koskaan ollut sellaista kaveria, joka olisi säännöllisesti käynyt puuhastelemassa kanssani. Tosin siihen hommaan on pestattu rakas pikkusiskoni Roosa, jonka kanssa on kyllä tullut puuhasteltua lähes kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. On asioita, joita ei voi tehdä yksin ja siksi on kiva, jos olisi joku käytettävissä seuraksi ja avuksi.

      Kyllä me vielä nähdään! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!? :D
      -H

      Poista
  3. Aivan ihanat maastot ja muutenkin kaunista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi ehkä maailman ihanin paikka retkeillä pidempiä lenkkejä hevosystävien kanssa. :)
      -H

      Poista
  4. On kyl tosi kivan näkösiä maastoja. Ja tuo järvi! Voi ku tääki sais jossain uittaa hevosia. :/ Ei oo ku pari luomaa joissa pääsee vähä kahlaamaan.
    Mäki otin viime talvena kisan Nasun ja Venla-whippetin kanssa. Kyl se Nasu vaan kirkkaasti jäi kakkoseksi. Meidän Venla pinkoo parhaillaan sellasen 50km/h. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri maastojen takia Kolvaassa onkin niin ihana käydä ratsastamassa. :) Kyllä on vaan jännä, miten nuo koirat noin lujaa pääsevätkin! Mutta onhan niiden askelluksella toki mittaakin.
      -H

      Poista