sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viisaat hevoset, pelokkaat ratsastajat

Oona on kotiutunut oikein hyvin kesäpaikkaansa. Kolmikko tulee loistavasti toimeen keskenään, kun kaikki yksilöt ovat luonteeltaa hyvin samankaltaisia: rauhallisia, rentoja ja kuitenkin oman tiensä kulkijoita. Kukaan ei ole läheisriippuvainen toisesta, joten kinaa ruunan ja kahden tamman välillä ei ole syntynyt. Oona tietysti on iskenyt silmänsä komeaan vanhaan herraan Ressuun, ja mielellään tammukka onkin lähtenyt Ressun mukaan uusiin maisemiin tutustumaan. 

Yhteistä retkeä luonnonhelmaan oli suunnitelmissa tällekin päivälle, kun Roosa tuli meille kylään. Sää oli vaihteleva: lämmin mutta vesikuuroja tuli aika ajoin. Hevoset lähtivät kuitenkin mielellään metsään, kun sateella ei hyttysiäkään juuri näkynyt. Vettä ripsotteli hiljakseen, ja Roosa matkusti Ressulla ja minä Oonalla. 

Metsätähti sadesäällää
Metsään päästyämme koimme kyllä elämämme säikähdyksen Roosan kanssa. Vettä tuli edelleen hiljakseen, ei siis mitenkään rankasti satamalla. Ja siispä toden teolla yllätyimme, kun salama iski aivan meidän viereemme, metsän reunustamalle peltoaukealle! Metsänpohja leimahti viti valkoiseksi silmissä, ja tuntui kuin hetkeen ei olisi nähnyt mitään. Samaan aikaan tietysti jyrähti siihen malliin, että korvissa soi ja sisuskalutkin tärisivät! Meillä molemmilla adrenaliini virtasi vereen, sydän jyskytti hurjasti eli melkoisen pelkoreaktion moinen äkkiarvaamaton luonnontapahtuma sai meissä aikaan!

Kukkiva mustikka
Koomisen tilanteesta teki se, että ratsumme eivät juuri korvaansa moiselle lotkauttaneet. Molemmat vilkaisivat ratsastajaansa miettien, että mikäs niille nyt oikein tuli ja matka metsäpolkua pitkin jatkui keskeytyksettä ilman mitään vauhdin muutoksia. Viisaat eläimet osaavat lukea luonnon merkkejä ihmistä paremmin. Niin luonnollisesti kumpikin kaviollinen suhtautui yllättävään ukonilmaan. Minulle ja Roosalle se kuitenkin kirjaimellisesti tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta!

Sadekin taukosi melko pian ja jyrinöitä ei tämän jysäyksen jälkeen kuulunut. Lenkki sujui mukavasti, ja sai Oonakin tosissaan pistellä kun vanha vaari laukkaili pitkällä taysverisenkaltaisella askeleellaan. 

Kärpänen
Kuvat otettu sadesäällä metsälenkillä Sirun kanssa. Koska tämän päiväisestä ei ole kuvia, saavat nämä metsäaiheiset kuvat piristää tekstiä. Sopivathan kuvausolosuhteet ja -kohteet tämänkin päivän aiheeseen.

-Hilla

2 kommenttia:

  1. KIIKKAAN!! Meiltä on sinne vain 10km. Tuntuu jotenki hölmöltä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se nyt möllöttää jonkin aikaa :) Maailma on pieni.
      -H

      Poista