tiistai 14. elokuuta 2012

Déjà vu


Olet varmasti kuullut tarinoita siitä, miten ihminen voi joskus kokea suorastaan aavemaisen, todentuntuisen tunteen siitä, että tälläistä on tapahtunut ennenkin, tämän olen kokenut ennenkin. Kenties olet kuullut puhuttavan déjà vu -ilmiöstä? 


Itse olen viimeaikoina mietiskellyt tätä omalla kohdallani. Väkisinkin puuhastellessani Oonan kanssa, mieleeni pulpahtelee välähdyksiä menneestä, siitä mitä jo aikaisemmin olen kokenut. Hassuinta on se, että tunnen eläväni ikään kuin uudestaan jo elettyjä hetkiä: niitä hetkiä, joita koin aikanaan yhdessä Vantun kanssa. 


En osannut asiaa sen kummemmin selittää, kunnes sitten eräänä iltana katselin vanhoja valokuvia Vantusta. Hätkähdin, kun havaitsin, että minullahan on samanlaisia, tuoreempia kuvia! Vertaillessani kuvia, löysin yllättäväkin paljon ikuistettuja hetkiä, jotka olin jo kokenut ennenkin!


Vantun lähdettyä ajattelin, että elämäni hevonen oli sitten siinä. Toista ei ole eikä tule. Oona saapui ollen minulle hevonen muiden joukossa. Oona ei koskaan yltäisi Vantun tasolle elämässäni, ajattelin. Ei siitä mitenkään voisi tulla minulle yhtä tärkeää kuin Vantusta.


Aikaa kului sen syvempiä mietiskelemättä. Usein vertasin puheissani Oonaa Vanttuun, ja aina Oona jäi toiselle tilalle. Ei maailmassa ole Vantun kaltaisia.


Kunnes sitten viimeaikoina olen useammankin kerran pysähtynyt niiden ajatusten kohdalle ja kyseenalaistanut itseäni. Miksei olisi Vantun kaltaisia? Miksi Oonan täytyy aina olla mielestäni huonompi? Ja ymmärsin, että näin ei ollut. Ei todellakaan. Oonasta on tullut minulle yhtä tärkeä kuin Vantusta, yhtä ainutlaatuinen kuin Vantusta, yhtä korvaamaton kuin Vantusta.


Minulla on siis jo toinen elämäni hevonen, sellainen, jonka kassa voi tuntea olevansa yhtä. Ei niitä tarvitse olla vain yksi, niitä voi olla useampiakin. Näissä kahdessa hevosessani on loppujen lopuksi niin paljon yhteisiä piirteitä, vaikka toki sellaistakin, mitä vain toisessa on. 

 

Jos fakta ei olisi se, että Vanttu on haudattu kuusi vuotta Oonan syntymän jälkeen, voisin jopa vakavasti harkita uskovani sielunvaellukseen.


Déjà vu (suomeksi "jo nähty") -ilmion synnylle ei ole pystytty vielä tähän päivään mennessä määritelemään sen paremmin syytä kuin selitystä. Ihmismieli on ihmeellinen, yllätyksiä täynnä oleva. Hyvä näin, sillä minä olen onnellinen näiden kokemusteni keskellä, elämäni hevosten kanssa!

- Hilla

4 kommenttia:

  1. Samaa mieltä! Mielestäni hevosten kohdalla voi hyvin olla useita "elämän hevosia", koska sitoudumme ja kiinnymme niihin. Omalla kohdalla esimerkiksi vanha ponini oli jotain niin hienoa, että pelkkä "lempihevosen" titteli ei sitä oikein kuvannut. Toisaalta taas pihassa on useampi hevonen josta pidän valtavasti - jokaisesta niiden uniikin luonteen ja muiden piirteiden vuoksi. Ne ovat kaikki minulle yhtä tärkeitä, rakkaita ja ainutlaatuisia ja niiden kanssa haluan jakaa elämäni. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä harrastuksessa juuri hienointa onkin! :)
      -H

      Poista
  2. Kaunis postaus (: terkkuja sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja terveisiä myös teille kaikille!

      Poista