torstai 23. elokuuta 2012

Kysymyspostaus osa 2

On tullut aika paljastaa loputkin salaisuudet ja vastata esittämiinne kysymyksiin. Kiitos kaikille kysyjille! Kysymyspostauksen toisessa osassa vastamme kysymyksiin, jotka koskevat lähinnä meitä kaksijalkaisia.

Kuinka kauan olette ratsastaneet?

Hilla on ratsastanut 17 vuotta ja Roosa enemmän ja vähemmän pienestä pitäen, mutta varsinaisia ratsastusvuosia on kertynyt 11 vuotta. Tässähän tulee ihan vanha olo...


Mitkä ovat tavoitteenne hevosurheilussa?

Ikioma talli.

Lempi hevosharrastusmuotonne?

Hilla: Pidän ajamisesta, mutta ratsastan myös mielelläni erilaisissa maastoissa.
Roosa: Pidän kentällä pipertämisestä ja esteistä, mutta irroittelen mielelläni spurttailemalla ajaen tai ratsastaen.

Asia joka pistää aina vihaksi?

Kateus. Kateellisilla on tapana sanoa toiselle tahallaan ilkeästi ja halua pahoittaa toisen mieli. Selän takana puhuminen ja asioiden levitteleminen eivät kuulu hyviin tapoihin ja ne jos mitkä jokaisen tulisi jo pienestä pitäen oppia. Lisäksi nettimaailmassa suututtaa ylettömästi se, että huudellaan nimettömästi ilkeitä kommentteja ja parjataan toisia keskustelupalstoilla. Jos ei ole itse sanojensa mittäinen, ja sanominen ja oma nimi eivät sovi yhteen, on parempi miettiä, kannattaako ylipäänsä puhua vaiko olla hiljaa. Nimimerkin tai anonymiteetin taakse on helppo piiloutua, mutta kannattaako toisesta kirjoittaa sellaista, mitä ei itsestäänkään haluaisi kirjoitettavan?

Kilpailetteko esim. raveissa voitosta vai puhtaasta suorituksesta ja hyvästä ajasta?

Eipä meitä ole voittajaseremonioissa juuri näkynyt. Ajetaan hevosen ehdoilla, ja jos voitto on tullakseen, niin ei sitä ottamatta jätetä!

Mikä on pisin kisamatka missä olette käyneet?

Lahden poniraveissa tuli joskus ajettua kevät-talvella 2007.

Mikä on lempi hevostarvikeliikkeenne?

Hööksistä taitaa suurin osa tavaroistamme olla peräisin. Liekö syynä se, että Hilla asuu "melkein naapurissa" - eihän 80 km ole pitkä matka, eihän?

Miten haluaisitte kehittyä ratsastajina?

Hilla: Saavuttaa Oonan kanssa seuraavalta tasolta hyväksytty suoritus matkaratsastuksessa.
Roosa: Päästä joskus valmentautumaan ja kilpailemaan vähän aktiivisemmin.

Mieleenpainuvin hetkenne hevosten kanssa?

Hilla: Kun voitimme Vantun kanssa 50 km matkaratsastuskilpailun.
Roosa: Kun saavutimme Bertan kanssa Russimestari 2011- tittelin.

Kenen kanssa vaihtaisitte hevosta ja miksi?

Ei kai omistaan kukaan halua luopua?

Keitä ovat taustajoukkonne?

Taustajoukkomme eivät olekaan tainneet sen suuremmin olla täälä esillä, joten ehkä pieni esittely on tosiaan paikallaan!
Äiti ja isä Oonan kiesien kyydissä

Äiti 
Äitimme Johanna on ammatiltaan kätilö, joten ihmisten hoivaamisen lisäksi häneltä sujuu nykyisin myös hevosten hoitaminen. Äiti on hevosten käsittelijänä rohkea, jos vain Nappi ja Oona otetaan mukaan laskuihin. Tiukan paikan tulle äiti kyllä usein yllättää ja ylittää itsensä ja kykenee sellaisiinkin tekoihin, ettei olisi etukäteen uskonut. Äiti on se, joka huolehtii mielellään tallin käytävän siisteydestä, löytää kadonneet tavarat, pakkaa eväät kisamatkoille ja on aina valmis lähtemään mukaan hevosreissuille, jos työvuorot sen vain sallivat. Äidin näkeminen satulassa on harvinaista, ei edes joka vuotista herkkua. Mutta on hän kaikki meidän omistuksessamme olleet toki testannut!

Isä
Isämme Olli-Pekka on hovikuvaajamme, ja hän onkin harrastanut valokuvausta  melkein koko ikänsä. Filmikameroiden suuri ihailija, joka kuitenkin tällä hetkellä kuvaa kahdellakin digitaalisella järjestelmäkameralla! Isä lähtee mielellään kuskiksi, ja hänen kanssaan onkin tullut kierrettyä niin Riihimäen raveissa kuin Ikaalisten matkaratsastuskisoissakin asti! Isältä on Hillakin oppinsa saanut, ja näin ollen hevoskärryn vetäminen ja peruuttaminen sujuvat myös jälkikasvulta. Isä on se, joka pitää huolen kuljetuskalustosta, osaa korjata melkein kaiken rikkoutuneen ja tekee parhaimmat kaupat koska on hyvä tinkaamaan. Isä on hevostenkäsittelijänä varma, onhan hän maatilan kasvatti. Isä ajaa mielellään hevosia, mutta on hänet satulassakin joskus nähty. 
Mummi ja Nappi "kahvilla"

Mummi ja Vaari
Ovat olleet esillä Kolvaa -reissujemme yhteydessä. Vaari toimii henkilökohtaisena stewardinamme ja suunnittelee parhaimmat matkaratsastuksen treenireitit. Tarpeen vaatiessa hän ajaa, kartoittaa ja mittaa reitit huolella etukäteen, jotta ratsukon on turvallista retkelleen lähteä. Mummi huolehtii ruokahuollosta, eli mökille palattuamme on ruoka aina valmiina. Ja pitkän ratsastusretken jälkeen se maistuukin! Hevosille on aina saatavilla kuivaa leipää. Syksymmällä  hevosilla on varsinaiset herkkupäivät, kun mummi siivoaa mökkiä talvea varten: silloin hevoset saavat kaikki kaapin kätköihin unohtuneet sokerikorput, piparit ja näkkileivät!
Steward-Vaari työssään

Mikä on tärkeintä hevosharrastuksessa?

Tärkeintä meille on se, että hevosemme voivat hyvin, näyttävät hyvinvoivilta ja ovat elämänhaluisia. Kun hevonen voi hyvin ja se työskentelee mielellään, silloin hevosharrastus on parhaimmillaan!

Missä näette itsenne vaikka viiden vuoden päästä?

Hilla: Hevoset asuvat omassa tallissa ja ovat vahvasti mukana elämässäni. Hevoset ovat elämäntapani, sillä se on piirre, jota minusta ei saa kitkettyä pois millään. Lisäksi jälkikasvuakin saattaa olla...

RoosaOlen saanut ylioppilaslakin pari vuotta taakaperin ja toivottavasti opiskelen jotain itselle mieluista alaa (mitä se sitten ikinä onkaan...). Hevosemme ovat edelleen rikastuttamassa elämääni, mahdollisesti jopa omassa tallissa!

Mistä haaveilette?

Suurin haave taitaa olla yhteinen: oma talli!

Jos mieltäsi askarruttaa jokin asia, kysyä voit milloin vain!

2 kommenttia:

  1. olipa ihana postaus :) kiva kun vanhemmat ja isovanhemmatkin on niin täysillä mukana yhteisessä harrastuksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosiaan, porukalla on kiva harrastaa ja tehdä yhdessä kisamatkoja ja muuten vaan tallin arkea! :)
      -H

      Poista