sunnuntai 5. elokuuta 2012

Mitä me teimme tänään?

Tarkoituksena oli ajaa ponit ja työstää Oonan kanssa asioita kentällä. Tällä kertaa Siru ei aikonut jäädä kaikesta hauskasta paitsi, vaan pikkukoira oli pakannut kassinsa jo hyvissä ajoin valmiiksi. Niinpä koira pääsi mukaan!


Sirun "tärkeet" tavarat kassissa valmiiksi pakattuna...
Nappi ja Bertta valjastettiin kärryjen eteen. Napilta oli paarma puraissut hännäntyvestä ison palan ja siinä olla möllötti aika kuhmu. Siksi Napilta jätettiin häntäremmi pois ja tasaisella peltomaalla ei ajo ilman häntäremmiä tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Siru oli tietysti mukana ja lopussa pieni videokooste siitä, millainen se marssijärjestys siellä pellolla oikein oli!

Myöhemmin iltapäivästä oli Oonan vuoro. Sadekin sopivasti taukosi ja ilma selkeytyi. Aluksi verryttelimme Oonan kanssa ihan perusasioita ensin käynnissa ja sitten ravissa. Oona keskittyikin ihan hyvin alun häsläämisen jälkeen, jota aiheutti lautumelta kaverinsa perään huuteleva Siiri.


Alkuverryttelyä
Samaan aikaan eräällä toisella oli kova projekti menossa: aitauksesta nimittäin löytyi hevosten Jolly-Ball, joka oli ilmiselvä saalistuksen kohde. Varomaton pallorukka joutuikin elämänsä testiin, kun kaamea peto hyökkäsi suin päin sen kimppuun! Pallo sai aika selkäsaunan...


Siru on saalistanut pahaa-aavistamattoman Jolly-Ball:in, ja saaliilta täytyy tietysti ottaa luulot pois!

Silmäkulmastaan tietysti Oonan piti aina välillä katsella Sirun touhuja niin kentän laidalla kuin vähän muuallakin samaisella hiekka-areenalla, ja samalla varoa, ettei "taistelun tiimellyksessä" oleva koira jää Oonan kavioiden alle. 

Seuraavaksi oli vuorossa puomien työstäminen ja ne olivatkin alkuun aivan valtavan pelottavia! Aluksi Oona harppoi kaksi puomia kerrallaan!


Oona tuumii, jospa Sirussa riittäisi vielä puhtia puomienkin "kesyttmiseen" pallo-operaation jälkeen?
Alun arkailun ja useamman kymmenen toiston jälkeen puomit oli todettu vaarattomiksi, ja homma alkoi sujua. Alkuun puomit mentiin ihan käynnissä, ja myöhemmin ravissa.


Vasemmalla Oona ja "hevosensyöjäpuomit", oikealla Oona ja "kesytetyt" puomit.
Oona selviytyi puomien kesyttämisestä loppujen lopuksi ilman Sirun apua. Ja hyvä niin, sillä Sirun palloprojekti tuntui venyvän ja venyvän, kunnes se lopulta saatiin päätökseen. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että lopuksi kentän keskellä oli ammottava, Sirun ihan itse kaivama monttu, jonne sitten pallo haudattiin tai piilotettiin...


Pallon kesyttäminen kävi jopa voimille, mutta vielä oli taistelun jäljet haudattava tantereen hiekkaan.
Täytyykin todeta, että harvinaisen sitkeää laatua tämä Jolly-Ball! Sirun raateluhampaat eivät saaneet palloa tuhottua, vaan pallon kanssa voidaan matsata vielä jatkossakin!

Samaan aikaan toisaalla (ei siis taistelutantereella vaan ratsastusareenalla) Oonalta sujuivat puomit jo ravissakin! Tosin jalkoja piti toki varmuuden varoiksi nostella korkealle ilmaan, jottei puomit vaan pääse puraisemaan pientä, hentoa hevosta nilkoille!


Oona ja puomit ravissa. Viimeisen kuvan tyyli taitaa muistuttaa ennemmin tennesseen walkeria kuin amerikkalaista, mutta eikös ne samaiselta mantereelta juonna juurensa kummallakin rodulla?
Niin saatiin päivän työt tehdyksi. Oonalle maistui taikajuoma ja Sirulle uni! Lopuksi video päivän tapahtumista. 





- Hilla

7 kommenttia:

  1. Oona on upea, liikkuu hienosti!! :)
    Ilmeisesti aikamoinen touhupakkaus tuo Siru?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onhan se Oona jotain vuosien saatossa oppinut! :) Siru se vasta joka paikan höylä on! Ja tarpeen vaatiessa tekemistä keksitään vaikka tyhjästä. ;)
      -H

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Roosalle! Itsekin nauroin ihan kippurassa tuota loppukevennystä!
      -H

      Poista
  3. Ihana video! Mä en uskalla ottaa meijän typyä tallille paljon ollenkaan ( on siis lapukka 2,5v) kun ei osaa varoa Monsorkia ollenkaan , pyytää sitä vaan leikkimään :D

    Muuten , ei teillä sattuis olemaan tuolta Kokemäeltä yhtään kuvaa missä mä ja Monsorkikin näyttäis , kun en oo löytäny yhtään kuvaa meistä sieltä..:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetin Sirun "kunnioittamaan" hevosia jo ihan pienestä alkaen. Jos se tuli liian rohkeasti hevosen luo, käänsin hevosen sitä kohti. Pian oppi koira, ettei isompaa eläintä kannata mennä liian lähelle. :)

      Roosa saapi penkoa kuvat vielä läpi, katsotaan löytyykö?
      -H

      Poista
  4. Siru on kyllä aivan mahtava.. kuten muutenkin saksanpaimenkoirat paria tapaamaani poikkeusta lukuunottamatta. Nyt olisi meillekin ollut periaatteessa tarjolla tästä läheltä pentueesta peruutuksen sattuessa pentu, mutta ei me nyt tähän tilanteeseen enää koiraa oteta sotkemaan kun tarpeeksi säädettävää muutenkin. :)

    VastaaPoista