sunnuntai 12. elokuuta 2012

Oona treenaa

Ilma ei olisi voinut suosia meitä enää paremmin näin loppukesästä: ei sadetta, ei tuulta vaan aurinkoa ja lämpöä! Niinpä saavuimme viettämään päivää isovanhempiemme mökille Kolvaaseen, Pyhäjärven rannalle.

Taipaleentie johdatti meidät aluksi aivan Elijärven tuntumaan

Oonan kanssa suuntasin treenilenkille ihanille maisemareiteillemme. Täällä kun ratsastaa, unohtaa kaiken muun ja nauttii täysin rinnoin siitä, mitä siinä hetkessä on: luonto, hevonen ja sinä! Murheet ja huolet haihtuvat, niitä ei vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan, sillä mielen jokainen sopukka on varattuna nauttimaan tästä upeasta hetkestä, jolloin voi tuntea olevansa yhtä hevosen kanssa.

Déjà vu - olen kokenut tämän ennenkin
Sykemittarilla ja puhelimeni GPS ohjelmalla seurasin jälleen lenkkiämme reaaliajassa. Syke pysyi hienosti "haarukassa", sillä ratsastan Oonan kanssa yleensä 130-150 sykkeellä. Laukka tai reipas ravi nostavat toki sykettä. Ilokseni huomasin Oonan kehittyneen: laukka on tullut paremmaksi (kiitos Kiikan aikojen) ja sykekin pudonnut tuossa askellajissa kahdestasadasta 180 tietämille. Näin ollen ratsastinkin Oonan kanssa jopa useampia laukkapätkiä, tietäen, että hevonen niistä palautuu hyvin.

Alkulenkistä

Huoltotaukoja pidimme lenkin aikana noin 10 km välein ja silloin siis tarjosimme hevoselle vettä ja porkkanoita. Oonalle oli varattu useampaa lajia juotavia: omenamehua, taikajuomaa (=vesi + Racing Revolyte) sekä siirappivettä. Näitä Oona maisteli vuorotellen. Reilun 30 km kohdalla pidimme pidemmän tauon, jolloin eväitä söivät myös kaksijalkaiset. Tällä kertaa huoltojoukoissa olivat äitini ja Mummini.

Minä, äiti ja Oonuska evästauolla

Lenkki sujui oikein hyvin! Matkan varrella ylitimme pari siltaa, joista yhden, puisen sillan alla kuohui koski! Lenkin pituudeksi tuli 41 km ja aikaa sen suorittamiseen kului 3 tuntia ja 11 minuuttia. Keskinopeudeksi 12,8, johon olen erittäin tyytyväinen (kun ottaa huomioon, että viimeiset 6 km mentiin Napin vauhtia)! :D Keskisykkeeksi sykemittarimme ilmoitti 93. Samoilla sykkeillä mennään nykyisin Oonankin kanssa mitä Vantun kanssa aikoinaan. Ja vielä vuosi sitten luulin, ettei Oonaa saisi ikinä yhtä hyvään kuntoon. Leposykkeessä Oona tuskin koskaan pärjää Vantulle, Vantun leposyke kun oli välillä alta 30!




Nappi ja Roosa tulivat meitä vastaan. Kuvassa myös Mummini

Takaisin Kolvaassa
Hevosemme pääsivät lenkin jälkeen pieneen aitaukseen, jonka teimme mökin taakse. Siellä kaksikko sai evästää kauniissa loppu kesän iltapäivässä ja illassa.


Kun oli aika lähteä kotiin, saimme Roosan kanssa vielä aika naurut! Hevosia noutaessamme Nappi seisoi muina miehinä aidan väärällä puolella aidan ollessa luonnollisesti täysin koskematon! Mainittakoon vielä, että tästä emme huolestuneet, olihan Nappi ollut aamupäivän mökin pihassa vapaana.



Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta kesäpäivästä!

-Hilla

2 kommenttia:

  1. On varmasti ollut hurjan hieno lenkki, kuvat ovat ainakin tosi upeita! Oona on kyllä hyvässä kunnossa, olette tehneet hienoa työtä sen kanssa. Onneksi meiltä ei usko lopu omiimme koskaan, vaan jaksamme tehdä niiden eteen töitä..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tehdystä työstä yleensä palkitaan - ja tässä on palkinto parhaimmillaan! :)
      -H

      Poista