sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Toivepostaus: Lahjattomat treenaa??

Meillä ei blogissa olekaan aikaisemmin julkaistu toivepostausta, mutta koska toive on kuultu, se käyköön toteen! Tässä postauksessa kerron tarkemmin treeneistämme Oonan kanssa.

Joutilaana olleen hevosen kunto ei kasva päivässä. Kokemuksesta voin sanoa, ettei se välttämättä vuodessakaan kasva sellaiseksi, että matkaratsastuksen pidemmistä matkoista voisi haaveilla. Meillä oli Oonan kanssa takana kolmen vuoden työ, joka nyt tällä kaudella on mahdollistanut kilpailemisen ja viimein tuottanut tulosta. 
Perusarkea yhdessä kaverin kanssa, piristää kummasti kaikkia osapuolia!
Matkaratsastuskipinä Oonan kanssa syttyi viime kevättalvena, kun päätin kaivaa Vantun sykemittarin taas esille. Se ei tietenkään ollut heti käyttövalmis, sillä paristot olivat tyhjentyneet muutaman vuoden kaapissa olon aikana. Niinpä mittari huollettiin kuntoon ja sitä päästiin testaamaan. Viimekertaisesta sykemittarin käytöstä oli vierähtänyt pari vuotta, koska kyllästyin sykkeiden seurantaan, kun ne eivät tuntuneet ikinä kehittyvän. Ilokseni huomasin, että kolmessa vuodessa Oonan kunto on kuin onkin kasvanut ja sykkeet pudonneet sellaiselle tasolle, että matkaratsastuksesta voisi haaveilla. Kirvestä ei siis kannata suotta kaivoon heittää ja luovuttaa liian aikaisin!

Arki on peruskunnon abc

Haaveili sitten mistä hevosurheilulajista tahansa, peruskunto on se, joka täytyy ensin hoitaa kuntoon. Huonokuntoisen hevosen saa liian vaativilla treeneillä kipeytymään, väsymään ja näin ollen energisestäkin hevosesta saa haluttoman ja tahmean. On tärkeää suunnitellla treeni hevosen sen hetkisen kunnon mukaan ja asteittain nostaa vaatimustasoa, jotta hevosen mieli pysyy virkeänä ja yhteistyö tuntuu molemmin puolin miellyttävältä. Peruskunnon harjoittaminen on ihan sitä tavallista tekemistä, mitä jokaisen hevosenomistajan tulisi omansa kanssa harrastaa sen hyvinvoinnin takaamiseksi: säännöllistä liikuntaa. 
Kentällä voi puuhastella monipuolisesti
Meillä kaikki nelijalkaiset liikkuvat säännöllisesti, oli tavoitteena sitten kilpaileminen jollakin saralla (Oona & Berta) tai ei (Nappi). Oonalla joko ajetaan tai ratsastetaan 2-4 kertaa viikossa. Ajaminen luonnolisesti tapahtuu teillä tai pelloilla, ratsastaa voi lisäksi kentälläkin. Oonan viikko-ohjelmaan kuuluu 1-2 kertaa kentällä pyörimistä noin 30-60 min kerrallaan, 1-2 reipasta maastolenkkiä 15-25 km vaihtelevissa maastoissa. Kärryjen edessä Oona on nykyisin 0-1 kertaa viikossa ja silloin ajetaan reipasta hölkkää 45 min - 1,5 h. Peruskuntoinen hevonen selviytyy hyvin matkaratsastuskilpailujen pikkuluokista ilman sen suurempaa treeniohjelman suunnittelua. Näillä eväillä meikin suoritimme ensimmäiset 30 km kilpailut tänä keväänä.

Vauhtia, voimaa ja taktiikkaa

Kun hevosella on peruskunto kohdallaan, on aika alkaa kehittää muita osa-alueita. Kestävyysharjoitukset voivat koostua vaikkapa intervallitreeneistä ja kiipeilystä. Oonan kanssa on toki aina "päästelty", sillä rotunsa puolesta juoksemaan luotu hevonen enemmän kuin nauttii vauhdin hurmasta. Varsinaista intervalliharjoittelua toteutamme joko ottamalla harjoitusradan kilometrin hiittisuoralla vetoja, tai ratsastamalla rauhallisempaa laukkaa pidempiä pätkiä kerrallaan antaen hevosen palautua aina välillä ennen seuraavaa pätkää. Kiipeily on ollut aina osana maastolenkkejämme, sillä siitä Oona aivan erityisesti pitää. Toisinaan rinnettä kiivetään vain muutama kerta kun taas jollain toisella kerralla mäkeen painellaan useampaan otteeseen. Kuten blogissä kesän aikan kerroin, työstimme Oonan kanssa melko paljon laukkaa. Saamalla laukkatyöskentelyyn voimaa, laukan muuttumaan kolmitahtiseksi, alkoi myös hevonen jaksaa paremmin eivätkä sykkeet laukan aikana enää nousseet pilviin. Vaikka matkaratsastuskilpailuissa emme aina laukkaa ollenkaan, on tämä harjoitus kuitenkin huomattavasti tuonut lisää kestävyyttä hevoseen. 
Kiipeily on ollut osa Oonan maastolenkkiä lähes alusta alkaen, kuva kevät 2009.
Matkaratsun on osattava kulkea kaikenlaisissa maastoissa: niin asfaltilla, soratiellä, metsätiellä ja -poluilla. Oona kulkee metsässä mielellään ja on varmajalkainen. Välillä kuljemme haastavampia reittejä, joissa hevonen joutuu toden teolla katsomaan, mihin jalkansa laittaa. Toisinaan harjoittelemme hieman paremmalla alustalla etenemistä jopa ravissa. Kaikki hevoset eivät ole luonnostaan varmajalkaisia, mutta ne voi aina opettaa siihen. Tasamaalla laiduntavan hevosen ei juuri jalkojaa tarvitse miettiä ja siksi kannattaakin aloittaa metsäharjoittelu helpommista reiteistä. 
Veteen meneminen on toisille hevosille vaikeaa, koska hevonen ei voi tietää, kuinka syvää vesi on. Siksi toiset kiertävät lätäkötkin kaukaa. Meillä lätäköt kierretään hienostelusyistä, sillä veteen menemisessä ei ole ongelmia. Pikemminkin sieltä pos lähtemisessä...
Jotta hevosen kanssa olisi mukava edetä kilpailuissa, on maastovarmuus enemmän kuin suuri plussa! Siksi on hyvä ratsastaa erilaisissa pakoissa, jotta hevonen tottuu kulkuneivoihin, asutukseen ja muihin ihmeteltäviin asioihin, joita matkan varrella voi vastaan tulla. Esimerkiksi kilpailuissa puusillat ovat monelle kompastuskivi. Tälläisiä tilanteita on hyvä harjoitella etukäteen, jos siihen vain jossai lähettyvillä on mahdollisuus. Näin myös luottamus hevosen ja ratsastajan välillä kehittyy ja uusien haasteiden kohtaaminen tulee aina vain helpommaksi ja helpommaksi. Maltti on valttia!

Oona kosken ylittävällä puusillalla. Ylitys sujui meidän osaltamme ongelmitta, koska puusilla yli on joskus ennenkin tullut kotioloissa mentyä.

Pidempiä lenkkejä

Ennen ensimmäistä 50 km kilpailuamme ratsastin pari pidempää lenkkiä nähdäkseni, miten hevonen siitä suoriutuisi. Näistä edesottamuksista on blogissakin raportoitu (lenkki 40 km, lenkki 41 km). Lenkeillä oli tarkoitus harjoitella myös huoltoa: totuttaa hevonen juomaa matkan varrella ja palauttaa huoltojoukkojemme mieliin, miten se taas nyt sitten oikein tapahtuikaan! Samalla tietysti tarkkailin sykettä ja vauhtia, että miten hevosen kunto minkäkinlaisen nopeuden sietää. Sääntöhän on selkeä ja yksinkertainen, moneen kertaan kuultu: matka ei tapa vaan vauhti! Ratsastan yleensä tasaista vauhtia, enkä pidä kaahaamisesta. Spurttailemalla saa hevosen äkkiä "tyhjenemään" ja kun bensa loppuu niin...
Oonan laukkaharjoittelua
Pidemmän lenkin suunnittelen siten, että sen ja kilpailujen väliin jää aikaa noin 2-3 viikkoa. Tänä aikana Oonaa liikutellaan kevyesti. Näin hevonen ehtii hyvin palautua ja välttyä rasitusvammoilta ja muilta. Nyt syksyllä olemme startanneet kahteen otteeseen noin 50 km luokissa. Kilpailuiden väliin on sopivasti jäänyt parisen viikkoa, joten sekin on mennyt ihan suunnitellusti. Seuraavat kilpailut saattavat olla Laitilassa 6.10. joten väli edellisiin on sopivasti 3 viikkoa. 

Huoltotauko treenilenkillä

Entäs sitten ratsastaja?

Itse muistan joskus aikanaan pohtineeni, ettei ratsastaminen nyt mitään sen ihmeempää kuntoulua ratsastajalta edellytä. Ehkei silloin, mutta kun satulassa keikkuu kolme ja puolituntia, voi tottumattomalla alkaa matka jossain kohtaa painaa omissakin konteissa. Siksi hevostelun lisäksi suoritan oman kunto-ohjelman pääsääntöisesti yhdessä Sirun kanssa. Myös itsestään on hyvä muistaa pitää huolta, sen opin viimeisissä kilpailuissamme kantapään kautta. Ratsastaessa kun tuli hiki sekä itselle että hevoselle, huolehdin vain hevosen hoidosta lenkin jälkeen. Tämä johti siihen, etten itselleni lisännyt lämmintä vaatetta tarpeeksi päälleni, ja tuloksena pohje- ja hartialihasten kylmettyminen siinä määrin, että alkuviikko meni kangerrellessa lihasten vedettyä itsensä totaalisen jumiin... 

Yhdessä liikkuminen on aina mukavampaa!

Koska kilpailemaan?

On aika lähteä kilpailemaan, kun tuntuu siltä, että kunnot ovat kohdallaan ja hevonen toimii myös vieraissa maastoissa. Mikään ei estä ilmoittautumasta treenikaverin kanssa samaan luokkaan ja ratsastamaan ensimmäinen kilpailumatka läpi yhdessä. Meillähän Nappi lähtee aina Oonan mukaan kisareissuille, vaikkei poni itse kilpailekaan. Nappi on mukana henkisenä tukena ja turvana ennen kaikkea kuljetuksen aikana mutta myös kisapaikalla, sillä mitä siitä tulisi, jollei Oona-neiti saisi päivän aikana sievää turpaansa nenäliinaan pyyhkäistä?

On hyvä muistaa, että niin jokainen hevonen kuin ratsastajakin ovat yksilöllisiä. Se, mikä on toiselle vähän on toiselle liikaa. Kun tuntee itsensä ja hevosensa, yhteiset kyvyt ja taidot, tietää, missä menee milloinkin turvallisen ja mukavan tekemisen raja. Kun hyvä mieli säilyy molemmilla, on kiva edetä yhdessä matkaa kuin matkaa!
Oona näyttää kieltään ;)
Lahjattomat treenaa?? Koitapas itse juosta maraton harjoittelematta! :)

-Hilla

P.S. Toiveet postausaiheista ovat jatkossakin tervetulleita. 

4 kommenttia:

  1. Olipas kiva postaus! :)
    Treenejä on tosiaan yhtä paljon kuin ratsuja ja niiden ratsastajiakin! Esimerkiksi tuo teidän treenimäärä on suunnilleen viikossa sama kuin meillä Kalilein kanssa kuukaudessa! Kalilei saa kisan jälkeen aina pari viikkoa lomaa ja liikkuu muutenkin hyvin kevyesti kisojen välissä. Eli tänä vuonna on tammi- ja helmikuu tehty peruskuntoa ja sen jälkeen vain oikeastaan kisattu. Eli ensin valmistauduttu kohti kisaa - sitten tehty kisoissa pitkä/pitkähkö lenkki - tämän jälkeen palauteltu ja taas aloitettu valmistautuminen. En ole esimerkiksi kevään jälkeen mennyt yhtään ainutta yli 10 kilometrin lenkkiä kotona. Peruskunto on vuosien varrella (jo raviaikana) tullut todella rautaiseksi eikä se kisojen välissä mainittavasti ehdi laskemaan. Olen erittäin tarkka Kalilein terveydestä ja pyrin riittävillä palautuksilla kisojen jälkeen ja kevyillä kotitreeneillä pitämään ruunan ehjänä jaloistaan. Kisojen välissä treenit ovat hyvin pitkälti kouluratsastusta kentällä. Kyllä niissäkin tulee kunnon hiki ratsulle ja lihakset joutuvat jumppaamaan. :)

    Mahtavaa seurata teidän matkaa kohti huippua! Ensikaudelle tavoitteeksi SM-kisat, ei mahdoton tavoite!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei meilläkään tuo määrä niin kiveen kirjoitettu ole. Hevosen kuntohan kasvaa levossa ja välillä on pidempiä vapaa-aikoja. Itse en jätä Oonaa juurikaan koskaan lomalle, koska neiti tarvitsee jonkinmoista aktiviteettia jo ihan luonteensa puolesta :D Mutta kisojen jälkeen palauttelu tapahtuu toki kevyillä tekemisillä.

      Kenttätyöskentely on raskasta, kun sen tekee oikein! :) Oonallekin usein puolituntia kentällä vastaa ainakin 10 km helppoa hölkkää. Oonalle kun tuo ns. "pitkän hölkän" meneminen tuntuu olevan niin kovin helppoa.

      Saa nyt nähdä, mihin rahkeet riittää. Seuraava tavoite on ottaa askel eteenpäin ja suorittaa seuraava taso!
      -H

      Poista
  2. Tiesin, että tämä vastaisi odotuksia! Olit tosi hienosti tiivistänyt asiat ja ne on helppo noukkia tuolta itsellekin käyttöön. Toivottavasti moni lukee tämän, on niin mahtavasti kirjoitettu. =)

    VastaaPoista