lauantai 6. lokakuuta 2012

Kisakuulumisia: Oona seikkailee

Matkaratsastuskilpailut, taso 2,3  alue
54 km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-15 km/h

Ensimmäisen kerran Oonan matkaratsastushistorian aikana suuntasimme auton kohti kisapaikkaa poutaisessa, aurinkoisessa säässä! Tämä ilmiö tuntuu olleen varsin harvinainen, sillä nyt käymistämme matkaratsastuskisoista 4/5 on saatu sadetta. Oli hauska huomata, miten positiivisesti Oona on menossa mukana: neiti juoksi koppiin niin, että itse meinasi jäädä jalkoihin. Hyvä motivaatiohan on kaiken a ja o, joten tämä puoli tuntuu olevan ainakin kohdillaan. 
Alkuverryttelyssä Taru & Kalilei, minä & Oona, Nea & Solo

Tämän kertaiset kilpailut järjestettiin Laitilassa oman ratsastusseuramme toimesta. Oli hienoa päästä edustamaan omaa seuraa sen historian ensimmäisiin matkaratsastuskilpailuihin. Kisapaikalla luonnollisesti reittiselostuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkärin tarkastukseen, josta suoriuduimme hyvin. Oonan leposykkeeksi kirjattiin 31. 

Lähtöä odotellessa
Noin 12 km matkaa takana
Oona on jo sen verran rutinoitunut, että tiesi, miten lähtö tapahtuu. Kun kaikki kokoonnuimme lähtöalueelle, alkoi neiti hieman malttamattomasti katsella jo menosuuntaan, että eiköhän jo mennä! Jätin Oonan jonon viimeiseksi, jotta alkutaipaleen malttaisi ottaa rauhallisesti. 
Oonuskainen tulossa
Matka eteni hyvin, kunnes ensimmäisellä huoltotauolla Tarun Kalileiltä irtosi kenkä. Tarkoituksemme oli kulkea yhtä matkaa, mutta koska oli epäselvyyttä, koska kengittäjä ehtisi paikalle, lähdimme Oonan kanssa omille teillemme. Lopun matkaa kuljimme sitten yksin. Toisaalta oli hyvä kokea, miten kisoissa yksin ratsastus sujuisi, ja hyvinhän se meni. Mutta taas on ihan eri ratsastaa yksin, kuin hyvässä seurassa...
Matkaratsastus on rentouttavaa ja ennen kaikkea hauskaa!
Tämänkertainen matkamme 54 km ratsastettiin kahtena 27 km lenkkinä. Ensimmäisellä lenkillä kirimme hieman kengityshaaverin aiheuttamaa aikaa kiinni ja keskinopeus oli tauolle tultaessa 15,2 km/h. Eläinlääkärin tarkistukseen menimme kutakuinkin suoraan, ja syke oli juuri sen 56! 
Toiselle etapille lähdössä
Toiselle etapille Oona porhalsi sitten jälleen yksikseen. Ohitimme muutaman 27 km kisaajan porukan ja oli mukava huomata, ettei Oona ollut liian seurallinen. Välillä metsätiellä, kun ei ollut asutusta eikä liikennettä, Oona hörähteli yksikseen. Hirviporukoita oli myös runsaasti liikkeellä, mutta emme onneksi joutuneet ottamaan osaa hirvijahtiin. Metsästyskauteen olimme varautuneet kirkkailla satulahuovilla sekä vaaleammalla takilla. Lisäksi kilpailunumeron oranssi väri loistaa melko kauas. 
Nappi otti aurinkoa aina kun oli sopiva tilaisuus
Sää muuttui loppuvaiheessa koleammaksi ja kylmä tuuli alkoi puhaltaa. Aivan lenkin lopussa, kun jo hidastelimme vauhtia ihan tunsin, miten Oonan takaosan lihaksen alkoivat viimasta mennä hivenen kankeiksi. Onneksi olimme pakanneet kevyen, tuulenpitävän ratsastusloimen mukaan, ja viimeisille kilometreille puimme sen Oonuskalle. Jo ihan muutamassa minuutissa tunsin, miten hevonen taas vetristyi. Ja lopputarkastuksessa liikkeistä tuli kerrankin A!
Ei se ihan järvi ole, mutta ylisuuri lätäkkö kuitenkin
Maaliin tultuamme en ihan tarkkaa palautumisaikaamme tiedä, sillä sitä ei oltu merkitty hevosen kilpailukorttiin. Oona palautui hyvin ja sykkeet laskivat jo liki 40. Kesken tarkastuksen kuitenkin tuuli yltyi ja Oona hermotui. Sehän tietysti tarkoitti, että myös syke nousi hieman ja juuri rimaa hipoen pääsimme läpi, sillä sykkeeksi tuli 56! Oona olisi halunnut tarkastuksessa kääntää peräpäänsä tuuleen, ja kun neitiä koitettiin hillitä paikoilleen, meni tuulikin ilkeästi loimen alle. Kai sitä nyt rinsessat vähemmästäkin hermostuvat!
Hyväksytty suoritus siis tuli, ja nopeudeksi 13,6 km/h. Toisen lenkin taitoimme 14 km/h vauhtiin. Tyytyväisiä siis ollaan. Ja mikä positiivista, kerrankin Oona tuntui juovan kunnolla!
Maalissa
Kilpailusuorituksen jälkeen saimme matkaratsatuksen ammattilaiselta kehuja. Tuntui hienolta kuulla, että hänen mielestään Oona on hyvässä kunnossa. Hän myös rohkaisi minua siirtymään seuraavalle tasolle, ettemme jämähtäisi tähän. Takana kuitenkin jo 3 onnistunuttta 50 km starttia. Mielessäni olen jo haaveillut seuraavan matkan ratsastamista, mutta toisen kannustus tietysti antaa lisäpontta haaveiluille ja tahtoa tehdä niistä totta. Kiitos kaikista vinkeistä ja neuvoista niiden antajalle! Tämänkaltaiset keskustelutuokiot ovat enemmän kuin tarpeen meille amatööreille!

Oonan lopullinen helpotuksen huokaus pääsi, kun Kalilei saapui maaliin! Oona oli kovasti huolissaan matkakumppanistaan, josko tämä kuitenkin olisi eksynyt. Hienon suorituksen Kalilei teki kengän putoamisesta huolimatta!
Kilpailuista saa aina palkinnoksi ruusukkeen sekä kunniakirjan. Kuvassa lisäksi Oonan kilpailukirja sekä tämän päivän kilpailukortti eläinlääkärin tarkastuksia yms. varten.
Niinpä onnistuneen kisapäivän päätteeksi suuntasimme kotia kohti aurigon paistaessa. Se, koska seuraavaksi kilpailemme, on vielä avoinna. Alunalkaen olin ajatellut päättää kauden näihin kilpailuihin ja jatkaa kilpailemista ensi keväänä. Tässä kuussa olisi kuitenkin vielä yhdet varteenotettavat kilpailut tarjolla, mutta niihin osallistumisesta ei vielä tarvitse päättää. Katsotaan ja mietitään, mikä tuntuu hyvältä ja järkevältä. Mutta tämänpäiväisen jälkeen voi huokaista pari päivää ja ajatella, miten ihana harrastus tämä matkaratsastus onkaan! Aurinkoinen syysluonto kaineimmillaan. Jollei siellä rentoudu niin missä sitten?
Oonuskan ruusukkeet
- Hilla 

Loppuun vielä yhteenveto Oonan tämän kauden kilpailuista: 




pvm
paikka
taso ja matka
tulos
12.5.
Sastamala, Illo
seura 25 km
10,6 km/h
2.6.
Ypäjä
alue 30 km
10,8 km/h
1.9.
Liesjärvi
alue 50 km
12 km/h
15.9.
Punkalaidun
alue 51,5 km
14,39 km/h, sij. 1/4 pistein 26,39
6.10.
Laitila
alue 54 km
13,6 km/h

16 kommenttia:

  1. Tässä niitä korjataan hyvän työn hedelmiä! Onnea Oona ja Hilla, jälleen mallikas suoritus. Inspiroitte ainakin minua kovasti myös kilpailupolulle. Meiltä varmasti sujuisi ainakin nuo seuraliokat.. Ehkä jonain päivänä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takuulla! Ja tämä on siitä mukava laji, ettei sitä tarvitse ottaa niin tosissaan, ja siksi juuri se rentouttava tunnelma, jonka kisa saa aikaan, on hienoa!
      -H

      Poista
  2. Hienosti on mennyt kisat! ^^ Matkaratsastus on varmasti tosi kivaa. :) Hienoja ruusukkeita olette saaneet. :) Ponikin on ollut reippaana mukana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nispu! Matkaratsastus vie kyllä mennessään. On hienoa tutustua uusiin maastoihin sekä saada uusia ystäviä, kun matkataan yhdessä. Nappi on aina paikalla ;)
      -H

      Poista
  3. Aivan huippua, teillähän menee matkaratsastuksessa hirmu hyvin! Ja kuka kehtaa väittää etteikö lämminverinen pystyisi heittämällä menemään 50km??!
    Onnea hirmuisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmää nyt ihan jokaisella lämpöisellä lähtis yrittämään 50 km kisaa... Jonkun sortin treenin jälkeen kylläkin, ei sitä ihan heittämällä mennä! :D

      Poista
    2. Tuskin millään muunkaan rodun edustajalla lähdettäisiin heittämällää viidenkympin lenkille... ;)

      Poista
    3. Kiitos kaimani! Mutta yhtä kaikki, lämpösistä on siihenkin! Hieno rotu, jalostettu menemään eteenpäin ja niin yhteistyöhaluinen, eikä turhia karsastele. Vaikka toki tuo sama kuvaus sopii myös esim. suomenhevosiin, vai mitä Taru? :)
      -H

      Poista
    4. Lämpöiset ovat aivan mahtavia luonteeltaan, eivät mun suokinjupottimet ainakaan pääse lähellekään sitä! Tai no Voitto 3vee on kyllä kuin ihmisen mieli! <3
      Jos lämppärit olisivat ratsuina yhtään parempia, mulla ois talli täynnä vain niitä!

      Terveisin se-joka-kisasi-aikoinaan-aluetasolla-HeA-lämpöisellään ;)

      Poista
    5. Wau! HeA lämppärillä!? Hienoa!
      -H

      Poista
  4. Taisin hieman ilmasita itseäni väärin kommentissani. En meinaakkaan sitä että lähtisin peruskuntolais-hevosella heittämään 50km lenkkiä tuosta noin vaan kun mieli tekee. Mutta moni sanoo ettei lämminverisestä ole pitkän matkan taivaltajiksi ja matkaratsastuksessa pärjääviksi elikoiksi.
    Mutta sitä tässä onnittelin miten hienosti on Oona hoidettu ja treenattu kun tuonkin matkan taivalsi leikiten, tällä meinaan sitä että maaliin päästiin hymyssä suin sekä omistaja että hevonen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä lämpöset vaan on kestäviä, ja sopivat erinomaisesti pitkille matkoille! Lisäksi kun ovat usein niin moneen tottuneet, niin ei vieraissa maastoissa matkaaminen hätkäytä juurikaan. Se on nyt parissa viime kisassa todistettu, sillä Punkalaitumella ratsastimme suurien lammasfarmien ohitse, jossa lampaat innoistuivat juoksemaan hevosen kanssa kilpaa aidansyrjällä ja Laitilassa suuri mullikkalauma päälisteli meitä aidantakana. Ai niin, Punkalaitumellahan "paimensimme" lypsykarjan laitumelle :D Hieno rotu tosiaan, ja ei muuta kuin omillasikin ottamaan osaa tähän mahtavaan lajiin, kaimaseni! :)
      -H

      Poista
    2. Hienoja suorituksia olette tehneet, ja ehdottomasti kannattaa siirtyä eteenpäin :) Lyhyimmät tason 2.4 matkat ovat kuitenkin vain hiukan päälle 60km, joten isoa lisäystä ei edes tule. Eikä kovempi keskinopeus (12-15km/h) varmaan ole teille ongelma.

      Meillä asuu samassa tallissa lv-tamma, nyt jo 20v, mutta aikoinaan kilpaillut 30-80km:n luokissa nyt jo yli 70-vuotiaan omistajansa kanssa. Että kyllä lämpöisistä vaan on matkaratsastukseen!

      t. harrastelijamatkaratsastaja & russponi, ja edessä ensimmäinen yritys tasolta 2.3 :)

      Poista
    3. Kiitos! Juu, ei siinä juuri eroa, jos menee 54 km tai 60 km päälle. Ensi vuonna siis tähtäämme seuraavalle tasolle!

      Lämpöset ovat hienoja, mutta kyllä russitkin on kovasta puusta veistetty! Monesti on tehnyt mieli ottaa Berta-pullakin mukaan matkaratsastuskisoihin, mutta toistaiseksi poni on jäänyt kotiin. Ehkä pitäisi ottaa teistä mallia?!

      Katsoinkin Kuuman lähtölistoja, että siellä te olitte! Pidän teille peukkuja!

      -H

      Poista
    4. Eipä Nella-poni ole toistaiseksi matkoja pelästynyt, vaan sisukkaasti taittanut niitä. Toivotaan, ettei pelästy nytkään, vaikka urhoollisuusmitalia sille jo vähän kaavailen, jos hyväksytysti matkan suorittaa :) Olen todennut, että kisoihin mennessä sitä aina miettii, että kumpa tulisi hyväksytty suoritus (ja on aina tullutkin tähän asti), mutta kun matkaa ponin kanssa taittaa, ei jaksa olla onnellinen muusta kuin siitä, miten sitkeä ja sisukas pikku poni Nella onkaan.

      Poista
    5. Ponit on ihailtavan sitkeitä! Kuulin huhuja, että kisareitillä olisi haasteita vähän enemmänkin... Mutta eikös rohkea ja viisas poni niistä selviydy hienosti! Kisoissa kyllä hienoimmalta minustakin tuntuu se, että saa olla yhdessä omansa kanssa :)
      -H

      Poista