sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 16. luukku: Uimaan!

Olen aina itse pitänyt kovasti uimisesta. Liekö se syynä siihen, että meidän eläimemmekin ovat innostuneet kovasti vedestä. Eläin vaistoaa ihmisen tuntemukset ja ajatukset. Ehkä oma positiivinen asenteeni vettä kohtaan on taannut sen, että eläimemmekin ovat rohkaistuneet ensimmäisillä kerroilla mukaan vesileikkeihin. Kaikista kun on tullut varsinaisia vesipetoja, tuskin se sattumaakan voi olla.

Vanttu uimassa kesällä 2000.
Ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olen vedessä seikkaillut, oli luonnollisesti Vanttu. Vanttu ei vedestä alkuun liiemmin innostunut ja selästä käsin se ei veteen mennyt millään. Vanttu oli luonteeltaan kuitenkin sen verran kiltti, että taluttaessa se tuli perässä minne vain. Myös veteen. Alkukankeuden jälkeen veteen ratsastaminenkin onnistui. Vanttu piti uimisesta ja vedessä sievästi kuopsuttamisesta.


Nappi "hymyilee" aina uidessaan. Kuva kesältä 2006.

Napin uittaminen on helppoa. Poni tulee mielellään veteen, varsinkin jos vesikasveja on näköpiirissä. Niitä Nappi mussuttaakin mielellään. Uittaminen on helppoa, sillä vyötärösyvyisessä vedessä Nappi jo ui varsin sujuvasti. Helpoin tapa ponin uittamiseen on kahlata reilun metrin syvyyteen ja antaa ponin uida narussa itsensä ympäri.

Napin kanssa uimassa pidempää lenkkiä, kesä 2009.
Napin kanssa uidessa täytyy muistaa poneille tyypillinen ahneus! Ponithan tekevät ruuan eteen mitä tahansa. Niin myös Nappi saattaa yks kaks lähteä uimaan kohti ulappaa, jos siellä sattuu häämöttämään maittavan näköisiä vesikasveja. Tuossa kohtaa poni unohtaa täysin sen, mitä on tekemässä eikä ajattele, yltävätkö jalat pohjaan määränpäässä vaiko ei... Joten, Napin narunpäästä on syytä pitää vedessä oltaessa kiinni!
Nappi syömässä vesikasveja...
Oonan saapuessa meille korviimme kantautui juttuja siitä, miten Oona inhoaa vettä eikä voi sietää lätäköitä. Päätimme kuitenkin tutustuttaa Oonan kahluupaikkaamme ja kerran lenkin päätteksi ratsastimme vesirajaan, jotta Oonuska voisi tutustua veteen ja vaikkapa juoda. Mitä vielä, neiti posotti suoraan lampeen ja kauhoi vettä niin, että kyllä siinä kastui talviturkki keväisen viileään veteen ratsastajaltakin!

Oona marssii reippaasti veteen kuin veteen
Ainoa ongelma Oonan kanssa näissä vesiasioissa on se, ettei neitiä meinaa aina saada vedestä pois... Jokaisella askeleella on pysähdyttävä kuopsuttamaan vettä! Välillä Oona upottaa päänsä veteen silmiä myöten ja puhaltaa kuplia.

Toisinaan voi olla hyvinkin haastavaa saada Oona lopettamaan veden kuopsuttaminen ja tulemaan pois vedestä...

Sirua nyt ei tarvitse veteen edes käskeä. Sopivan tilaisuuden tullen koira kyllä pulahtaa veteen ihan omatoimisestikin... Siru se vasta vesipeto onkin!

Siru ja Oona mökillä kesällä 2012
Berta on joukkomme virtahepo. Bertalla on tapana uidessaa ähkiä ja röhistä niin kuin virtahevot luontodokumenteissa. Bertaa on syytä hieman pitää silmällä kahluuhommissa, sillä poni saattaa ysk kaks polvistua ja mennä piehtaroimaan veteen ratsastajineen päivineen!



- Hilla

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin ovat! Ei parane vetten lähelle mennä, mikäli omasta mielestä vesi on liian vilpoista. Nimittäin näiden kanssa ei kuivana säily vaan kastuminen on taattua! :D
      -H

      Poista