lauantai 29. joulukuuta 2012

Keijupölyä

Tänään oli varsinainen lentokeli ja sää sopi mitä parhaiten rekiajoon! Niinpä heti aamutallin jälkeen suuntasimme poneja hakemaan tarhasta ja valjastimme Napin ponireen eteen. Roosa lähti Bertan kanssa mukaan ilman satulaa ratsastaen. 

Ponit lenkillä

Napin reki liisi kevyesti lumista tienpintaa pitkin, ja ponit innostuivatkin molemmat ottamaan pientä kisaa. Nappi pisteli parastaan ja tuntui, kuin poni olisi lähdössä lentoon! Ja kuvistahan sen näkee, että lentäähän meillä Siru-koiran lisäksi ponitkin! Keijupölyä vaan ei tullut mukaan, joten reki ei ilmaan noussut. Taitaa Nappi havitella paikkaa Joulupukin rekivaljaissa, kun lentoharjoituksia on ruvennut suorittamaan. 

Nappi lentää!

Keijupölyä ei ollut reen päälle ripoteltavaksi, joten reki jäi maan pintaan...

Nappi laskeutuu maan pinnalle
Ponilenkki oli niin hauska, että poskilihakset tulivat nauramisesta ja hymyilemisestä ihan kipeiksi. Tyytyväinen pariskunta (= Nappi & Berta) pääsi päiväheinille tarhaan lenkin jälkeen toppatakkeihinsa sonnustautuneina. Tuo kaksikko muistuttaa toisinaan vanhaa avioparia, jotka aika ajoin tuntuvat hieman kyllästyneen toisiinsa. Tai sitten ne ovat hyvinkin tyytyväisiä, kun yhtä passiivisesti tarhassa ja heinäkasoilla köllöttävät vierekkäin. 

Ponien jälkeen oli tarhan portilla kärkkäästi vuoroaan odottavan Oonan aika päästä ihmeitä tekemään. Vantun aikana sain kummisedältäni lahjaksi sukumme vanhan kirkkoreen, joka jäi Vantun kanssa kuitenkin testaamatta. Isäni on sen tässä aikansa kuluksi kunnostanut ja tehnyt siihen tuikitarpeelliset aisat, sillä ilman niitä on rekeä täysin mahdotonta hevosella vetää. 



Aisojen mitotusta

Ensimmäisillä askelilla isä ja Roosa saattoivat
Niinpä aloimme kaivella vanhoja länkikasoja ja katsella, että miten parhaiten saisimme reen viritettyä Oonan perään testiajoa varten. Lähes sopivat länget löytyivätkin, ja taidokkaasti virittelimme ne sitten osaksi perinteisiä siloja. 
Hienosti menee!

Valjastimme Oonan reen eteen ulkona. Pientä hienosäätöä oli vielä ensin tehtävä, sillä aisat oli lyhennettävä sopivaan mittaansa. Silmäkulmistaan Oona vilkuili aisoja sahaavaa isäämme ja varmaan ihmetteli, mihin nyt oltaisiin ryhtymässä. 
Voi kuinka onnellinen olenkaan Oonasta!

Pian oli reki paikoillaan ja oli aika lähteä koeajoon. Oona ei ole koskaan ennen vetänyt rekeä, joten isä ja Roosa kulkivat alkuun Oonan rinnalla "saattamassa". Oona osoitti kuitenkin heti, ettei hän tässä mitään saattoapua tarvitse, sillä ajohevonen vetää perässään peliä kuin peliä. Ja kun Oona kuuli reen olevan "rinsessojen reki" niin sitten vasta rinta rottingilla mentiinkin. 
Äidin vuoro päästä ajelulle

Isä halusi kokeilla jalaksilla seisomista
Vuorollaan jokainen istui Oonan kyydissä ja neiti oli oikein tyytyväinen. Reki uusine aisoineen ja omakohtaisine valjastusvirityksiin toimi loistavasti. Ajon jälkeen Oona palkittiin omenin ja porkkanoin. Ja tyytyväiseltä tamma vaikutti itsekin meidän kaksijalkaisten rinnalla. 
Loppuposeeraukset

Palkkioksi hienosta rekikyydistä Oona pääsi vielä pellolle laukkailemaan! Ja se jos mikä kruunasi tämänkin niin ihanan päivän näiden kaviollisten karvakorvien kanssa. 
Peltorallia!

Onnelliset
- Hilla

4 kommenttia:

  1. Muistattehan jättää keijupölyä meillekin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Tuodaan tuliaisina teillekin pussillinen! ;)
      -H

      Poista
  2. Kylläpä onkin hienoja otoksia! Ja tosi mahtavaa tuo Oonan suhtautuminen! Erittäin hauskaa tuo Napin lento, hulvatonta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oona on täydellinen :) Napin lentotaidot yllätti meidätkin.
      -H

      Poista