lauantai 12. tammikuuta 2013

Irtokenkäkurssilla

Vapaapäivän aamuna herätyskellon soidessa ennen kuutta, Siru -koira oli ihmeissään. Taisi koira luulla seonneensa vallan laskuissa pitkien pyhien jälkeen, kun kuudentena peräkkäisenä aamuna emäntä pomppaa aikaisin ylös. Kovasti se aamulla kulki perässäni, yrittäen päätellä, mitä oli suunnitteilla. Kun työvaatteiden sijaan puin ylleni tallivaatteet, koira totesi että nyt lähdetään. Ikäväkseni jouduin kuitenkin ulko-ovella toteamaan, että "Siru jää kottiin", joka sai pienen koiran maailman lähes romahtamaan. Se jäi eteiseen seisomaan murheellisen ja hyvin loukkaantuneen näköisenä.

Alasin, kenkä ja lekavasara sekä muita kengitysvälineitä: nahkanuija, kotkaus-, kengänirroitus-, naulankatkausu-, papukaijapihdit, kotkausrauta, raspi, vasara, pihdit.
Tänään ei ikävä kyllä voinut koiraa mukaan hevoshommiin ottaa, sillä suuntana oli Ypäjän Hevosopisto ja siellä järjestettävä irtokenkäkurssi. Kurssille menimme yhdessä isäni kanssa, joka yllättäen oli saanut joulupukilta lahjakortin moiseen tapahtumaan... 


Aamu alkoi kahdeksalta kengitysaiheisella luennolla, jossa kerrattiin kavion ja hevosen jalan anatomiaa, kaviosairauksia sekä niiden hoitoa ja kengittämistä teoriatasolla. Kurssin vetäjinä toimivat neljä kaksoistutkinto-opiskelijaa, jotka olivat suuntautuneet kengityslinjalle. Kurssi toteutettiin heidän opinnäytetyönsä pohjalta. Luento päättyi keskusteluun kegityksestä sekä matkaratsastuksesta ja matkaratsun kengityksen haasteista. Kokemuksia jaettiin yhteisesti ja asiantuntijaluennoitsijamme ottivat niihin halutessaan kantaa ja antoivat mm. vinkkejä kenkävalintojen suhteen. 

Koko porukka pajalla
Kahvitauon jälkeen kurssi siirtyi auditoriosta kengityspajalle, jossa jakauduimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli ensin kengitystä ja toinen kengän takomista muotoonsa. Siirryimme siis isäni kanssa pajan puolelle ja saimme mutkalle vääntyneet kengät käsiimme. Näistä sitten alasimen ja lekavasaran avulla koitimme saada hevosen alle kelpaavaa kenkää aikaiseksi. Helpommin sanottu kuin tehty!

Kengän muokkaamista
Kun kengät vihdoin saatiin nuijittua suoriksi, saimme sovittaa niitä teurasjalkaan. Kengän sovittaminen ei olekaan mitään ihan yksinkertaista: nuijit jostain sopivammaksi ja toisaalta menee taas epäsopivaksi! Siinäkin vierähti tovi jos toinenkin, mutta kyllä jokainen lopulta sai kengän jalkaan sovitettua!


Kengän sovitusta teurasjalkaan
Lounastauon jälkeen oli sitten vuorossa ihka elävän ja oikean hevosen kengitystä. Jokainen irroitti opettajan opastaessa kengän hevoselta ja naulasi sen sitten takaisin jalkaan. Tätä olen jossain määrin ennenkin toteuttanut, sillä on vallan kätevää osata ottaa hevosen alta pois vääntynyt muttei kuitenkaan irronnut kenkä, ettei se vahingoittaisi hevosen kaviota. 


Iskä irroittamassa kenkää
Lepotauolla, ja huh, vasta kengät irroitettu!
Kyllä täytyy taas todeta, että koville tuo ottaa! Hattua nostan kaikille kengityksen ammattilaisilla, kyllä siinä itse äheltäessä heidän arvostuksensa vaan nousee. Varsinkin kun varsinainen vuoleminen työvaiheineen jäi meiltä vielä kokonaan pois. Raspasimme toki kaviota hieman, jotta saimme puhtaan pinnan kengän alle ennen kengän lyömistä alle. 

Ja sitten kenkä kiinni
Naulattu kenkä ja naulanpäiden katkaisu menossa

Kotkaukset kiinni
Kurssi oli oikein onnistunut. Kiitos järjestäjille, kouluttajille ja kaikille mukana olijoille! Oli hauska viettää päivä samanhenkisten ihmisten kanssa. Jatkokurssia jo suunniteltiin... Jos / kun jatkoa seuraa, olemme mukana!

Ja tadaa: lopputulos!
Siru oli pihassa saapuessani ja otti minut ruhtinaallisella ilolla vastaan. Koira kulki kannoillani ja haisteli tarkkaan vaatteeni, todeten lopulta tyytyväisenä hännänheilautuksella säestäen, ettei se emännän poissaolo ollutkaan niin kamalaa, kun vieraat hajuthan vaan siinä haisi. Kamalalta katastrofilta vältytiin, kun Siru tyytyväisyyttään myhäili. Miksikö? No siksi tietysti, kun en ollutkaan salaa livistänyt Roosaa, Nappia ja Oonaa katsomaan!!

-Hilla

8 kommenttia:

  1. Wau, minäkin haluan tuommoiselle kurssille! Olisi kyllä niin kätevää. Saan kyllä kengän pois jalasta tarvittaessa (jos olisi oikeat työvälineet), mutta uudelleen en kenkää uskaltaisi ruveta kiinni lyömään näillä taidoilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollainen kurssi antaa itsevarmuutta siinä määrin, että uskaltaa sen kengän sitten kiinnikin lyödä. Hyvä opetella osaavan kanssa, joka vieretä kattoo ja selittää, mitä pitää tehdä. Että jos vaan joskus törmäät kurssiin, mene ihmeessä mukaan! :)
      -H

      Poista
  2. Jokainen hevosenomistaja osaa varmasti arvostaa ammattitaitoista kengittäjää! Tuollaiset kurssit ovat varmasti hyödyllisiä, ja antavat paljon jo osviittaa.. mutta kun täällä kengittäjän seurassa joskus kuuntelee näitä ihan salaisia viisauksia miten jotain askellusta vaikka korjataan niin menee välillä yli ymmärryksen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Kyllä sitä tämän kurssinkin (ja aikaisemmankin) perusteella voi yhden kengän alle lyödä, mutta siinä se taito sitten onkin! Ei ihan äkkiä tulisi mieleen alkaa vuolemaan :D Kyllä se kuuluu jättää juuri niille ammatti-ihmisille!
      -H

      Poista
  3. Olispa täälläkin vastaava kurssi! Mun kengittäjä asuu niin kaukana, että irtokenkä olis hyvä osata ite laittaa :D Onneks Thalik ei yleensä irroittele kenkiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei onneksi yleensä kengät putoile, mutta sitten kun putoo, on valmius vähän fiksailla kunnes kengittäjä saapuu seuraavan kerran. Toivottavasti joskus sielläkin joku järjestäisi, pitää antaa vinkkiä jollekin seuralle / tallille?!
      -H

      Poista
  4. Tarpeellisia taitoja! Meillä putosi heti kurssia seuranneena päivänä toinen takakenkä kesken lenkin. Kaikki naulat olivat katkenneet, mutta kenkä oli onneksi aivan suora. Kotiin tulon jälkeen vain välineet esille ja kenkä kiinni. Tietysti ensin piti irroitella kavioon jääneet naulanpätkät. Seuraavana päivänä tarkastin muitakin kenkiä vähän tarkemmin ja niinpä jouduin korvaamaan toisenkin takakengän kolme katkennutta naulaa uusilla. Pienen juonimisen jälkeen naulanpätkät irtosivat helposti. Neljä viikkoa taitaa meillä olla kriittinen aika kengitysvälille kun ennenkin on vastaavaa tapahtunut, joko naulat tai kenkä katkeaa välin pidentyessä. -- heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Sehän oli sitten hyvä päästä heti opittua soveltamaan käytännössä! Ei olisi parempaan saumaan voinut kurssi osua. :) Ja toisaalta hyvä näinkin, jos olisi väliin jäänyt pitempi aika, olisi voinut kynnys omatoimiseen kenkäämiseen nousta.
      -H

      Poista