lauantai 19. tammikuuta 2013

Peruuntunut kisareissu ja paukkupakkasia

Oonan kilpailukausi oli tarkoitus polkaista tänään Vesilahdella käyntiin 28 km luokassa, mutta toisin kävi. Jo perjantai-iltana ihmeteltiin pakkaslukemia eri puolella etelä- ja lounais-Suomea, kunnes järjestävä taho päätti, että kilpailut järjestettäisiin. Niinpä mekin uskoimme lujasti sään lauhtumiseen ja pakkasimme kisakamppeet illalla valmiiksi. Nukkumaan mentäessä pakkasta oli Turussa -25 astetta. 
Nappi tarhailee "nakuna" = loimi riisuttu kuvauksen ajaksi
Aamuvarhaisella herätyskellon soidessa lukemat eivät olleetkaan laskeneet. Optimistisesti kuitenkin ajattelimme, että kyllä tuo -28 astetta saattaa tuosta vielä hyvinkin klo 9 mennessä laskea. Päätimme odotella jonkin aikaa ja venyttää lähtöämme niin myöhäiseksi kuin mahdollista. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä odotimme ja toivoimme pakkasen laskevan aamun valjetessa. 

Pumpuli parhaimmillaan! Niin pehmeä, niin puhdas, niin valkoinen, niin pörröinen
Toisin kuitenkin kävi. Kun hevoset oli ruokittu ja alkoi olla viime hetket lastata ja lähteä matkaan, pakkasta oli -30 astetta. Teimme päätöksen ja ilmoitimme pettyneinä poisjäännistämme. Kyllä meitä harmitti. Olimme niin kovasti odottaneet kilpailuita. 



Pakkanen pysyi meillä aina -25 asteen tuntumassa yli puolen päivän, jolloin se vasta alkoi laskea. Saimme kuulla, että itse kisapaikalla pakkanen oli laskenut aamun aikana siedettäviin lukemiin ja onnistuneet kilpailut oli viety läpi kauniissa talvisäässä. Onnittelut kaikille kilpailusuorituksensa tehneille! Emme kuitenkaan aamulla uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että automme olisi pakkasessa hyytynyt alkutaipaleelle. Eikä -30 asteen pakkasella kisoihin valmistautuminen tuntunut järkevältä. Harmitus oli suuri, mutta mitä sitä enää murehtimaan, mikä on jo ollut ja mennyt. Katse kohti tulevaa ja kisakauden avaus tapahtunee sitten vasta 16.2. Sastamalan matkaratsastuskilpailuissa. Kisakuumehan tässä vain kasvaa!

Onni on oma poni

Arvokasta on hevosen ja ihmisen välinen ystävyys
Pakkaspäivänä innostuimme kuitenkin kuvailemaan sen verran, mitä sormet kameran käyttöä pakkasella sietivät. Varsinaisia mammutteja löytyi ponitarhasta, kun Nappi ja Berta pörhistelivät turkkejaan vastaamaan pakkaslukemia. Jokainen sai esiintyä oman, uuden timanttiotsapantansa kanssa.

Nappi ja siniset timantit

Berta vaaleanpunaisissa timanteissaan

Oonuskainen ja vihreän sävyissä välkehtivät timantit
-Hilla

6 kommenttia:

  1. No voi vitsit, olipa harmi =/ En kyllä olis itsekään tuollaisella pakkasella lähtenyt yhtään mihinkään hevosen kanssa!
    Parempaa tuuria niihin seuraaviin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toivotaan, että seuraaviin kisoihin sitten päästäisiin!
      -H

      Poista
  2. Onneksi niitä muitakin kisoja tulee vuoden mittaan, ja ehkä sitten on jo vähemmän pakkasta! :) Ei se ole mukavaa jos kulkuneuvo sanoo stop, kun pitäisi eläimen kanssa edetä ja tuolla pakkasella se kuulostaa vielä karseammalta jo pelkkä mahdollisuus. Hienoja kuvia taas yhden kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä olisi tuossa säässä häävit oltavat olleet, jos matka olisi tyssännyt pakkasen vuoksi. Ja sen tuntui vaan niin kaukaiselta, että kisapaikalla olisi seesteisemmät oltavat, kun meillä pakkanen kiristyi vaan aamun valjetessa. Huonoa tuuria, ei täällä kuitenkaan liikaa ole noita tosi kovia pakkaspäiviä...
      -H

      Poista
  3. Katselinkin, ettei teitä näkynyt eilen!

    Meillä oli Ylöjärvellä aamulla vaan -13 kisa-aamuna, eli varsin siedettävää! Tosi isoja eroja pienten alueiden sisällä oli. Pakkanen hiukan sotki meidänkin suunnitelmia, mutta onnistunut kisasuoritus kuitenkin saatiin, eikä edes ollut kylmä :)

    Ens kerralla sitten! Tuleehan noita kisoja, ja nyt vielä aika pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi isoja oli eilen paikkakuntakohtaiset erot! Mutta onnittelut teille kisasuorituksesta! Ensi kertaa odotellessa, ja kyllä se pakkasesta aiheutunut harmikin kohta unohtuu! ;)
      -H

      Poista