lauantai 5. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäiset matkaratsastustreenit

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin varsin sateisessa ja leudossa säässä. Viikonlopuksi sää kuitenkin kuivahti ja pienessä pakkassäässä oli hyvä suorittaa vuoden ensimmäiset "viralliset matkaratsastustreenit". Meillä tämä tarkoittaa siis sitä, että treeni on suunniteltu etukäteen ja mukana on GPS-seuranta sekä sykemittari. Onhan Oona toki ehtinyt tänä vuonna jo olla muutamaan otteeseen liikenteessä, mutta sillä tavalla "normaalisti" eli ilman sen suurempia suunnitelmia. 
 



Niinpä siis hevosia varustamaan. Roosa lähti mukaan Bertan kanssa, joka varmasti oli mukavaa kaikille osapuolille kun oli itse kullekin lenkkiseuraa. Roosa valjasti Bertan hiittikärryjen eteen ja mina satuloin Oonan. Samalla testaukseen pääsi ensi kertaa Joulupukilta saatu PolyPad -satulahuopa. Tälläisiä olen nähnyt ja kuullut monen käyttävän matkaratsastuksessa ja ilmeisesti niin oli Joulupukkikin, kun sellaisen meille toi. PolyPadin erikoisuutena on sen iskuja vaimentava ja painetta tasaava ominaisuus, joka tasaa hevosen selkään kohdistuvaa painetta. Satulahuovassa ei ole mitään kiinnikkeitä, vaan kun sen asettaa satulan alle oikein, se muovautuu satulan ja hevosen selän mukaisesti. Näin se pysyy hyvin paikoillaan eikä satulan alle jää painetta aiheuttavia paksumpia kohtia. Lisäksi huovan sanotaan hengittävän hyvin ja tuntuvan hevoselle koko harjoituksen ajan mukavalta ja kuivalta. 
 
Oona ja uusi PolyPad -huopa testikäytössä. Hyvin pysyi huopa paikoillaan "ääriolosuhteissa" hikisen talvikarvaisen hevosen selässä.
Huovan asettaminen tuntui helpolta, vaikka alkuun laitoinkin sen hieman taakse, joten kesken lenkin sain asetella sitä uudelleen. Sen jälkeen huopa pääsi oikeuksiinsa ja tuntui hyvältä. Hevonen sen alapuolella tuntui lentävän, joten kaipa siellä satulan allakin oli mukavat oltavat kun niin lennokasta ja iloista oli hevosen meno. 
 
Hullut tulossa!
 
Suuntasimme koko konkkaronkka eräälle lähiravitallin harjoituslenkille, jossa meillä on lupa käyttää hevosiamme. Siellä erkanimme toisistamme, jotta kumpikin sai suorittaa oman harjoituksensa rauhassa. Roosa ajeli Bertan kanssa pitkää hölkkää rennoin ottein ilman sekkiä. Yleensä ajamme ilman sekkiä ja vaan kun suoritamme nopeusharjoittelua, käytämme sekkiä. Nytkin Berta sai liikkua pitkällä ja rennolla kaula-selkälinjalla, jolloin sen ravikin näytti erinomaiselta. Berta ainakin tuppaa helposti jumiutumaan, jos aina ajaa sekki kiinni, sillä silloin poni käy kierroksilla ja painaa ohjalle, jolloin rentous häviää kun toinen niin haluaisi kaahottaa. Toisaalta silloin kun on tarkoitus päästellä lujempaa, sekki on oiva merkki hevoselle, että nyt mennään!
 
Berta menossa
 
Oonan kanssa suoritimme intervalli -tyyppistä harjoitusta, jossa vuorotellen ravasimme reipasta hölkkää noin kilometrin ja laukkasimme kilometrin. Samalla seurailin hevosen sykkeitä, joihin harjoituksella sai sopivasti vaihtelua. Olin erityisen tyytyväinen, kun huomasin Oonan palautuvan erittäin nopeasti laukan jälkeen. Laukkahan on Oonalle kuitenkin se haastavin askellaji, mutta myös se, jota kehittämällä hevosen kestävyys on kehittynyt huimasti vuodessa! Nytkin syke harppasi mukavasti reippaassa laukassa 200, ja pienen hölkkäpätkän aikana laski takaisin 130-150 välille. Harjoituksen lopuksi pienellä kävelyllä Oonan syke putosi vaivattomasti alle 100. Mainittakoon, että Oonan leposyke tallissa ennen lenkkiä oli kolmenkympin pintaan. 

 
Oona piti kovasti harjoituksesta ja oli vähän ihmeissään, kun lähdimme kotia kohti viiden toiston jälkeen. Oona olisi ilmeisesti vielä halunnut jatkaa pyrähtelyjä! Matkaa takaisin tallille oli noin viitisen kilometriä, joka taittui Bertan hölkkävauhtia ja lopussa tietysti kävelimme reilun pätkän. Yhteensä lenkillemme pituutta tuli 20 km ja keskinopeudeksi 10 km/h, vaikka intervallin aikaan nousi 20-25 km/h välille. Lopuksi mainittakoon, että lenkin huippunopeus oli 48,9 km/h, kun Oona ensimmäisestä laukkapätkästä hieman innostui... Aika kovaa se hevonenkin vaan pääsee. Vaikka toisaalta, Siru olisi kyllä saattanut vielä pyyhältää meidän ohitsemme...

Etsi Oonuska?!
Tallissa harjasimme ja loimitimme hikiset hevosemme, jotka pääsivätkin sitten päiväheinille karsinoihinsa. Ja haalean lämmin taikajuoma maistui kummallekin! Myös Siru lenkkeili tänään, mutta siitä kerromme seuraavassa postauksessa!

Oletko huomannut uuden Kirjoittajat -välilehden ilmestyneen?
 
- Hilla

6 kommenttia:

  1. Teillä on varmasti ollut mukava päivä -hevoset näyttävät suorastaan liitävän! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo lila Polypad! Ja hyvä kuulla, että toimii. :) Hiplailin Tarun samanlaista aikaisemmin ja oli tosi laadukkaan oloinen. Pitänee itsekin hankkia sellainen joskus, kun tuleva ratsu sellaista tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimen omaan mekin Tarun huopaa kisoissa olemme hiplanneet ja nyt oli meidän vuoro saada omamme. On Taru sitä ylistänyt ja hyvin näkynyt toimivan ja niin toimii meilläkin. Suosittelen! Ja sitähän saa melkein kaikissa sateenkaaren väreissä ;)
      -H

      Poista
  3. Ootteko päässy käyttämään jo enemmänki tuota PolyPadia? Mietin, että jos on oikein hyvä, niin vois meillekki hommata sellaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä! Suosittelen! Ja ensimmäiset kisat ovat viikon päästä, joten sitten huopaa pääsee testaamaan ihan tositoimissakin ;)
      -H

      Poista