sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ensi kertaa matkaratsastusvalmennuksessa

Tapahtui 2.2.2013: 

Otimme ensimmäistä kertaa elämässämme osaa matkaratsastusvalmennukseen. Hieman etukäteen jännitti, sillä kyseessä oli avoin maajoukkuevalmennus, ja kyllähän sitä tuli pohdittua, että kehtaako joukkoon edes ilmoittautua. Pieneen epäröintiini vastattiin kuitenkin hyvin napakasti että mukaan vaan! Niinpä ilmoitin itseni ja Oonan sekä koko meidän tiimin valmennukseen.

Aamutallin teon jälkeen haimme Oonan tarhasta. Päästämme mm. kisapäivän aamuina Oonan aina tarhaan jaloittelemaan aamuvarhaisella ja sillä aikaa pakkaamme loput tavarat ja teemme karsinat. Näin Oona ei ala turhia jännitellä, kun pääsee tuttuun tapaan muiden kanssa ulos. Nytkin käytävällä seisoskeli rento ja rauhallinen hevonen, jonka laitoimme matkustuskuntoon.

Oona lähti ensimmäistä kertaa reissuun ilman Nappia. Mutta niin kuin olin jo aavistellut, ei ”nenäliinan” kotiin jättäminen tuottanut ongelmia. Oona marssi tai lähes juoksi koppiin niin reippaasti perässäni, että sain puomista kuhmun päähäni. Mitäkös tuosta, pääasia, että hevonen halusi mukaan!

Matka sujui hyvin ja perillä Oona pääsi karsinaan heinille. Tallin omat hevoset olivat luonnollisesti ulkoilemassa, joten talli oli valmennukseen osallistuvien käytettävissä. Oona ei ollut matkan aikana stressannut yhtään, ei hionnutkaan, vaikka mietin tulisiko sille tallitoppiksessa kuitenkin kuuma kuljetuksen aikana. Ilmeisesti loimitus oli oikea olosuhteisiin nähden. Eipä neiti ollut millänsäkään uudesta paikasta ja ruoka ja juoma maistuivat.

Tanja ja Kuvaharjun Valedro ox 10 km laukkaharjoitteella

Aamu alkoi maittavalla aamupalalla ja infolla päivän aikataulusta. Matkaratsastuksen lajivalmentaja Nina Mickelsson kertoi, että ensi luvassa oli juoksutusta eli perehtyisimme siihen, mitä tulee ottaa huomioon, kun hevosen liikkeet esittää eläinlääkärin tarkastuksessa. Sen jälkeen lähtisimme ryhmissä ratsastamaan ja saisimme reitin varrella yksilöllistä ohjeistusta harjoitusten suhteen. Päivän päätteeksi olisi vielä luento hevosen vauhtikestävyydestä.

Kari ja Safeer ox 10 km laukkaharjoitteella
 Juoksutuksessa tarkastelimme ensin hyviä ja huonoa tapoja esittää hevonen. Samalla saimme demonstraatioesityksiä siitä, miten juoksuttajan virheet vaikuttavat hevosen liikkeisiin. Jokainen toi vuorollaan oman ratsunsa esille ja samalla katsoimme niiden rakenteellisia ominaisuuksia, jotka olisi hyvä huomioida treenien suunnittelussa. 

Nea ja Zodina demonstoimassa: tältä näyttää kun esittäjä juoksee liian takana. Oikea paikka on hevosen lapojen vieressä.

Tarun ja Kalilein juoksutus oli mallisuoritus

Oonan todettiin olevan varsin sopusuhtainen. Samalla pääsin kysymään hevosen takakorkeudesta, sillä olen aina miettinyt, rasittaako se jotenkin hevosta enemmän. Katselijat tosin totesivat, ettei Oonalla juuri takakorkeutta olisi ja vastaukseksi sain Ninalta, ettei sillä ole merkitystä.

Näytimme ensin normaalin juoksutuksemme eli juoksin yleisöstä poispäin ja takaisin. Sen jälkeen kävimme läpi, mitä hyvää ja huonoa siinä oli. Hyvinä puolina oli se, että juoksin hevosen sivulla, en sen edessä peittäen sen liikkeitä taakseni. Huonoa taas se, ettei minulla ja Oonalla ollut yhteistä rytmiä. Esittäjän tulisi juosta samaan tahtiin hevosen kanssa, koska jos tahti on eri, hevonen voi liikkua epäpuhtaasti. Alun demonstraatioesityksessä sen hyvin havaitsimme, miten se todella vaikuttaa hevosen liikkeissä. Lisäksi Oona hyppää raville ja kääntää päätään esittäjää kohti juostessaan.

Oikeassa rytmissä, mutta Oona kääntää päänsä eteeni

Saimme heti vinkkejä ongelmien korjaamiseen, jonka jälkeen testasin niitä heti ja havaitsin toimiviksi. 

  • rytmi: minun on opeteltava juoksemaan samaan tahtiin hevosen kanssa eli liikuttamaan jalkojani samassa tahdissa Oonan etujalkojen kanssa. Oonalla on pitkä liike, joten ei muuta kuin ”loikkimaan”
  • raville hyppääminen: käänsin Oonan menosuuntaa, kävelin 5 askelta samalla jo hakien itse rytmiä ja siitä siirryimme raviin. Tuloksena sujuvampi raviin lähtö!
  • pään kääntäminen: kotioloissa harjoiteltava, että pää pysyisi suorana eikä tulisi esittäjän syliin

Seuraavaksi satuloin Oonan ja lähdin ratsastusharjoitukseen ensimmäisessä ryhmässä. Menimme ensin vanhalle laskettelumäelle suorittamaan mäkitreeniä. Mäki oli GPS:n mukaan 220 metriä pitkä ja nousua tuolla matkalla tuli melkein 50 metriä. Mäkiharjoitus oli seuraava: mäki kiivettäisiin 4 kertaa ylös (käynnissä x 1, ravissa x 2 ja laukassa x 1) ja kävellen alas. Alhaalla uuteen nousuun saisi lähteä, kun hevosen syke laskisi 80-90 välille.

Mäkitreenissä Taru ja Kalilei, Tara ja Zodina, Nea ja Avialis, minä ja Oona

Oona oli virtaa täynnä, eikä olisi kävelymäkeä tahtonut ollenkaan suorittaa. Väkisin neiti tarjosi reippaampaa askellajia, mutta kun kolme ratsukkoa kulki edellä, oli pakko pysyä käynnissä. Oona palautui hienosti ensimmäisestä noususta ja sai heti jatkaa toiseen. Nyt neiti tarjosi ravin sijaan laukkaa, mutta malttoi jälleen toisten perässä kuitenkin ravata. Ja jälleen alhaalla sykkeet olivat hyvissä lukemissa, joten toinen ravinousu tapahtui heti perään.

Oona kiipee
 
Ennen viimeistä nousua Oonan sykkeet kuitenkin hieman pomppasivat, sillä Taru ja Kaltsu saivat jo lähtöluvan laukkamäkeen ja Oona olisi halunnut singahtaa perään. Vähän aikaa odotettuamme, syke laski alle 90 ja Oona sai luvan lähteä. Ja sehän lähti kuin ohjus konsanaan! Takana olijat saivat lumipöllyn ja tilsankokkaresateen päällensä ja pölypilven laskeuduttua Oona oli jo kaukana mäellä. Tämä jos mikä tuntui olevan Oonan mieleen!


Alhaalla sykkeet lähtivät hyvin laskuun, mutta sitten pulkkailijat valtasivat mäen ja syke hyppäsi 100 > 130. Kävelin pientä rinkiä ja odottelin palautumista. Syke laski jälleen hienosti 100 pintaan, kunnes isäni yllättäen laski persluistia mäen alas. Ja syke pomppasi 100 > 150. Joten jatkoimme matkaa seuraavalle harjoituspaikalle, kun liikaa kaikkea jännää alkoi tapahtua.
  
Nina opastaa matkaratsastusistunnassa
Suuntasimme erään ravitallin harjoitusradalle, jossa jo osa porukasta oli suorittamassa vauhtikestävyys harjoituksia. Oonan kanssa saimme ohjeeksi laukata rauhallisessa tahdissa 2 + 2 kierrosta, joiden välissää siis tarkastettaisiin hevosen syke. Samalla ratsastajan tuli harjoitella matkaratsastusistuntaa, joka karkeasti suomennettuna tarkoittaa jalustimilla seisomista, aavistus etunojaa ja polvilla joustamista niin, ettei takapuoli koske satulaan. Eli vähän kuin kevytistunta, mutta pystympi asento ja jalustimet ovat normaalipituiset.

Laukkaharjoite
Harjoitus sujui hyvin ja Oonan sykkeet pysyivät tavoite tasolla eli alle 180. Laukkaharjoitteen jälkeen jatkoimme ravissa, kunnes oli aika palata takaisin tallille. Siellä Oona pääsi pesulle ja karsinaan kuivattelemaan ja syömään.

Ravilla porukassa Elisa ja Nadir, Taru ja Kalilei, minä ja Oona
 
Maittavan lounaan jälkeen vuorossa oli luento, jonka aiheena oli hevosen vauhtikestävyys. Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan kykyä ylläpitää vauhtia aerobisella sykealueella. Hyviä vauhtikestävyyden harjoitteita on mm. laukka, jolla voidaan edetä eripituisia matkoja. Esimerkiksi tänään yksi maajoukkueratsastajista teki 20 km yhtäjaksoisen laukkaharjoitteen!

Olli ja Alea ox ja päivän pisin urakka!

Niin saatiin päivä päätökseen. Päivän anti oli kaikin puolin hyvä! Kiitos kaikille järjestäjille ja muille mukana olleille! Näitä lisää! Oli kotiinlähdön aika ja Oona marssi päättäväisesti koppiinsa. Kotimatka sujui rupatellen päivän tapahtumista ja kerraten oppeja. Jälkikäteen saamme vielä kirjallisen analyysin harjoituksistamme! Niitä odotellessa…

Lisää kuvia näet täältä!

- Hilla

14 kommenttia:

  1. Valmennusmatka näyttää sujuneen hyvin - hienoa! Saitte varmasti kaikenlaista uutta informaatiota ja treenivinkkejä, joita itsekin voisi tästä napsia ainakin "korvan taakse". Et uskokaan kuinka odotin, milloin julkaiset postauksen tästä aiheesta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saimme! Oli niin mukavaa kuulla muiden kokemuksia ja treenejä, sillä osallistujajoukko oli aivan mahtava! Et arvaakaan, kauanko kirjoitin tätä, kun jouduin jo tiivistämään vähän juttua! Mutta eilinen venyi sen verran myöhään, että uni maistui kirjoittamisen sijaan.
      -H

      Poista
  2. Hitsi vieköön kun näyttää kivalta valmennukselta! Aika hurjaa, että voisi laukata 20 kilsaa putkeen. Täältä lähimpään postiin siis! Vautsi.

    Hienolta näyttää teidän meno ja ette varmasti olleet ainakaan kenenkään jaloissa. Kun epäröit tuota osallistumista siis.

    Meillä täällä tasaisella pohjanmaalla on muutama mäki juuri meidän vakiomaastoilutiellä ja saadaan hieman harrastaa mäkitreeniä. Jostain olen taikonut itselleni alamäkikammon eli kaikki alamäet hiivitään käynnissä. :D Oi voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa meillä kaikilla olikin! Vanha sanonta "matka ei tapa vaan vauhti" pätee tässäkin. Eiväthän nuo täyttä höökiä päästelleet, vaan matkavauhtista laukkaa. Mutta aika viehättävää ajatus posti- / kauppa- / työmatkasta laukalla! :D

      Olen iloinen ja onnellinen, että lähdimme mukaan, sillä paljosta olisin jäänyt paisi. Eikä siellä kukaan jaloissa olisi muutenkaan ollut, sillä ammattitaitoinen valmentaja oli suunnitellut jokaiselle heidän tasoaan vastaavan harjoituksen.

      Meiltäkin löytyy muutama mäki, ja ne tuovatkin mukavaa vaihtelua treeniin. Alamäkiä kannattaa harjoitella. Kyllä kammosta yli pääsee, vaikka tuolla kyllä hieman hirvitti tuon laskettelumäen jyrkänteellä ensimmäisen kerran alastulo... ;) Mutta kunnialla selvittiin!

      -H

      Poista
  3. Oijjoij! Teillä on ollut mielenkiintoinen päivä! Wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Aivan ihana kokemus. Lämpimästi suosittelen kaikille!
      -H

      Poista
  4. Ihanaa lukea mr-valmennuksesta, kun ei päästy tällä kertaa mukaan! Varmasti mahtava tuo mäkitreeni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, aivan mielettömän hieno päivä takana. Ja mäki oli unohtumaton, kertakaikkiaan. Kyllä nuo meidän omat mäet on aika helppoja tuohon rinteeseen verrattuna.
      -H

      Poista
  5. Kiitos hyvästä raportista!

    "Kumpa oisin voinut olla mukana" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Koitin tähän koota jotakin myös ajatellen niitä, jotka eivät paikanpäällä olleet. Itsekin olen monesti lukenut muiden raportteja, kyllä niistäkin hyötyy.
      -H

      Poista
  6. kiitos kuvista ja tekstistä!
    Olli ja Alea pisteleekin aika pitkiä kisamatkoja!
    Onko tuo vimppa patsasteleva orhi Fire? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenpas hyvä! Niinhän tuo kaksikko taitaa olla aika teräspari! Kuvissa viimeisenä esiintyy Fire :) Ovatko tuttuja?
      -H

      Poista
    2. No eivät varsinaisesti tuttuja, mutta arabilaisten omistajana kuuluu velvollisuuksiin olla kiinnostunut muista rodun edustajista ;D Vai-miten-se-meni ;D

      Poista