sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Matkaratsun ja Pinkovan Pullan yhteistreenit

Tänään päätimme tehdä Bertan ja Oonan kanssa leppoisan maastolenkin, jolle kilometrejä kertyi yhteensä 16 km. Viimepäivien sateiden johdosta suurin osa teistäkin oli jo täysin sulia ja pehmeällä pohjalla oli hevosten mukava askeltaa.


Pääosan lenkistä suoritimme tasavauhtisessa reippaassa hölkässä, jonka nopeudeksi sport tracker mittasi 15km/h. Oona sai kulkea alkumatkasta edellä ja minä ja Berta kipitimme perässä. Molemmat hevoset olivat varsin pirteällä päällä ja esittelivät meille "hurjimmat" temppunsa: Oona viskoi iloisesti päätään ja Berta puolestaan yllätti minut säntäämällä edellä kulkevan Oonan perään laukalla silloin, kun itse tuijotin puhelimen näyttöä ohjat yhdessä kädessä! Olemme Bertan kanssa jo kyllä niin hyviä tuttuja, että osasin tätä spurttia jo hieman ennakoida, eikä poni saanut kolttosellaan aikaiseksi kuin minun ja Hillan hyvät naurut! 

Lenkille mahtui myös kaksi parin kilometrin mittaista laukkapätkää, jotka suoritimme rauhallisessa laukassa. Ensimmäisellä laukkapätkällä Oona sai kulkea vauhdikkaammin edellä ja Berta puolestaan pinkoi omaa vauhtiaan perässä. Molemmat jaksoivat laukata koko matkan oikein hyvin ja palautuminenkin suoriutui nopeasti. Erityisesti Bertan nopea palautuminen yllätti minut täysin, sillä emme ole vähään aikaan noin pitkiä laukkapätkiä ponin kanssa menneetkään! Laukkapätkän jälkeen meno jatkui kevyellä hölkällä sekä käynnillä. 

Kevyemmän pätkän jälkeen saavuimme toiselle laukkasuoralle. Koska tämä kyseinen tie on erityisen hiljainen liikenteen osalta ja kulkee pääosin peltoaukeata, jolloin hyvä näkyvyys on taattu, päätimme laukata matkan rintarinnan. Kuljimme matkan Oonan tahdissa, jolloin sport tracker mittasi nopeudeksi 24km/h! Mahtavaa, jälleen on tapahtunut kehitystä Oonan laukan suhteen! 


Laukkapätkän jälkeen matka jatkui lyhyen kävelyn jälkeen reippaalla hölkällä kotia kohti. Matkan varrella pysähdyimme kerran ja suoritimme yhden huollon. Molemmat hevoset maistelivat hieman mehua ja Oona sai vielä uuden ratsastusloimensa ylleen loppumatkan ajaksi. Loppumatkan kuljimme jälleen reippaassa hölkässä aina asfalttitielle saavuttuamme, josta sitten kävelimmekin loppumatkan tallille. 


Iltapäivällä aurinkokin uskaltautui paistamaan pilvien takaa ja päätinkin vielä päivän päätteeksi käydä pienellä sunnuntaiajelulla Napin kanssa. Poni odotti minua tarhan portilla kuraisine jalkoineen ja mahanalustoineen ja tallissa poni saikin kunnon tehoharjauksen! Karvaa lähti taas niin paljon, että hetken päästä tallin lattiiaa koristi valkoinen poninkarvamatto! 

Nappi ja päivän karvasaalis

Harjattuani ja valjastettuani ponin lähdimme tallin viereiselle tielle kipittämään. Nappi oli pirtsakalla päällä ja kyttäili ojan pohjalla olevia sulaneita lumikasoja, sekä pieniä solisevia puroja. Etenimme aluksi ravilla, mutta hetken päästä pyysin ponin laukkaan! Nappi viipotti eteenpäin aika kyytiä ja itse sain vain naureskella hölmölle ponille kärryiltä. Lopuksi kävimme vielä ihmettelemässä suurta vesilammikkoa, joka oli muodostunut sulamisvesistä peltotien päähän. 


Lammikossa oli runsaasti vettä ja pieni poni innostuikin kuopsuttamaan vettä etujalallaan niin että vesi roiskui! Lopuksi vettä piti tietenkin hieman maistella, mikä oli hyvinkin odotettavaa Napilta! Poni kun tykkää juoda kuralätäköistä niin tarhassa (vaikka tarjolla olisikin saavillinen puhdasta vettä) kuin lenkilläkin! Vesileikkien jälkeen suuntasimmekin tallille takaisin. Tallissa poni sai vielä ryypiskellä hieman melassivettä, minkä jälkeen poni pääsikin omaan karsinaansa iltaheinille. 

Vesi ei tainnutkaan olla ihan niin hyvää... :D

- Roosa


3 kommenttia:

  1. Voi tuota Nappia, on se vaan niin suloinen tuollaisen vesilätäkönkin äärellä! Me ollaan harjoiteltu varsojen kanssa lätäköiden ylitystä nyt, kun piha-alueet muistuttaa tekojärveä. Ei ole paljon kaviokkaalla vaihtoahtoja, jos on useamman metrin leveydeltä vettä edessä. :D Siinä vaikka koittaisi kiertää niin kastuu varmasti!

    Oletteko ajatelleet lähteä Bertan kanssa matkaratsastuskilpailuihin? Tai lähinnä onko Roosa ajatellut? :)

    Tiet ovat kyllä alkaneet sulaa, ihan hyvä niin. Täällä tosin se tarkoittaa osittain myös sitä, että moni tie oikeasti upottaa ja niissä on routareikiä. Eilenkin ajaessa kärryn renkaat upposivat tiehen toistakymmentä senttiä ihan ykskaks jättäen isot urat tielle. :( Toki ratsastaen mennessä näitä pehmeitä kohtia voi väistellä, mutta silmät pitää olla silloinkin auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappi osaa kyllä näyttää suloiselta ihan joka tilanteessa ;)
      Hyvä se on varsojenkin tottua kopiensa kasteluun jo pienenä, tiedä mitä tulevaisuuden matka- tai kenttäratsuja sulla on siellä kasvamassa! ;)

      Juuri Hillan kanssa tuolla lenkillä puhuttiin, että voitaisiin joskus yhdessä startata jossakin 30 km luokassa Oonalla ja Bertalla. Saa nähdä sitten, milloin tämä käy toteen! :)

      Kyllä täälläkin päin saa pitää silmät kunnolla auki tähän aikaan vuodesta noiden routareikien suhteen. Vielä ei niihin tuolla lenkillä onneksi törmätty, mutta kyllä silti täytyy selässä/kärryillä olla tarkkana.

      -R

      Poista
    2. Ehdottomasti kannustan kokeilemaan matkista Bertalla. Täällä ainakin odoteltaisiin postauksia siitä mielenkiinnolla! :)

      Poista