sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Hikoileva hevonen ja elektrolyytit

Hevonen on ihmisen tapaan tasalämpöinen, jolloin elimistö pyrkii pitämää kehon lämpötilan mahdollisimman vakaana. Kehon lämpötilan noustessa liikaa, alkaa lämpöhikoilu, jonka tarkoituksena on jäähdyttää kehoa ja näin ollen estää hevosta kuolemasta kuumuuteen. Hikoilu on aktiivista toimintaa, ja hien haihtuessa iholta hien alla oleva kudos viilenee. Lisäksi verisuonet nousevat lähelle ihon pintaan jäähdyttämään verta, mikä on ihmiskehonkin tapa luovuttaa liiallista lämpöä kehossa. 


Hevosen kuluttaessa runsaasti energiaa, hikirauhaset aktivoituvat ja tuottavat hikeä iholle. Hevonen voi hikoilla jopa 10–15 litraa tunnissa (ihminen 2-3 litraa muutamassa tunnissa), sillä pitkien ja nopeiden pakomatkojen johdosta suuren saaliseläimen oli kehitettävä tehokas keino kehon liiallista lämpenemistä vastaan. Liikunnan lisäksi hevosen hieneritystä aktivoivat tietyt tunnetilat kuten jännittäminen ja stressi. Tunneperäinen hikoilu ei kuitenkaan vaikuta lämpöhikoiluun. 

Hevosen karvapeite on vettähylkivää. Siksi hikeen erittyy myös saippuamaista proteiinia, joka mahdollistaa vettä hylkivän karvapeitteen kastumisen ja hien pääsyn karvapeitteen päälle haihdutettavaksi. Tästä proteiinista johtuu myös hevosen hien vaahtoutuminen. Samaa proteiinia erittyy myös sylkeen, mikä selittää syljen vaahtoamisen. 

Hiki vaahtoaa satulahuovan alla
Hiki on suolaliuosta, sillä siihen liukenee aina elektrolyyttejä. Elektrolyyteillä tarkoitetaan natriumia, kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja kloridia. Hien elektrolyyttipitoisuus on hevosella veren elektrolyyttipitoisuutta suurempi, ja siksi hevonen menettää hikoillessaan elektrolyyttejä suhteessa enemmän ihmiseen verrattuna. Tästä syystä pelkkä suolakivi ja suolalisä eivät riitä menetettyjen elektrolyyttien korvaamiseen.

Elektrolyyteillä on tärkeitä tehtäviä hevosen kehossa. Ne ylläpitävät nestetasapainoa, vaikuttavat hermoston toimintaa ja lämmönsäätelyyn, säätelevät elimistön happo-emästasapainoa ja pH:ta. Elektrolyyttejä on niin solujen sisäisessä kuin välisessäkin nesteessä sekä veressä. Elektrolyyttien puute näkyykin väsymisenä, lihaskramppeina, lihaskipuina ja hermostohäiriöinä. 

Runsaassa hikoilussa hevoselle syntyy helposti nestehukka ja tästä johtuva kuivuminen, koska hikoilu jatkuu muuttumattomana vaikka menetettyjä nesteitä ei korvattaisikaan. Normaalisti suolaa poistuu hevosen kehosta 20-25 g vuorokaudessa, mutta hikoillessa jopa 100 g tunnissa! 

On tärkeää, että menetetyt nesteet korvataan. Käytettäessä pelkästään vettä, syntyy helposti lihaskramppeja, koska solujen ulkoisen nesteen suolapitoisuus laskee ja hermosolut turpoavat. Siksi olisi hyvä käyttää jotakin elektrolyyttivalmistetta korvaamaan menetettyjä suoloja. Elektrolyyttivalmisteet jäljittelevät hevosen hien koostumusta ja näin ollen nopeuttavat palautumista ja auttavat nestetasapainon ylläpitämisessä. 

Hevosen elimistö ei pysty varastoimaan elektrolyyttejä, vaan ylimääräiset poistuvat kehosta mm. virtsan mukana. Siksi elektrolyyttitasapainon korjaaminen suorituksen aikana ja sen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää.
 
Suolaa eli natriumia tarvitaan elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen. Hevosen saatavilla tulisi aina olla suolakivi, sillä natriumia hevosen ruokavalio sisältää melko vähän. Suolakivet sisältävät pääasiassa natriumia ja klooria, mutta joissain nuolukivissä on mukana myös magnesiumia sekä hivenaineita kuten rautaa ja kuparia. Suolakiven kulutusta on hyvä tarkkailla ja tarvittaessa antaa suolalisää esimerkiksi rehujen joukossa. 


- Hilla

3 kommenttia: