keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Sattumuksia

Blogi on kaiken kesäkiireen keskellä jäänyt ihan oman onnensa nojaan, kun meitä kummallakaan ei ole ollut aikaa blogia päivittää. Roosan koulu päättyi ja kesäloma tarkoitti kesätöiden alkamista. Itse olen remontoinut uutta kotia lähes kaiken vapaa-aikani. Hevoset eivät suinkaan ole lomailleet, vaan "tiukkaa" reeniohjelmaa on noudatettu kaikkien kohdalla.

Sisuratsukoiden Karkun kisojen lähtölistat julkaistiin ja varmasti moni miettii, miksei meidän nimiämme löydy lähtölistoilta. Sairasloma kuvastaa varmasti parhaiten meitä molempia, sillä kumpikaan ei olisi ollut kisakunnossa viikonlopun kisoissa. 


Jospa ensi Oonan kuulumisiin. Oona on reenannut hyvin, mutta uudelle laidunlohkolle joentörmään siirryttyään sattui pieni haaveri. Hain yhtenä aamuna Oonan laitumelta tarkoituksena lähteä reenille. Hevonen kulki reippaasti vierelläni, enkä siinä heti mitään outoa huomannutkaan. Tallissa harjatessani huomasin kuitenkin toisen takajalan olevan varsin runsaasti turvoksissa. Jalkahan oli suorastaa kuin tukki! 

Tunnustelimme jalkaa, eikä se ollut lämmin eikä arka. Liike oli täysin puhdas. Kylmäsimme jalkaa pitkään, ennen kuin turvotus hieman laski. Vieläkään ei jalassa näkynyt eikä tuntunut mitään. Mainittakoon vielä, että Oona kyllä lepuutti takastaan, tosin sitä "tervettä". Laitoimme Oonalle jääpalat jalkaan ja annoimme olla karsinassa jonkin aikaa. 

Kun riisuimme jääkääreen, jalka oli tosi hassun näköinen. Se oli täynnä paukuroita! Niitä siinä pällistellessämme havaitsimme, että myös sisäreidessä oli samanlaisia paukuroita kauttaaltaa. Jalasta löytyi myös pienen pieni kolhu. Todennäköisesti Oona on joentörmällä astunut maa-ampiaisen pesään, ja saanut kiukkuisia ampiaisia kimppuunsa, sillä niin tiuhaan tikattuna Oonan jalka oli. Ja toki oli neiti koittanut itseään potkimalla auttaa ja kolhaissut jalkaansa siinä samalla. Näin ollen tuli lievä impparikin sitten taattua. 

Eläinlääkäriystävämme toki tutki Oonan jalan myös, joten diagnoosi ei jäänyt pelkästään meidän omiin käsiimme. Myös kengittäjämme kävi ja totesi jalan olevan jo täysin kunnossa. "Ei muuta kun latua vaan!" hän huuteli mennessään tallinovesta. Oona otti sitten viikon verran reeniä vähän rennommin, mutta on jo nyt reenannut pari viikkoa normaalisti ja ihan hyvin tuloksin. Sen verran kuitenkin meni valmennussuunnitelma koipiepisodista sekaisin, että kansallista starttia jäimme harkitsemaan. 

Treenilenkillä 22.6.

Sitä ei onneksi tarvinnut kauan harkita, kun kohtalo ratkaisi sen puolestamme. Minulle osui muutto juuri kuun loppuun, joten siinä on mennyt kaikki jouto- ja muukin aika viimeaikoina. Kaiken kukkuraksi hankin itselleni vielä kovan kuumeen ja keuhkoputkentulehduksen juhannukseksi, ja vaikka olo alkaa olla jo parempi, en missään tapauksessa olisi vielä kahden päivän päästä starttikuntoinen useamman kymmenen kilometrin matkalle. Joten nyt parantelemme ja reenaamme rauhassa ja tähtäimessämme sitten seuraavat Pirman kisat Vesilahdella 20.7.!

Sirun mielestä muutot ovat tylsiä, kun kukaan ei ehdi leikkimään - onneksi kuitenkin rakas verkkopallo piristää touhukkaan koiran päivää! 

Mutta entäpä ponit sitten...?









Nappi täytti 14 vuotta 19.6.!

- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti