lauantai 1. kesäkuuta 2013

Vähän kaikenlaista treeniä

Tapahtui perjantaina 31.5:

Ehdimme puuhastella vähän joka saralla, vaikka takana olikin ihan normi arkipäivä. Tosin lähdin töistä jo ajoissa, eikä Roosankaan viimeinen koulupäivä iankaikkisesti kestänyt. Joten kurkistetaanpa eiliseen päivään...

Kaverikuvassa minä ja Oona
Iltapäivä alkaa hevosten hampaiden raspauksella, kun tuttu pakettiauto kurvaa pihaan. Hevosten hampaiden asiantuntijalta raspaukset sujuvat joutuisasti vankalla ammattitaidolla, joten vaikka jokainen tallin asukki käy suutaan aukomassa, on iltapäivä vasta aluillaan toimenpiteiden jälkeen. Meidän kaksikollamme on purukalusto hyvässä kunnossa, joten kumpainenkin selviytyy pelkällä suun avaamisella. Aikaisemmin varsinkin Oonalla on ollut suussa vähän askaretta, mutta nyt näiyttäisi siltä, että vanhat vaivat on saatu hoidettua pois. Seuraava tarkastus olisi näin ollen ajankohtainen vasta kahden vuoden päästä!

Seuraavaksi on Oonan vuoro poseerata, missäpäs muuallakaan kuin liilojen pihasyreenien katveessa. Syreenit tuoksuvat ja Oona ylpeillen esittelee rinsessanvartaloaan. Oona on jo täysin kesäkarvassa! Muistelemme, ettei Oona ole koskaan ennen ollut näin aikaisin kesäpukeissa saati noin lyhyessa karvassa!

Rinsessa Oona

Kokovartalokuva
Varustamme Oonan yhdessä, ja sitten suuntaan sen kanssa tutuille treenilenkeillemme. Ukkonen jyrisee ja tummia pilviä pyörii melkein joka puolella, mutta Oona on kuin aurinko, jota ukkospilvetkin pakenevat. Yksikään sade- tai ukkoskuuro ei osu kohdallemme, vaan tuntuu, kuin ne oikeasti kiertäisivät kauemmaksi meistä. 

Alkuverryttely sujuu ihme kyllä melko rauhallisesti, ehkä painostavan hiostava ilma saa Oonankin hieman rauhoittumaan. Nautimme lämpimästä säästä, ihailemme kaukana horisontissa välkkyviä salamoita ja haistelemme kesän tuoksuja, joista voi helposti erottaa kielon ja pihlajan. 

Saavumme laukkapaikalle ja seuraavaksi laukkaamme Oonan kanssa 8 kilometrin harjoitteen. Oonan rauhallisuus on tipo tiessään ja hevonen paahtaa alkuun aivan liian lujaa. Sykkeet kuitenkin näyttävät pysyvän maltillisissa lukemissa, joten annan Oonan mennä hetkenmatkaa reippaammin. Muutaman kilometrin jälkeen vauhti hidastuu ja rennossa, mukavassa tahdissa jatkamme matkaamme. Oona jaksaa harjoitteen hyvin ja sen päätteeksi Oonalle tarjotaan juotavaa. Jatkamme kynnissä seuraavalle treenipaikalle.

Laukkaamassa

Kävellessämme katsastan ensimmäisen laukkaharjoitteen tietoja Sport Trackerista. Ohjelma näyttää nopeuden olleen laukassa kuitenkin reilusti alle 30 km/h, ja alun hölmöilyn jälkeen nopeuskäyrä hakeutuu 25 km/h tuntumaan. Oonan energisyys taisi hämätä minua vauhdin arvioimisen suhteen, sillä olin varma, että olisimme painelleet jopa yli 30 km/h. 

Hmm... Tuolla on huolto!
Saavumme radalle ja Oona jatkaa laukassa. Kierrämme radan neljään kertaan, joten matkaa toiselle harjoitteelle tulee reilu 7 kilometriä. Hiki lentää ja Oona jaksaa porskuttaa eteenpäin. Harjoitteen jälkeen pidämme huollon, jonka jälkeen suuntaamme metsään. Sirukin pääsee tässä kohtaa mukaan ja saa painella pitkin metsäpolkuja. 
"Mitä ihmettä tuo uitettu koira tekee minun kahluulammikossani?"

Suuntaamme montulle kahlaamaan ja vilvoittelemaan. Siru tietysti luvan saatuaan pulahtaa uimaan. Vesi on lämmintä ja siitäkös koira oikein innostuu! Siru ui koko lammen ympäri, vuoroin kiipeää kivelle ja hyppää uimaan. Sirusta  oikein näkee, miten se nauttii. Oona vähän ihmettelee vedessä lähes silakan tavoin sulahtelevaa koiraa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Yksin Sirun lukemattomista uimahypyistä...
Ja purnautus!
 Lähdemme takaisin kotiin. Meno on mukavan rentoa. Tallilla Oona pääsee pesulle ja sen jälkeen takaisin laitumelle, jonne tammalla on kova kiire. Virtaa siis vielä jäi, sillä Oona koittaa lähteä raville. 

Seuraavaksi haemme ponit talliin. Nappi on ajatellut pääsevänsä vähäällä ja on riisunut toisen takakenkänsä. Ei hätää, sillä paikalla on kaksikin irtokenkäkurssin käynyttä, joten talvikengästä vain hokit irti ja uusi kenkä on alla alta aikayksikön! Tällä kertaa löin kengän alle ihan itse isän assisteeratessa. 

Siru elementissään
Pääsemme lähtemään lenkille: Roosa ratsain Bertalla ja minä ajaen Nappia rallikärryillä! Poni on innoissaan, sillä ovathan kilpakärryt koppiksia huomattavasti kevyemmät. Siru on tietysti mukana ja viilettää pellolla aika kyytia meidän kanssamme. 
Ponit painelee pellolla
Pian alkaa kuitenkin taivas tummua ja auringon yhä paistaessa saamme päällemme rakeita!! Isoja rakeita paukkuu selkään ja se tekee jopa hieman kipeää. Koko selkää nipistelee ukkosen jyrähdellessä... Ja tietysti auringon paistaessa samanaikaisesti. Kastumme kaikki läpimäriksi. Tai kaikki muut, paitsi Siru, joka ovelana koirana ymmärsi mennä ladon räystään alle sadetta pitämään! 
Liitävä koira
Raekuurossa, mutta aurinko paistaa!
Suuntaamme tallille ja hoitelemme ponit takaisin laitumelle. Sateenkaari näkyy tummaa taivasta vasten. Salamoi, niin ja aurinko paistaa. Isot vesipisarat kimmeltävät Napin otsatukassa muidostaen sädekehän. Minua naurattaa!

- Hilla

4 kommenttia:

  1. Viimeisessä kuvassa on hieno tunnelma! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oli jäiset fiilikset tuon ryöpyn jälkeen ;) Mutta toisaalta hauskaa, kesäsade on aina niin lämmin!
      -H

      Poista
  2. Tuo raekuva on kyllä hieno. Facessa sitä taisin jo ihailla! Tuo liila pukee kyllä Oonaa hyvin. Mietin, että vieläkö teillä muka on syreenit kukassa, mutta kirjoitus olikin kuun vaihteesta. :P
    Käytiin viime viikolla pidemmällä lenkillä jonka varrella on kans pieni metsälampi ja Mincahan sinkosi sinne ihan onnesta soikeena! Sielä se meni kylkimyyryä ja painoi päätä pinnan alle mikä oli kyl ihan uus juttu. :D Masi katteli lähinnä kauhuissaan, että eihän mun tarvi mennä tuonne. x)

    VastaaPoista
  3. Kuva on hieno, mutta kokemuksena se ei niin kauheen hieno ollut... Pikkusen punoitti niska selkäsaunan jälkeen :D

    Juu, kuvat on alkukuulta, tosin nyt bongattiin tiimivärisiä lupiineja :D
    -H

    VastaaPoista