keskiviikko 14. elokuuta 2013

Miten Oonasta tuli matkaratsu?

Kun Oona meille tammikuussa 2009 tuli, ei tammalle sen jalompaa käyttötarkoitusta oltu ajateltu kuin toimia meille siskoksille harrastehevosena. 




Kuitenkin, kun kyseessä oli ravisukuinen hevonen, pakkohan sitä oli aisojen välissä koettaa. 
Harjoitusraveissa
Raviura ei kuitenkaan enää ottanut tuulta alleen, olihan Oonalla ikääkin silloin 7 vuotta eikä ravikilpailutaustaa ennestään. Vaikea siinä iässä, missä monet jo lopettavat, on lämpösellä enää aloittaa.

Ravitreeni ei sopinut Oonalle jälkikäteen ajateltuna ollenkaan. Hevonen oli aika ajoin hirveän huono matkustamaan, koska jännitti kamalasti. Meiltä raviradalle kun oli vaivaiset 15 km, oli hevonen jo yltä päältä hiessä perille päästyä, oli ulkolämpotila sitten + / - 20 astetta. Itse raviradalla hevonen oli rauhallinen ja toimi moitteettomasti, mutta aina hiitin tai harjoitusravien jälkeen jäivät rehut mielenosoituksellisesti kupin pohjalle parin seuraavan päivän ajan. 



Aikamme tätä lajia harrastettuamme, totesimme, että jollei Oonaa saa hyvällä kulkemaan edes likelle koelähtörajaa, niin pahalla ei edes koeteta. Siispä päätimme jättää tämän lajin sikseen ja keskityimme kaikenlaiseen muuhun ajo- ja ratsastusharrasteluun Oonan kanssa ilman sen suurempia tavoitteita tai päämääriä.





Kunnes sitten keväällä 2012 kaivettiin kaappien kätköistä Vantun vanha sykemittari esille. Kolmen vuoden yhteistyö oli tuottanut tulosta ja saanut Oonan syketason laskemaan sellaiselle tasolle, että matkaratsastuskilpailuihin osallistuminen alkoi tuntua houkuttelevalta ajatukselta. 





Niin starttasimme ensimmäisen matkaratsastuskilpailumme onnistuneesti. Tuntui siltä, että tämä laji voisi sittekin sopia Oonalle.
Oona tulikokeessa ensimmäisissä matkaratsastuskilpailuissaan toukokuussa 2012, jossa neiti johdatti puisen kosken ylittävän sillän yli muun joukon!
Alkuun kuljetimme Nappia aina mukana, jotta Oonan jännittäminen lieventyisi. Eihän Oona edelleenkään kisapaikalla "kädestä kiinni pitäjää" tarvinnut, mutta kuljetuksen aikana henkinen tuki ja turva oli tarpeen. 



Kokemuksen myötä myös Oonan matkustusjännitys väheni. Vähitellen uskalsimmen koittaa, mitä seuraisi, jos Nappi jäisikin kotiin?



Eihän Oona siitä millänsäkään ollut. Ja kuljetuskopin uudistamisen myötä neiti tuntuu matkustavan aina vain paremmin ja paremmin. Kuljetuksen aikana Oonalle ei edelleenkään maistu heinä, mutta parilla viimereissuilla kopin ollessa paikoillaan, Oona on vähän jo heinääkin maistellut!
Oona on itse rauhallisuus kisapaikalla, jopa äiti uskaltaa huoletta pidellä Oonaa ihan yksikseen!

Lastausongelmat ovat myös vähentyneet. Lähes tulkoon joka kerralla Oona tulee ensiyrittämällä kyytiin, vaikka joskus lastaussiltaa pitääkin ensin hiukas nuuhkaista...
Ei ole maastossa sellaista paikkaa, jonne Oona ei suostuisi menemään!
Kisapaikalla Oona on rento ja rauhallinen, ruoka ja juoma maistuvat, eikä neiti ole toisista riippuvainen. 

Oona on sitkeä ja viime lauantain kisoissa opimme hevosestamme jälleen tuntemaan aivan uusia puolia. 

Vaikka kilpailu oli Oonan tähän astisista matkaratsastuskilpailuista ehdottomasti haastavin, neiti on ollut sen jälkeen hyvin positiivisin mielin. Mistä näin voi päätellä? Esimerkiksi seuraavista asioista: 

- Oona tulee portille meitä vastaan, raviaikoina juoksi lähes aina karkuun
Mentäiskö jonnekin?
- Oonalle maittaa ruoka ja juoma, raviaikoina kupin pohjalle jäi aina jotakin
- Oona on koko ajan rento ja rauhallinen, raviaikoina väliin jännitti tallin käytävälläkin
- Oona on reenin ja kisan jälkeen positiivisin mielin, raviaikoina yllämainituista kohdista päätellen ei näin ollut


Ei ollut Oonasta ravuriksi - Oona halusikin olla matkaratsu!

- Hilla

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus, luit ajatukseni! Meinasin sinulle laittaa juuri tästä aiheesta viestiäkin ja taidan sen tehdä. Olette tehneet hienoa työtä, on ollut ilo olla elämässä teidän kanssa näitä hetkiä vaikka suurin osa on tullut kyylättyä täältä koneen toiselta puolelta. Silti on ollut upeaa lukea tästä teidän matkastanne ja toivon teille kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tanja! On hienoa, että on ihmisiä tukena ja kannustamassa! Arvostan ystävyyttäsi suuresti ja on mukavaa jaka ajatuksia kanssasi! :)
      -H

      Poista
  2. Ihana postaus, ihania noi vanhemmat(kin) kuvat!! :)

    Pakko kysyä että missä tollanen kammosilta sijaitsee? Tiedän pitää mielessä! Heh, vaikka ehkä me nykypäivänä jo päästäisi tuonkin yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kammosilta oli meidän ihan ekoissa kisoissa Sastamalan Illossa! Siellä oikeasti kevättulvat vielä kuohuivat alla, joten aika jännä se oli! Muut teki totaalisen stopin, mutta Oona ei pysähtynyt kertaakaan. Tosin ei se eteenpäin järin suurella nopeudella kulkenut, mutta päästiin yli kuitenkin :) Ja muut uskalsi sitten tulla perässä.

      Ricohan on kohta varsinainen siltamaisteri, joten kyllä tuokin takuulla jo menisi! :)
      -H

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ihanasta hevosesta sellaisia on hyvä kirjoittaa <3
      -H

      Poista
  4. Vau mikä tiimi te ootte :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tosiaan, tässä lajissa ei ratsukko ole mitään ilman kunnon tiimiä! :)
      -H

      Poista