maanantai 26. elokuuta 2013

Paluu arkeen

Oona oli lomansa ansainnut, mutta pikkuhiljaa on aika palata taas reenien pariin. Sunnuntaina oli mitä ihanin ilma, jolloin väkisinkin mieleen hiipi tunne, ettei näitä voi tänä vuonna enää kovin montaa olla jäljellä. Oona oli jo viikolla kevyseti jaloitellut, ja koska kaikki tuntui olevan kunnossa, hevonen virkeä ja virtaa täynnä suuntasimme äidin ja Oonan kanssa Kolvaan mökille.

Aamulla sumu hälveni sopivasti ennen, kuin Oonan lastasimme. Neiti marssi heti koppiin, joka siis tuntuu nykyisin jo olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus! Näin ei olisi voinut sanoa vielä kolme-neljä vuotta sitten...

Lenkille lähdössä
Mökillä meitä odotti kesäpäivä!! Aurinko helli meitä rannassa ja järveltä kävi hiuksen hento kesätuulenvire, jossa ei ollut yhtään syksyn sävyä. Mökin viereinen viljapelto oli juuri puitu, joten siitä tulviva vastaleikatun viljan tuoksu oli ainoa, mistä saattoi päätellä päivän kuuluvan loppukesään. 

Fiilistelimme mökin pihassa tovin ja Oona sai hetipian varsinaista aivojumppaa. Voitteko kuvitella, vesillä meni nimittäin vene!? Perämoottori prutkutti niin hiljaa, että ihmisäänet kantautuivat rantaan saakka, ja sitähän ei Oona voinut ollenkaan ymmärtää. Niinpä arvon Rinsessa Rimppakinttu tuijotti horisonttiin vielä kauan veneen poistuttua näköpiiristämme. 

Mökkitiellä
Lähdimme rauhassa liikkeelle. Hevonen käveli melkoisen reippaasti ja kun alkukäyntien jälkeen tuli raviin siirtymisen vuoro, neiti ampaisi matkaan kuin tykin suusta ikään! Naureskelin hetken, että tässähän on alla varsinainen dynamiittipötkö, kunnes häntä alkoi pyöriä. Ja Oonahan ei ikinä visko häntäänsä. 


Ensin pelästyin, että onko se jostain kipeä, ja samaan aikaan häntä pyöri jo kuin propelli! Hidastin vauhtia ja vaistomaisesti vilkaisin taakseni. Ja näin niitä! Kaksin kappalein kiiltävät siipiparit hännänjuuressa! Inhon vallassa pysäytin railakkaan ratsuni ja kurotin kohti hevoseni peräpäätä. Oona jo viime syksystä viisastuneena tiesi, että nyt apu on tulossa ja odotti rauhassa paikoillaan ilman hännän huiskautustakaan, jotta sain nuo iljettävät otukset poimuttua käsiini. Hirvikärpäsiähän ne, tosin tässä kohtaa jo ensitiä sellaisia...

Oona vetää puoleensa hirvikärpäsiä. Toisaalta, jos Oonaa pitäisi kuvailla jollain eläimellä, niin ehdottomasti hirvi tai sitten knuu. Ehkä siinä syy hirvikärpästen kiinnostukseen...
Matka jatkui. Alkuverryttelykin hiukan vaihtui rauhallisempaan tahtiin. Seuraavaksi oli vuorossa laukkaharjoite, joten nostin laukan ja etenimme aivan ihanaa, pehmeää metsäistä tietä pitkin seuraavat 20 minuuttia laukassa. Tässä ajassa kuljimme noin 8 km. Sen jälkeen huoltoa ja sama 20 minuuttia laukalla takaisin päin. Loppuverkat ja paluu mökille aurinkoon!

Kolme minuuttia!


Lenkin jälkeen Oona kävi pikaisesti järvessä, mutta koska rannassa oli hieman sinilevää, emme jääneet kahlailemaan. Oona sai kylmäsuojat jalkoihinsa ja maistella mökin pihapiirin antimia samalla kun me äitin kanssa popsimme evästä. Sitten Oona kyytiin ja kotia kohti. 


Voiko ihanammin päiväänsä enää viettää?

Oonan kanssa Kolvaan huvilalla
- Hilla

3 kommenttia:

  1. Miten pitkä matka teillä muuten olikaan tuonne mökille? =) Onko Oonalle vielä suunnitelmissa muita startteja kuin mahdolliset SM-kisat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökille matkaa kertyy vajaa 50 km suuntaansa, eli ihan sellainen kohtuullinen ajelumatka.

      Todennäköisesti 5.10. Laitilan kisoissa Roosa ja Oona menevät 50 km. SM-kisojen jälkeen on vielä marraskuussa yhdet kisat. Jos kaikki menee hyvin, niin siellä voisi käydä vielä yhdet hyvänmielenkisat eli esim. 30 km.
      -H

      Poista
  2. Teille on blogihaaste! :)
    http://blondiponit.blogspot.fi/2013/08/meidan-kesa-2013-haaste.html

    VastaaPoista