sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Helteinen valmennusreissu vielä syyskussa!!

Lämmin sää helli meitä, kun siistimme Oonaa tallissa. Oona oli pysynyt eilisen pesun jälkeen puhtaana, joten kevyt sukiminen riitti. Hevonen kyytiin ja menoksi. Tällä kertaa suuntasimme Pirkkalaan, jossa Nina oli pitämässä matkaratsastusvalmennusta. Osallistuimme vain iltapäivän ratsastusreeniin, joten riitti, kun vasta puolen päivän jäljestä hankimme lähtöä.

Radalle kuljettiin satumetsän läpi
Paikan päällä laitoimme Oonan kuntoon ja suuntasimme harjoitusradalle. Verryttelimme Ninan ohjeiden mukaisesti ja Oona tuntui hyvältä muttei liian ärhäkältä. Olin iloinen, sillä vaikka muut ratsukot suorittivat samaan aikaan laukkareeniä, ei Oona koittanut kaahailla heitä kiinni. Tuntui hyvältä ratsastaa rennon löysin ohjin heti alussa. Harvinaista herkkua! Yleensä meille on vaikeinta nimen omaan alku, koska siinä Oona niin herkästi painaa ohjalle ja koittaa lämmittelyssä mennä turhan kovaa. 


Hihii! Löysin ohjin!
Rennon lämmittelyn jälkeen siirryimme laukkareeniin. Tarkoituksena oli laukata yhtajaksoisesti 30 minuuttia. Aivan kuin aavistaen tämän, Oona lähti ihanaan rentoon ja (meidän mittapuun mukaan) hitaaseen laukkaan! Sain heti alusta asti ratsastaa löysin ohjin, ja silloin oli itselle helpompi istua matkaratsastusistunnassakin, kun ei tarvinnut koko ajan olla ohjista pitelemässä. 

Koekäytössä myös uudet (juoksu-) ratsastustrikoot
Melkein kultaisia koivuja
Laukkasimme kierrosta kierroksen perään. Rata kiersi peltoaukeaa, jota ympäröi metsä. Voitte vain arvata, miten lämmin ja tuuleton tila se oli! Kuin heinäkuussa ikään! Emme Oonan kanssa kuumuutta sen kummemmin tuskastelleet, oikeastaan oli ihanaa vielä näin syyskuussa hikoilla helteessä. 
Aukiolla oli lämmintä
Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa, olimme laukanneet jo 20 minuuttia! Hämmästyttävää, miten nopeasti aika meni. Tässä kohtaa Oona hieman himmaili, sillä neidin sisäinen kello ilmaisi orjallisesti kahdenkymmenen minuutin täyttyneen. Suuremmitta puheitta jatkoimme vielä 10 minuuttia. 



Vasta viimeisellä kierroksella Oona alkoi kangistua ja mennä maitohapoille, joten hienosti neiti jaksoi reenin! Sykkeet pysyivät koko suorituksen ajan 160-177 välillä. Edistystä, sillä yleensä laukkareenin lopussa ollaan kivuttu jo liki 200. Tosin kehitystä on nyt tapahtunut vauhdin ja rentouden suhteen. 
Hikihän siinä tuli
Jäähdyttelimme huolella ja Oona oli pienen palautumisen jälkeen jälleen pirteä ja reipas. Olisi loppukäynneissä vielä halunnut laukata toisten perään, kun muut ratsukot pistelivät ohitse.

Tallilla huolsimme Oonan ja Nina kävi hevosen vielä läpi. Juoksutus sujuu meiltä jo hyvin, kiitos Ninan viimekeväisten vinkkien! Muutenkin näinkin rankan reenin jälkeen Oona palautui hyvin. 


Saatiin vielä paljon kullanarvoisia vinkkejä ja neuvoja SM-kisoja ja niihin valmistautumista ajatellen. Tämä oli meidän viimeinen laukkareeni ennen kisoja. Nyt palautellaan ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja unohdetaan reenaaminen. 5.10. Roosa ja Oona starttaavat Laitilassa 50 km luokassa ja sitten siitä kahden viikon päästä onkin jo SM-kilpailu! Siihen väliin jää juuri sopivat pari viikkoa palauttelua. 

Oona sai vielä kylmäsuojat jalkoihinsa ja sitten lähdimme kotia kohti. Kiitos Ninalle jälleen kerran! Valmennuksesi ovat aina yhtä antoisia ja niistä jää positiivinen fiilis! Myös huoltojoukot saivat arvokasta preefausta, joten ei muuta kuin Laitilassa koko tiimi taas tositoimissa!

- Hilla

10 kommenttia:

  1. Juuri ihmeteltiin täälläkin, miten lämmintä on nyt parina päivänä ollu - toissa aamunakin +14 jo aikaseen aamusta! :o Soiteltiin myös sinne Pohjanmaalle hevosen kuulumisia kysellen ja kuulemma siellä ovat varsan kanssa 2,5hehtaarin laitumella +22 lämmössä. Ei tarvitse vielä lähteä kotiin hakemaan, jos kelit vain tälläisena jatkuvat!

    Uusissa pöksyissäs on ihan kuin vauhtiraidat! Oonakin on mennyt hienosti eteenpäin, jännityksellä kisojen kuulumisia odotellen aikanaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pääsivät vielä kuitenkin uudestaan jokirantaan laitumelle, kun siellä on ihan uusi kesä: yli 15 cm pitkää tuoretta heinää kaksi lohkollista! Ei ole kyllä moista ennen nähty. Oltiin jo ehditty osa laitumista purkaa talviteloille, mutta ei muuta kuin pientä fiksausta ja nyt saavat nauttia olostansa vielä siellä laiduntaen. :)

      Nuo uudet pöksyt olivat kieltämättä tyylikkäät. Tuolta juoksutrikoomarkkinoilta bongaa helpommin kaikenlaista kivaa kuin ratsastustrikoista.

      -H

      Poista
  2. Harmi että me ei päästy ko. valmennukseen kun olisi ollut ihan kotinurkilla! Sattui koulukisat samalle päivälle (olisi voinut kyllä jättää käymättä..).

    Paljonko tuli kilometrejä laukkareenille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä loistavat puitteet valmennukselle ihan sääolosuhteita myöten! Täytyyhän sitä nyt joskus koulukisoissakin pyröhdellä, jos ei muuten niin ärsyttääkseen tuomareita ;)

      Olen tässä tutkinut laukkareeniasiaa ja 20 minuutissa Oona laukkaa 8 km ja tuossa 30 minuutissa mentiin 13 kierrosta (á 900 m) eli noin 12 km. Trackerin tiedot eiliselle alku+loppuverryttelyineen oli 23 km keskinopeudella 14,2 km. Tosin laukkareeniin sain joskus ohjeen, että tulis toteuttaa tasaisella 17-18 km/h nopeudella. Oonahan ei näin "hiljaa" pysty laukkaamaan vaan meidän laukka menee 20-23 km/h väliin, väkisinkin.

      -H

      Poista
    2. Hoksasin juuri, että mehän ollaan joskus tehtykin Noisun kanssa tälläistä laukkatreeniä. Tosin se ei kyllä ollut mitään matkartasastusta ajatellen, mutta aina suonlenkkiä mennessä pystyi laukkaamaan pitkää soiden vieressä kulkevaa tien suoraa. Se pätkä oli mielettömän pitkän tuntuinen ja aina se laukattiin! Siellä oli vielä hyvä mennä laukalla, koska oli vähän liikennettä eikä pohja ollut kovettunut käytän vuoksi. Tosin hukkua siellä oli paljon ja siellähän hukat vei meidän mummon ja ukon koiran kesken metsästyksen. :( Hevosenkin kanssa sai aina olla varuillaan kun Jylmän vesistö oli lähellä ja siellä viihtyivät myös karhut.

      Kerranhan me ponin kanssa eksyimme samaiselle reitille, kun menin sinne ensimmäisiä kertoja. Siellä poni tarpoi urheasti paksussa lumikinoksessa, kun tiet olivat menneet tukkoon ja päädyimme keskelle lumimerta. Siinä vaiheessa en enää edes tiennyt olenko enää kulkemassa tien päällä vai jossain ihan muualla.

      Poista
    3. Korjaan: KÄYTÖN ja HUKKIA :D

      Poista
    4. Oliko se juuri se reissu, jossa poni toi sunt urheasti takaisin kotiin? Muistan sun kertoneen siitä monesti. :)

      Maastossa parasta on kun löytää laukkaamiseen sopivan paikan. En pidä kaahaamisesta, vaan juuri tälläinen pitkän pätkän laukkaaminen vielä jossain metsämaisemassa on aivan ihanaa! Siksi mekin suuntaamme välillä Kolvaaseen, koska siellä menee ihania pehmeitä hiekkateitä eikä liikennettä juurikaan ole.

      -H

      Poista
    5. Sepä juuri. Oli ehkä yksi ikimuistoisimmista maastoreissuista koskaan, siksi varmaan se pysyy niin hyvin mielessä. =)

      Poista
  3. Hienosti mennyt valkka! Voi kuulostaa niin hurjalta laukata puoli tuntia. Meidän maastoissa laukkapaikat ovat tosi lyhyitä, niin ei oikein ehdi nauttia menosta kun pitää jo hidastaa.. No, eipä meidän kunnoillakaan voisi paljon pidempiä pätkiä päästellä..

    Onnea jo nyt niihin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lyhyistä pätkistä voi sitten siirtyä pidempiinkin pätkiin, kun kunto kasvaa! :)

      -H

      Poista