keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Siru-koira ja kauhea katastrofi

On yö ja tuuli vinkuu nurkissa. Ulkona käy kova myrsy, eikä Siru-koira saa unta. Alati ympäri taloa ja pihamaata kantautuvat kolinat ja rapinat pitävät paimenkoiran valppaana. Siru kiertää talossa ja katselee miettivästi ulos ikkunoista ihmetellen ulkona jylläävää luonnonvoimaa.

Äkkiä kuuluu kova rysähdys ja kolahdus. Sirun kaikki aistit virittäytyvät äärimmilleen ja koira kuuntelee hetken ympäristöstä kantautuvia ääni. 

Siru paikallistaa äänen ja säntää alakertaan. Jännittyneenä talon vahti kulkee huoneesta toiseen, kunnes havaitsee, ettei takkahuoneessa ole kaikki ennallaan. Huutokaupasta vastikään ostettu iso jalkalamppu on kaatunut, muttei onneksi särkynyt. Siru tietää, ettei lampun kaataminen ollut myrskyn aikaansaannoksia ja suuntaakin ilmassa tuoreena haistamansa jäljen perään. 

Syyllinen löytyy kunniapaikalta olohuoneen sohvalta. Pörrö-kissahan se siinä sukii sekaisin mennyttä turkkiaan. Siru arvelee Pörrön kokeilleen onneansa lampun suhteen ja koittaneensa hypätä varjostimen päälle. 

Aamun koittaessa Siru on valppaana. Heti tilaisuuden tullen koira livahtaa ulos vain yksi ajatus mielessään: missä on verkkopallo? 


Siru etsii ja etsii, hakee ja hakee, mutta verkkopalloa ei vain näy. Siru katsoo pensaat ja pusikot, ojat ja heinikot, talon nurkat, kolot, rakoset, mutta verkkopalloa ei näy missään. 

Emäntä tulee avuksi. Palloa etsitään ja etsitään, tuloksetta. Liekö Eino-myrsky temmannut sen mukaansa ja kuljettanut maailman ääriin, pohtii murheen murtama Siru-koira. 

Seuraavat päivät Sirun-koiran ajatuksen karkaavat vähän väliä siniseen verkkopalloon. Mitä kaikkea sen kanssa olikaan voinut tehdä? Sitä saattoi jahdata ja pureskella. Mukavaa oli myös kun joku heitti sitä Sirun noutaessa aina uudestaan ja uudestaan. Myös vetoleikkejä oli kiva kisata ja mitellä voimiaan ihmisten kanssa. 


Siru huokaisee taas kerran haikeille muistoilleen ja rientää emäntäänsä vastaan kotiovelle. Emäntä kysyy, haluaako Siru-koira lähteä mukaan postipakettia hakemaan ja haluaahan Siru! Pian koira istuu jo auton takaluukussa matkalla postiin. 

Emäntä noutaa paketin ja laittaa sen takapenkille. Siru yltää juuri ja juuri haistamaan sitä penkin rakosesta. Siru tunnistaa tutun hajun. Voisiko siellä paketissa olla... 

Kotona Siru saa luvan aukaista paketin. Pahvilaatikko on kuitenkin tiukasti teipattu, mutta onneksi emäntä auttaa ja aukoo teipit. Mitähän paketista löytyi? Katso alla oleva video niin saat tietää!


Ja Siru-koira on taas ikionnellinen! Loppu hyvin kaikki hyvin.

10 kommenttia:

  1. Loppu hyvin, Sirulla kaikki hyvin! :) Ihana postaus.

    VastaaPoista
  2. En ihmettele, että Siru haistoi paketin läpi verkkopallon!! Meillä on samanlainen ja siinä ainakin on kovasti voimakas tuoksu ;O)))
    Mutta ihana koira ja fiksu =) Onneksi postipaketti pelasti päivän =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toinen noista palloista on vielä sisällä ja kieltämättä "tuoksu" on melko voimakas :D
      -H

      Poista
  3. Siru on videon lopulla aivan ymmällään, kun palloja onkin kaksi. Kumman hän valitsee... :) Hauska postaus.

    Sirun ansiosta olen eksynyt teidän blogiin, hain joskus Sirun emosta jotain googlesta ja löysin tänne. Sirun kasvattaja on mieheni sisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olikin Sirulla pulma, kun piti ulos lähteä ja menin sanomaan, että "ota verkkopallo pihalle". Siru arpoi pitkään, että kummanko ottais ja ensin toi sinisen eteiseen, mutta lopulta punainen päätyi pihalle.

      Kiva kuulla, miten meidän blogiin on kukin päätynyt. Hauska sattuma! :) Juuri Jessi-emon hienon luonteen perusteella mekin Siru-pentu valittiin. Toivottiin yhtä ihanaa perhekoiraa ja tässä sitä ollaan! Siru on aivan ihana ja varmasti vanhemmiten viisastuu enemmän vielä emänsä kaltaiseksi. Ja lasten kanssa tulee toimeen paremmin kuin hyvin, tottuihan Siru jo heti syntymästään asti eri ikäisiin lapsiin. :)
      -H

      Poista
    2. Ystäväni saksanpaimenkoira on myös aivan hulluna noihin verkkopalloihin, taitavat olla aika suosikki leluja!

      Juu Jessi on kiva koira. Siellä ei voi olla koirat tottumatta lapsiin, sen verran vilkasta elämää kyllä! Miten Siru muuten suhtautuu hevosiin ? Onko perinyt emonsa rauhallisen suhtautumisen ?

      Poista
    3. Siru on aivan ihana tallikoira! Ei ole koskaan ollut "erityisen kiinnostunut" hevosista, vaan touhuaa mieluummin vaikka lantapalluroiden kanssa jollei mitään muuta mukavaa ole saatavilla :D Alkuun ehkä oli vähän turhan rohkea, kun Nappi ja Oona ovat niin kilttejä ja Siru saattoi mennä hevosen mahan altakin. Nykyisin Siru kunnioittaa hevosia (kiitos Bertan) ja yhteislenkille voi huoletta lähteä. Siru tykkääkin kun saa pellolla tai metsässä olla vapaana kun hevosilla ratsastetaan / ajetaan! Joten tässä suhteessa tullut Jessiin, niin kuin myös lapsiin ja yleensäkin ihmisiin suhtautumisessakin. :)
      -H

      Poista
    4. Mukavaa. (: niin monet saksanpaimenkoirat kulkevat hevosten perässä ja näykkivät kintereestä minkä ehtivät.

      Poista
  4. Moikka! Ihana blogi teillä, tulee aina hyvälle tuulelle kun lukee näitä :) Tämän postauksen jälkeen jäi kuitenkin yksi kysymys eli mistä ihmeestä noita verkkopalloja saa? Meillä sakemanni herra ottaisi moisen mielellään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että kirjoituksemme saavat hyvälle fiilikselle! :)

      Ihan ensimmäisen verkkopallon (sen, jonka myrsky vei) ostin runsas vuosi sitten Musti&Mirris :stä. Siellä tosin näitä ei enää ole myynnissä, joten googlettamalla löysin verkkokaupan, josta niitä sitten tilasti. Meillä on tuo suurin koko eli 18 cm pallo.
      -H

      Poista