tiistai 26. marraskuuta 2013

Wannabe - matkaratsun maastolenkki

Pitkästä aikaa Bertan kuulumisia! Ja nekin tosin pari päivää myöhässä...

Sunnuntaina päätin lähteä Bertan kanssa lyhyelle maastolenkille lähimaastoihin. Tarhassa minua odotti lähinnä karvaista mammuttia muistuttava poni, joka yhdessä jääkarhu - ystävänsä kanssa oli päivänokosilla tarhan aurinkoisimmassa kulmassa. Pakkasta mittarissa näytti olevan asteen verran ja sen kunniaksi molemmat ponit olivatkin pörhistäneet karvansa pakkasasentoon.




Tallissa varustin pörröisen wannabe - matkaratsuni Oonan liiloihin suitsiin, sekä tietysti liilaan satulahuopaan. Viritin ponille myös sykemittarin paikoilleen, jotta voisin lenkin aikana tarkkailla viimeaikoina enemmän ja vähemmän lomailleen ponin sykkeitä. Voitte varmaan kuvitella, ettei sykemittarin toimintaan saaminen ole kovinkaan helppoa mammutinkarvaisella ponilla! Ultraäänigeeliä sai kyllä pistää aikalailla, ennen kuin viimein sain sykkeet tallissa näkymään. Tallissa ponin syke näytti olevan 27 tietämillä, eipä poni näyttänyt siis ainakaan turhia stressailevan.

Kun viimein poni oli varustettu, lähdimme matkaan. Poni tuntui pihisevän energiaa, eikä olisi millään malttanut seistä sen aikaa, että sain satulavyön kiristettyä selästä.  Alkuun jouduimme kävelemään noin puolentoista kilometrin verran asfalttitien reunaa, jossa tuli näin otettua hyvät alkukäynnit. Käynnissä Bertan sykkeet olivat 65-72 tietämillä. 

Tätä kuvaa katsoessa ei kyllä voi ihan tarkkaan sanoa, onko kyseessä poni vai mammutti?

Päästyämme hiekkateille, matka jatkui reippaassa hölkässä. Hölkässä sykemittari näytti 115-120 lukemia. Otimme matkan aikana myös muutaman laukkapätkän, joissa ponin sykkeet näyttivät olevan siinä 140-150 tietämillä, ei siis mikään ihan rapakuntoinen ponimus!


Matkan aikana sääolosuhteet ehtivät vaihdella useaan kertaan - välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jo hetken päästä isot lumihahtuvat leijailivat taivaalta alas tullen mukavasti suoraan ratsastajan naamaan! 


Berta oli koko ajan reipas ja virtaa ponissa tuntui ainakin olevan! Matkan aikana myös huomasin, ettei nuo matkissuitset taida olla Bertalle ihan ykkösvarustevalinta, sillä välillä tuntui ponilta olevan jarrut kadoksissa! Matkaratsastussuitsissa kun ei ole oikein kunnollista turparemmiä, mikä taas on suutaan helposti aukovalle Bertalle aika ehdoton, jos haluaa jarrujen tarvittaessa löytyvän! Vaikka Berta innoissaan olikin, oli poni kuitenkin sen verran fiksu ettei viitsinyt lähteä sen suuremmin sikailemaan, vaikka saikin olla vähän "vapaammin", kun turpista ei ollut. 

Takaisin tallille päästyämme loimitin ponin ja sitten Berta pääsikin tarhaan Napin kanssa päiväheinille.


Loppuun vielä muutama videopätkä, jotka nappasin lenkin varrelta.



- Roosa

4 kommenttia:

  1. Ei oo näköjään onneksi Monsu ainut kenellä on jäätävä talvikarva! Monet on kyselly miksen klippaa, mutten yksinkertaisesti viitsi loimittaa niin paljon :D. Tollanen sykemittari olis kyllä kätevä, täytyy kirjoitella joulupukin toivelistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klippauksen kanssa on kyllä aina sitten se ikuinen loimikriisi, mitä laittaa päälle milläkin säällä. Eipä Bertaa kyllä tässä talvella ihan niin "tosissaan" ollakkaan treenaamassa, että klippaus olis sille ajankohtausta. Saapa poni pitää mammuttikarvansa! :)
      Sykemittari on kyllä kiva kapistus, pitäis hankkia vielä joku "jatkojohto" siihen, että pystyis kärryiltäkin sykkeitä seurailemaan.
      -R

      Poista
  2. Ihanaa ponin kipikipiravia ♥ toi mammutti kuva pisti kyllä hymyilyttämään :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bertan varjo oli kyllä niin huvittavan näköinen, että olihan se pakko ikuistaa! :D
      - R

      Poista