maanantai 23. joulukuuta 2013

23. luukku: Oonan treenaaminen

Meillä on Oonan kanssa takanamme pian viisi yhteistä vuotta, joista viimeisen kahden vuoden aikana olemme kilpailleet matkaratsastuksessa ja runsaan vuoden treenanneet tavoitteellisemmin lajiin. Tässä postauksessa kerrommekin hieman erilaisista treeneistämme.

Aikanaan yhteistyömme alkoi pisteestä, jossa hevosen kunto oli melko huono ja sykkeet korkealla. Vuoden treenaamisen jälkeen luovutimme, sillä sykkeet vain pomppivat pilvissä. Kuitenkin kolmen vuoden yhteiselon jälkeen kaivoimme jälleen sykemittarit esiin ja saimme huomata, ettei hyvää ja kestävää kuntoa rakennettukaan hetkessä. Yhteisten  vuosien aikana Oona oli myös rauhoittunut ja yhteistyö välillämme vahvistunut. Enää ei tuntunut olevan sellaisia asioita, joita ei olisi pystytty kohtaamaan yhdessä.
Perusarkea meillä, vaikkei kilpailtaisi yhtikäs missään.

Näin ollen hyvä peruskunto on kaiken treenaamisen edellytys. Peruskunto on jokaisen hevosharrastajan arkea, yhteistä tekemistä, oman hevosen hyvinvoinnista huolehtimista tarjoamalla sille riittävästi liikuntaa. 

Oonan kanssa peruskuntoa kehitetään niin ajaen kuin ratsastaen, sekä maastossa että kentällä. Peruskuntokaudella Oona liikkuu 3-4 kertaa viikossa. Maastolenkkien pituudet vaihtelevat yleensä 10-20 km välillä keskinopeuden ollessa haarukassa 8-15 km/h. Lenkkejä tehdään sekä yksin että yhdessä ponien kanssa. Kentällä jumppaillaan noin kerran viikossa. 

Peruskuntoisella hevosella voi hyvin lähteä kokeilemaan matkaratsastuskilpailuiden lyhyempiä matkoja!
Kun Oonan peruskunto alkaa olla kohdallaan, lisätään ohjelmaan pidemmät lajiharjoitteet. Näillä tarkoitetaan 30-50 km kilpailuvauhtisia lenkkejä, joissa meillä on aina huolto mukana. Nämä lenkit olemmekin pääosin toteuttaneet kesämökkimme maisemissa, ja retkistä on tullut täälläkin raportoitua. 

Niin Oonan kuin Vantunkin kanssa olen käynyt niin sanotulla "koelenkillä" ennen siirtymistä seuraaviin luokkiin. Kun 30 km treenilenkki sujui ongelmitta, uskalsin ilmoittaa hevoseni kilpailuun. Vastaavasti piti 50 km lenkki käydä testaamassa ennen kilpailuun uskaltautumista. Sen pidempiä matkoja en ole enää "koelenkkeillyt".


Tullakseen kestäväksi kilpahevoseksi, hevonen tarvitsee myös voimaa. Oonan voimaharjoitteisiin kuuluvat mäkitreeni ja intervallit. Meillä ei kovin suuria mäkiä kotioloissa ole, mutta hyviä tuloksia niilläkin on saatu aikaan. Matalampaan mäkeen täytyy väin tehdä hieman enemmän nousuja. Nousut teemme usein sarjassa, jossa ensin noustaan tietty määrä käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Intervallitreeni on Oonan mieleen, sillä silloin neidillä on lupa mennä lujempaa! Raviajoista takaraivoon iskostuneet "vedot" ovat osa Oonan treeniä, tosin hiittisuoralla mennään ravin sijaan laukalla. Voimatreeniä teemme 1-2 kertaa viikossa silloin, kun on voimaharjoitteiden aika. Voimatreenissä on hyvä muistaa kohtuullisuus, sillä liika voi kangistaa hevosen. 

Oona kiipeilee
Vauhtikestävyysharjoitteet toteutamme niin sanottuna laukkatreeninä. Sen tarkoituksena on parantaa hevosen maitohaponsietokykyä sekä vauhdin ylläpitämistä. Harjoituksessa pyritään tasavauhtiseen suoritukseen, jossa syketaso olisi läpi suorituksen samalla tasolla. Laukkatreenin aloitimme neljän viikon sykleissä seuraavan kaavan mukaisesti: 
  - 1. viikko - helppo: laukkaa 3 km + 3 km + 3 km
  - 2. viikko: laukkaa 4 km + 4 km + 4 km
  - 3. viikko: laukkaa 5 km + 5 km
  - 4. viikko - raskain: laukkaa 6-7 km + 6-7 km
Laukkajaksojen välillä on aina palauttava tauko, jossa kävellään sen verran, että sykkeet laskevat alle 100. Ennen laukkatreeniä hevonen tulee lämmitellä hyvin, esimerkiksi Oonaan kanssa kävellään alkuun noin 1-2 km ja ravaillaan 3-5 km.


Alkuun Oonan laukkavauhti huiteli liki 30 km/h, mutta treenin ja kehityksen myötä laukkavauhti on saatu tiputettua jo 20 km/h pintaan. Tavoitteena olisikin rauhallinen, noin 18 km/h vauhti läpi harjoituksen. Kun raskain viikko alkoi tuntua Oonalle helpolta, unohdimme kilometrit ja siirryimme ratsastamaan laukkaa esim. 15 minuuttia + 15 minuuttia. Tässä vaiheessa myös treeniväli muuttuu 10-14 vuorokauden mittaiseksi, ja välipäivinä kävellään ja lepäillään.

Vapaapäivän kävelyllä
Hevoselle pitää siis myös muistaa antaa aikaa palautua. Rankemman treenin jälkeen Oonaa kävelytetään parina päivänä ja sitten hevoselle annetaan useampi päivä vapaata. Riittävä lepo takaa sen, että hevosen lihaksisto ehtii palautua rasituksesta ennen seuraavaa treeniä / kilpailua, jolloin myös rasitusvammojen syntyminen minimoidaan. Joten rankemman treenin ja kilpailun väliin meillä jää aina 2-3 viikkoa. 


Ennen kilpailua otetaan vähän kevyemmin 2-3 viikkoa.
Olemme aina liikuttaneet hevosiamme monipuolisesti. Siksi Oonan treenaaminen ei oikeastaan ole koskaan tuntunut treenaamiselta: olemme vain tehneet sitä mitä aina ennenkin, vain hieman suunnitelmallisemmin ja tavoitteellisemmin. Lajista huolimatta on tärkeää, että treenaaminen ja valmentautuminen on mielekästä molemmille osapuolille. Siksi palauttelevilla jaksoilla rankempien treenien ja kilpailuiden välissä teemmekin aina kaikkea kivaa

Kaikkea kivaa ja kaikilla on kivaa!!
Kun luottamus on molemminpuolista, voidaan yhdessä tehdä mitä vain!



6 kommenttia:

  1. Tämä teidän joulukalenteri on ollu kyllä aivan mahtava! Ja tämä postaus varsinkin antoi mulle taas potkua selvitä ton hulivilitamman kanssa. Tuo videokin on edelleen aivan ihana, tekijälle nostan kyllä hattua! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pinja! Hienoa, jos omia kokemuksiaan jakamalla voi antaa innostusta ja toivoa muille. Hulivilit tarvitsevat vain aikaa ja malttia hieman enemmän kuin muut. Roosalle kiitos videosta!
      -H

      Poista
  2. Vapaapäivät on tässäkin lajissa hevoselle niiiin tärkeitä!
    Sama täällä vaikka kilpaillaan raviurheilun parissa, hevonen liikkuu n.4x/vko ja loput rentoa tarhailua 8-10tuntia päivässä, palauttelua. Mun mielestä hevosten vapaapäiviä arvostetaan ihan liian vähän ja niitä vähätellään. Ja ihanan monipuolinen reeni pittää niin hevosen kun tiiminki virkeenä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen omaan! Riittävällä levon ja rasituksen suhteella vältytään ikäviltä rasituvammoilta. Samalla hevosen mielenkiinto pysyy yllä, kun ei joka päivä olla vaatimassa :)
      -H

      Poista
  3. Olisi jatkossakin mukava päästä lukemaan esim. teidän viikkotreenikalenterista, miten rakennatte sen? Ja ihan yksittäisten lenkkien harjoituksista, millaisilla sykkeillä vedätte? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä näistä on tullut kirjoiteltua, mutta ehkäpä niistä vielä voisi kirjoittaa enemmän ja syvällisemmin. Emme koskaan ratsasta kovin korkeilla sykkeillä. Normilenkit mennään siinä 130-150 sykelukemilla (siis raviosuus) ja laukkatreenissä syke pyritään pitämään tasaisena maksimissaan 180 paikkeilla. Sykkeet on melko yksilöllisiä, toiselle 180 on jo ihan liikaa, toiselle vähän.
      -H

      Poista