sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Maajoukkuevalmennus Ypäjällä

Tapahtui lauantaina 1.2.2014

Matkaratsastusaiheista reissua tiedossa, mutta kerrankin kello soitti aamulla ihan inhimilliseen aikaan. Ypäjällä valmennus alkaisi puoliltapäivin, joten sen suuremmitta kiireittä normaalit aamurutiinit ja hevoset pihalle. 

Oona lähti tyytyväisen oloisesti tarhasta, eikä käytävälläkään tuntunut jännittävän. Joskus neidillä on tapana tutista, kun kuljetusvermeitä puetaan päälle, mutta tänäänä Oona oli varsinainen sylivauva ja oikein piti rapsuttelusta ja varusteiden pukemisesta. 

Paikalla olimme samoihin aikoihin muiden kanssa. Alkuun kuitenkin ikäväksemme totesimme vaaleanpunaisen vanan seuraavan auton jälkiä puhtaalla uudella lumihangella. Jäähdytysnestettähän se. Onneksi paikalla oli automekaanikko, joka pelasti tilanteen tietämyksellään ja saatoimme turvallisin mielein ajella kotiin valmennuksen päätteksi. Vanha autohan meillä, mutta hyvin palvellut tähän saakka. Ja on niin kätevä tähän harrastukseen, kun tavaraa mahtuu!

Taluttelimme hevosia varikkoalueella. Mukana meidän lisäksi oli kolme muuta maajoukkueratsukkoa. Pari treenaria ajeli hevosiaan harjoitusradalla. Kolme arabia toljottivat paikoillaan ohiajavia valjakoita. Mutta mitä teki meidän Oona? Neitipä pyöri häntä soihtuna Roosan ympärillä... 

Valmennuksen vetäjänä toimi maajoukkuevalmentaja Nina Mickelsson. Ensin hevoset tarkastettiin hänen toimestaan. Oona oli hyvin palautunut viimeisimmästä kilpailustaan, eikä mitään rasituksen merkkejä löytynyt jänteistä tai nivelistä. Myös Oonan selkä oli kunnossa, joten jumppailut ovat tuottaneet toivottua tulosta. Ainoastaan noottia tuli Oonan lihavuuskunnosta. Hevonen on tällä hetkellä hieman kuivahko ja yhdessä jo sovimmekin ruokintamuutoksista. Oona siis ei vielä ole laiha, muttei saisi laihtua yhtään. Tämän pyrimme nyt estämään. Kahden viikon takaisen kilpailun tuoma energiavajekaan ei välttämättä vielä ole ehtinyt täysin korjaantua. Tottahan se on, että 84 km kilpailussa hevonen menettää enemmän energiaa kuin siihen pystyy parissa päivässä tankkaamaan. 
Oona: "Niin mutta kun siellä oli hiittisuora..."
Sitten alkuverryttelyyn. Oonalla oli virtaa. Lähdimme harjoitusradalle verryttelemään. Oona käveli pikakävelyään ja yritti lähteä raville vähän väliä. Oonahan on 2-vuotiskautensa viettänyt Ypäjällä treenissä, joten neiti tiesi tasan tarkkaan mihin oltiin menossa: hiittisuora!! Hiljainen hölkkä oli siis kaikkea muuta kuin sitä mitä piti. Jouduin pitelemään Oonaa ja martingaalia tuli kieltämättä ikävä... Tilannetta ei tietystikään helpottanut yhtään se, että Oonan lisäksi myös muut ratsut kävivät kuumana. 

Elisa ja hurmaava 7-vuotias Safee
Kirsin ja Ricon tasavauhtista menoa oli ilo katsella.
Olli ja Alea, kokeneet kilpailijat, ovat edustaneet Suomea monesti ulkomailla.
Alkuverryttelylle kilometrejä kertyin runsas 5. Sen jälkeen siirryimme laukkaosioon eli vauhtikestävyysharjoitukseen. Oona sai tehtäväksi yhtäjaksoista laukkaa 30 minuuttia. Pääsimme aloittamaa takakaarteesta ja mitä tekee Oona?! Ampaiseen kuin ohjus etusuoralle!! Siinä sitten keikuin kiitävän ratsun kyydissä koittaen hillitä sen menohaluja. 

GPS näytti nopeudeksi 25-27 km/h eli aivan liian lujaa tämänkaltaiseen harjoitukseen. Ajattelin, että kyllähän se tästä vielä rauhoittuu, mutta mitä vielä. Kierros toisensa perään samaa kyytiä. Kurveissa Oona hieman hidasti tahtia siihen 23 km/h ja sitten kun baana aukesi niin jo mentiin. Sykkeet laukan aikana 176-192. Yllättävän tasaisena pysyivät jäätävästä vauhdista huolimatta. 
Oona menossa etusuoralla...


Vanha sanonta matka ei tapa, vaan vauhti pitää siis paikkansa. Kun noin 20 minuuttia oli täynnä, piti Oonan harjoitus keskeyttää. Hevonen alkoi selvästi väsyä. GPS-tietojen mukaan Oona oli tässä ajassa ennättänyt kiitää 9 kierrosta (9 km) 22 minuutissa. Vääjäämättä siis keskinopeus 24,5 km/h... Huh, mitä kyytiä! 

Oonan mielipide tästä päivästä :) Siinäpäs pidättelet, minä meen!


Kierrosta kierroksen perään
Aikani 7 kierrosta jo menty ja sama meno jatkuu.
Sykkeet laskivat hyvin ja jatkoimme rauhallisessa ravissa 5 kierrosta. Oona tosin välillä koitti kiihdytellä vieläkin, mutta kun aloin lauleskella, niin Oonakin rauhoittui. Tosin valmennusjoukon kohdalla pidin suuni kiinni ja vasta hyvän matkaa kuulomatkan ulkopuolella jatkoin lurittelua. Lopuksi 2 kierrosta reipasta käyntiä, sillä edelleen Oonalla tuntui olevan jonnekin kiire. 
Lopuverryttelyssä Oona rauhottui laulamalla. Putte Possu nimipäivä oli Oonalle mieluinen kappale.
Lopputarkastuksessa syke 60 eli hyvä. Juoksutuksessa kaikki ok ja vielä oli Oonalla virtaa kiilailla juoksuttajaa. En tiedä saattoiko juuri paikan päällä puhjennut kiima vaikuttaa, eli liekö Oonalla ollut jo kevättä rinnassa? Hevonen paketoitiin loimilla ja kotimatka alkoi. 

Mutta olipas treeni! Omat hartiat olivat melkolailla jumissa pitelemisestä. Mistä moinen vauhti? Vai päteekö tässä sanonta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa? Oona on ainakin sisäistänyt raviradan kiertosuunnat Ypäjällä. Vauhdista kertonee myös se, että yleensä 20 minuutin aikana Oonan kanssa ehtii laukata noin 7 km. Vai aiheuttiko uusi lumi radan pinnassa pitovaikeuksia Oonalle? Vai oliko lihaksistossa vielä kilpailusta johtuvaa väsymystä ettei pienempää vaihdetta löytynyt? GPS-tiedot pääset tsekkaamaan tästä. Oikeassa reunassa olevasta soitin -painikkeesta saat katsottua harjoituksen toistettuna.

Tänään Oona ja Roosa jo kävivät kävelyllä. Vielä virtaa... Oona kovasti oli koittanut kysellä onko pakko kävellä jos ei tahdo. Käynnissä kuitenkin tuli pysyttyä. 

- Hilla

7 kommenttia:

  1. Kyllä se taitaa olla niin, että sen minkä nuorena oppii niin sen vanhana taitaa... tai ainakin muistissa pysyy. Millaisia muutoksia teette tai olette jo tehneet ruokintaan?

    VastaaPoista
  2. Lisätään rasvapitoisen rehun (Build up) määrää muutamaksi viikoksi sekä heinää vapaasti.

    VastaaPoista
  3. Hihi, Oona oli kyllä ihana kun oli häntä tötteröllä katsellessaan ravureita.:)

    Meillä taas ongelmana kun nuo herrat on erittäin hyviä rehunkäyttäjiä niin tuntuu että kiloja tulee pelkästään nähdessään ruokaa. Oona näyttää kyllä melko sporttiselta.:)

    Safee näyttää niin innokkaalta tossa kuvassa.

    Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oona ja maailman seitsemäs ihme: ravihevosia!! :D

      Arabialaisilla on varmaan vastaavat ominaisuudet kuin shetlanninponeilla ja russeilla: alkuperäisrotuina tottuneet karuihin olosuhteisiin ja joka ainut korsi tai jyvä käytetään tarkoin hyväksi. Ei ole meinaan noita poneja koskaan tarvinnu lihottaa. ;) Toisin näillä lv-kuikeiloilla, kun hyötysuhde on paljon heikompi.

      Roosa varmaan laittoikin sulle lisää kuvia. Safee on kyllä hurmaava noissa laukkakuvissa. Toinen niin innoissaan! :)

      -H

      Poista
    2. Täällä on myös huomattu alkuperäisrotujen ominaisuudet... Ai miten niin? :D

      Mäkin voisin ottaa meistä kuvia lauantailta! :)

      Poista
  4. Niin se varmaan on, että alkuperäis rodut varastoi ruuan itseensä,eihän sitä koskaan voi tietää vaikka joutuisi aavikolle.;D

    Juu Roosa laittoi kuvia,kiitos taas paljon hyvistä kuvista.:) Se yllätti kyllä täysin käyttäytymisellään vieraassa paikassa.

    Elisa

    VastaaPoista