perjantai 14. helmikuuta 2014

Suuria muutoksia, isoja päätöksiä

Tätä hetkeä on odotettu kauan, aina siitä lähtien, kun vuonna 2001 ensimmäinen oma hevonen (Nappi) rekisteröitiin nimiimme. Tästä hetkestä on haaveiltu jo useampi vuosi ennen edellä mainuttua ja viimein, viimein suuri odotus palkitaan. Nimittäin muutto omaan talliin!

Omassa pihassa, pysyvästi, eikä käyty vain kääntymässä!
Nappi on ollut omistuksessamme nyt 13 -vuotta. Niistä ensimmäiset 5,5 vuotta vietimme Helin tallissa, ja seuraavat 7 vuotta Tuulan hoivissa. Ja nyt vihdoin ihka ensimmäinen ponimme saa muuttaa omille maillemme, Oonuskaista unohtamatta. 


Muuttopäivä toteutui viime sunnuntaina 9.2. jolloin Roosa ja Nea ajoivat Napin ja Oonan kotiin. Tallimatkamme ei koskaan ole ollut pitkä, runsas 3 km, joten kotiin ajaminen kävi varsin nopeasti. Nappi ja Oona pääsivät heti uuteen tarhaansa heinille, ja siellä tuntuivat viihtyvän heinäkasan äärellä. 

Nappi vihki ensimmäisenä uuden tarhan käyttöön
Onhan toisen tallissa olemisella puolensa, mutta olemme aina kaivanneet omaa tallia, ja vihdoin tämä toive toteutui. Omaan talliin muuttaminen tuo toki mukanaan paljon lisää vastuuta, sillä nyt vastaamme kaikesta itse. Pitää hankkia kuivikkeet, heinät ja rehut, hoitaa ruokinta, siivous ja tarhaus. Mutta toisaalta, nyt saa päättää kaikesta itse ja tehdä asiat haluamassaa järjestyksessä. 

Oona ottaa Napista mallia
Vielä on viimeisteltävää, ja tarhan aitakin on väliaikainen ratkaisu. Mutta siinä ne nyt ovat, ja kevään kuluessa saamme varmasti viimeistelyt hoidettua loppuun. 


Ja sitten ehkä se näkyvin muutos arjessa ja blogissakin... Mutta missä on Berta?!

7 vuotta yhteistä taivalta...
Niin kuin Bertan esittelysivuillakin lukee, russirouvahan ei ole omamme, vaan Roosan pitkäaikainen ystävä. Nyt kun Nappi ja Oona muuttivat omaan talliin, Berta jäi kotitallilleen. Välimatkahan ei ole pitkä ja Bertaa tulee varmasti käytyä katsomassa ja samalla kuulumisiakin kirjoiteltua. Yhteisiä suunnitelmia ja tavoitteita ei kuitenkaan enää ole, vaan harrastuspohjalla mennään. Päätös ei ollut helppo, ja pitkääkin pidemmän harkinta-ajan jälkeen päädyttiin siihe, että ehkä yli-ponimittaiselle yksi pikkuponi riittää. 


Useita estekisoja...
Kouluratsastusta ja kehittymistä...

Ravielämyksiä ja ennätyksen parantaminen lukemiin 2.08,1ke... 

Onnistumisen hetkiä...

Yhdessä kasvamista

21 yhteistä starttia, joista viimeisin 18.8.2013. Samalla jätimme osaltamme jäähyväiset poniraviurheilulle...

Elämyksiä...

Tunteita...

Ystävyyttä...
If it has to end,
I'm glad you have been my friend
in the time of our lives



14 kommenttia:

  1. Onnea uuteen talliin! Mä oon jotenkin ajatellut, että teillä on koko ajan ollu hepat kotona ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän ne kovin kaukana olleetkaan, muttei kuitenkaan omalla tontilla. Paljon kuitenkin on aina tehty tallitöitä ja hoidettu osamme eli missää täysihoitotallissa ei olla koskaan oltu. Ei oltais osattukaan olla :)

      Poista
  2. Onnea uuteen talliin! :) Mahtava juttu!

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen omaan talliin! :) Jossain vaiheessa saadaan toivottavasti lisää kuvamateriaalia ? Onko talli omassa pihapiirissänne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsotaa, kunhan saadaa kaikki nurkat valmiiksi ja tavarat paikoilleen.

      Poista
  4. Ompas hienon näköistä, onnea uuteen kotiin kaviokkaille! Vähän haikeaa että Roosa ja Berta jäähdyttelee, niin hyvä kaksikko ovat olleet! Onneksi se kuitenkin asuu lähellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan se haikeaa, ja pitkään sitä pohdittiin. Hienoja hetkiä ovat kokeneet yhdessä, paljon kehittyivät ja ehtivät kokea yhdessä.
      -H

      Poista
  5. Valtavat onnittelut omasta tallista! Miltä nyt tuntuu, onko helpottunut olo? Itse ainakin liputan täysillä oman tallin pidolle, en voisi kuvitella hevosiani vieraalla. Siitä ei vaan tulisi mitään, koska aina jollakin muulla olisi se viimeinen sana - ei sinulla itselläsi. Tietysti se tuo myös enemmän vastuuta ja työtä itselle, mutta eikö siitä ole juuri kyse... Jotenkin sitä ei vaan osaa nähdä hevosenomistamista ilman tallitöitä, sattumuksia ja tapahtumia ja toisinaan pientä päänvaivaakin. Tuntuu vaan uskomattomalta, että nyt siinä teillä on talli kun viimeksi hevoset oli muualla. Olen kyllä todella, todella iloinen teidän puolesta. =)

    Miten on arki alkanut sujumaan? Milloin saa tulla tekemään tallitarkastuksen?! ;D

    Voin uskoa vain miten kurjalta Roosasta tuntuu tavallaan "erota" Bertasta. Poni kun ei ollut oma ja jää nyt tavallaan pois kuvioista. Toisaalta jokainen valinta sulkee jonkin oven sen uuden avautuessa, ja ehkä lopulta teitte sen hyvän ratkaisun monessakin suhteessa. Berta on kuitenkin lopulta niin lähellä, että ei ole pitkä matka käydä katsomassa. Ehkä sinne tiensä löytää isompi kaviokas, kuka tietää... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, juurikin näin! Tunne on mahtava! Tätä olemme kaivanneet aina. Toki ei meillä hevoset koskaan ole olleet täysihoidossa vaan itse on tehty paljon hoidon ja tallityön eteen, ja näin juurikin on haluttu. Olen aina halunnut osallistua omieni hoitoon, ruokintaan yms. jotta niihin on voinut ihan eri tavalla tutustua ja huolehtia niitsä.

      Arki on lähtenyt hyvin käyntiin. Alkuun Oona vähän ihmetteli uutta paikkaa mutta nyt jo ottaa rennosti.

      Niinpä, saa nähdä mitä ovia Roosalle vielä tässä avautuu. Mutta helppoa ei Bertan hyvästeleminen ollut.
      -H

      Poista
  6. Oikein paljon onnea uudesta tallista,näyttää ulospäin todella hienolta.:) Kuvia odotellessa sisältä.

    On se vaan ihanan helppoa kun hevoset on kotona.:)

    -Elisa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se mahtavaa! Tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan! :)
      -H

      Poista