keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Maailman surkein aprillipila


Olen aina vihannut aprillipäivää ja eilisiltaisten tapahtumien jälkeen taidan vihata sitä vielä enemmän. 

Kaikki alkoi, kun olin lähdössä ilta seitsemältä tekemään iltatallia. Kurkistin ennen lähtöäni ikkunasta, mitä kaksikko tarhassaan puuhaa ja sain huomata Napin makailevan tarhassa Oonan vierellä. Tässä kohtaa ajattelin ponin päättäneen ottaa vain pienet iltanokoset ja naureskellen ponin ajatuksenjuoksulle napsaisin kuvan ikkunan näkymästä ja lähetin sen huvittuneena ystävälleni. 

Näkymä ikkunasta

Saavuttuani pihalle huomasin ponin jo nousseen nokosiltaan ja tervehdin molempia kaviollisia kävellessäni talliin. Hetken päästä tallista ulos katsoessani, huomasin Napin olleen mennyt jälleen makaamaan. Poni kuitenkin makoili sievästi melkein samassa kohdassa kuin edellisellä kerralla, enkä sitten kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Hain Oonan tarhasta ja vein tamman talliin käytävälle harjatakseni sen. Nappi nousi tässä kohtaa ylös ja tuli myös portille. Hetken päästä poni kuitenkin meni jälleen makaamaan ja tajusin, ettei kaikki taidakkaan olla enää ihan hyvin. Poni kellahti nyt myös kyljelleen ja yritti piehtaroida laiskasti. Ei muuta kuin Oona takaisin tarhaan ja Nappia kävellyttämään.

Kävelytin ponia ensin kentällä, jossa jo muutaman kävelyaskeleen jälkeen poni nosti häntäänsä ja sonti pari pipanaa. Tämän jälkeen se yritti kuitenkin väkisin mennä maaten pariinkin otteeseen. Soitin tässä kohtaa Hillalle, joka ehdotti että lähtisimme kentältä läheiseen metsään rämpimään. Metsässä poni joutuisi kunnolla nostelemaan koipiaan ja jospa näin saataisiin sitten myös suolistosta tavaraa liikkeelle. 

Noin 30 - 45 minuutin metsäkävelyn jälkeen poni sonti kunnon kasan, mutta tämä ei tuntunut helpottavan sen oloa, sillä se pyrki edelleen väkisin maahan. Jatkoimme kävelyttämistä ja soitimme eläinlääkäriystävällemme, joka lupasi tulla pikimiten katsomaan tilannetta. 

Eläinlääkäriä odotellessamme jatkoimme ponin kävelyttämistä. Poni oli edelleen haluton kävelemään eikä juomakaan maistunut. Laitoimme Napin myös hetkeksi trailerin kyytiin, sillä ponilla on usein tapana sontia heti, kun traileriin pääsee. Trailerissa toivottua tulosta ei kuitenkaan saatu, joten otimme ponin pois. Trailerin ulkopuolella poni kuitenkin sonti jälleen ison läjän, mutta vaikutti edelleen kovin vaisulta.

Kun eläinlääkäriystävämme saapui, hän tutki ensin Napin. Suolistoäänet olivat vaimeat, mutta syke oli kuitenkin onneksi yllättävän alhainen, 42. Nappi sai kipulääkettä, sekä B-vitamiinipistoksen, jonka jälkeen yritimme ensin letkuttaa ponia, mutta eihän siitä mitään tullut - ei ilman rauhoitetta, ei huulipuristinta avuksi käyttäen, eikä rauhoitettuna. Poni vastusteli sen verran, että katsoimme kaikkien turvallisuuden kannalta paremmaksi siirtyä vaihtoehtoon B, ruiskuruokintaan. Ruiskulla saimme hyvin vesi-parafiiniöljy-psyllium- sekotusta menemään  suuhun, Nappi tuntui jopa tästä pitävän ja nieleskeli sitä kiltisti. 

Ruiskuruokintasession jälkeen vielä rahoituspöpperössä oleva Nappi sai mennä karsinaan heräilemään rauhassa. Kävimme tunnin päästä ponia tallissa katsomassa ja vastassamme oli iloisesti hörisevä huomattavasti pirteämpi poni. Annoimme Napille vielä muutaman ruiskullisen vesi-parafiiniöljy-psyllium- sekotusta, sekä hieman psyllium-pellava sekoitusta, jonka Nappi popsi mielellään. Tämän jälkeen oli aika sanoa ponille hyvää yötä ja päätimme, että tulisimme aamulla viiden aikaan tarkistamaan tilanteen.

Aamulla karsinassa meitä odotti virkeä ja nälkäinen poni, joka tervehti meitä tapansa mukaan höristen. Tällä hetkellä kaikki tuntuisi olevan taas hyvin - poni on pirteä, ruoka ja juoma maistuvat normaalisti ja suolikin tuntuu toimivan kunnolla. Ähkyn syyksi eläinlääkäriystävämme epäili hiekkaa, sillä mitään muutoksia ponin ruokintaan ei ole lähiaikoina tehty. Hiekan oloa suolistossa en katso mahdottomaksi, sillä Nappi popsii mielellään heinähäkistä maahan pudonneita heiniä ja tulee varmasti näin myös syöneeksi hiekkaa. Nyt aloitetaan siis parin viikon psylliumkuuri (sekä Napilla, että Oonalla) ja toivotaan ettei uusia ähkyoireita enää tule.

Parane pian pulleroponini 

- Roosa

8 kommenttia:

  1. Ähky on todella tylsä vieras. :(

    VastaaPoista
  2. "Oiiiiii, heppa makaa" ja tästä on seurannut täälläkin sellaista hyväksyvää hyminää. Meidän kuuden toisiaan seurannen ähkyn jälkeen on suoraan tullut reaktio "arggggg, heppa makaa, sillä on ähky!!!" Iloisuus on muuttunut lähes hysteriaksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuttu tunne! :D Eilen molemmat makoilivat tarhassa ottaen aurinkoa ja itse olin jo valmis juoksemaan sinne molempia hätyyttämään ylös! Onneksi kyse taisi olla tosiaan auringonotosta ja molemmat voivat tällä hetkellä hyvin :)
      - R

      Poista
  3. Aprillipäivä on ollut varsinainen riesa viime vuosina, olen murtananut kyseisenä päivänä käteni, hevonen jalkansa, ja kolme vuotta sitten aprillipäivänä oli ponilla ruokatorventukos. Ihme että tänä vuonna selvittiin hengissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompas ollut paljon huonoa tuuria matkassa! Toivottavasti onnesi olisi nyt kääntynyt ja ainoa asia, josta aprillipäivänä saisit päänvaivaa olisi ne mukavemmat aprillipilat! :D
      - R

      Poista
  4. Hyvä, että ähkyily meni nopeasti ohi ilman suurempaa häslinkiä. Pitääpä miettiä Tahvollekin taas psylliumkuuria.. Chiasiemenetkin poistaisi hiekkaa, joten ehkä sitäkin voisi laittaa, kun sitä kerran kilokaupalla vielä on jäljellä. :)
    Parempaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja poni on nyt kunnossa! :)
      - R

      Poista