sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ratsastusta ja ajoa

Aamu valkeni sumuisena ja synkeänä, vaikka säätiedotuksessa oli luvattu aurinkoa!! Muutama vesipisarakin tipahteli kasvoille aamutallin aikaan, mutta sen enempää ei onneksi sadetta saatu. Ja nuokin vähät taisivat olla peräisin puiden oksista. 

Kv-kisoista on nyt kulunut kaksi viikkoa, joiden aikana Oona on lepäillyt ja tehnyt kevyitä ja lyhyitä maastoja eli noin 5 km "jolkottelulenkkejä". Tosin viime kertaisella lenkillä alkoi olla jo dynamiittipötköllä virtaa, joten takaisin tullessa oli hieman vaikeuksia, koska martingaalia ei ollut mukana. Onhan Oonalla ihan kiva tähdenaihe otsalla, joten mikäs sitä katsellessa...

Ravailua kentällä
Tänään oli vuorossa jumppatuokio kentällä, sillä ajattelimme Oonan olevan aitojen sisäpuolella rauhallisempi tässä hommassa. Alkuun menimme päättäväisesti ilman piuhaa, mutta koska neidin pää pyöri ympäriinsä ja nousi välillä pilviin, kaivoimme piuhan taas esiin ja siirryimme kuminauhajumppaan. On se vaan jännä kapistus, kun sen Rinsessan niskaan asetti roikkumaan, laski pää heti oikeammille korkeusasteille. Piuha oli koko ajan löysimmillään, ja toimi hyvin. Ilmeisesti Oona jotenkin keskittyy piuhan kanssa vaan paremmin tekemiseen, sillä pyykkinaruna roikkuessaa sillä tuskin on muuta vaikutusta. 


Oona yllättikin meidät olemalla erittäin rauhallinen ja kuuliainen. Tasainen tahti säilyi myös harjoitusravissa ja pääsimmekin työstämään erilaisia jumppatehtäviä ilman tahti peitsi rikkoja. Oonan harjoitusravi tuntui jopa minun takapuolelleni mukavalta, sillä Oonan ollessa kiireisellä päällä, ei paljon harjoitusravissa voi istua. En olekaan sitten Vanttu-aikojen mennyt juurikaan harjoitusravitehtäviä, vain ihan satunnaisesti muiden hevosilla. Nyt saatoin istua oikeastaan koko ajan, ja ravi tuntui hyvältä. 

Punnerruksesta päätelle, tässä kuvassa kuitenkin vielä kevennellään alkuraveja...
Samalla saatoin jopa keskittyä omaan istuntaani, sillä maastossa ratsastellessa se tuppaa vähän kärsimään... Koin ahaa-elämyksiä, kun pyrin pois perisynnistäni eli kenotuksesta. Samalla löysin myös takapuoleni: on huomattavasti helpompaa istua alas hevosen raviin, kun istuu koko takapuolensa päällä, eikä kyky etukaarella...

Perisynti numero 2: katse alhaalla...

Tämähän on ihan kivaa! Huomatkaa taustalla oleva vuokra-asunto! Uusinta uutta, kaikilla mukavuuksilla: pehmuisteita saatavana lähistöltä tummana ja valkoisena, kärpäset ja muut polttiaiset taattuja kesän edetessä, huussi lähellä (kunhan takamuksensa tuuppaa ulos pöntöstä) ja lantaa saa tonkia vapaasti! Tervetuloa tutustumaan peipposet sun muut visertäjät Rinsessa Rimppakintun residenssin tarjoamiin mukavuuksiin!
Koska Oona tuntui nyt yllättävänkin tasapainoiselta ja taitavalta, kokeilimme ravipohkeenväistön alkeita. Ja mitä saimmekaan aikaiseksi?! Muutaman sivusuuntaisen askelen ravissa ilman että Rinsessa Rimppakintun kontit solmiutuivat toinen toisiinsa!! Viimeksi kun tätä on yritetty, saimme peitsiä, peitsiä ja lopulta tosiaan ne koivet solmuun...


No vähän kallistaa, mutta sallitaanko se kurvissa? :D


Loppukävelyt suoritimme pienellä maastolenkillä Siru-koiran kanssa. Siru olikin jo ehtinyt aiemmin käymään metällä, mutta lähti innoissaan uudelleen lenkille. 

Ahkerakin tallikoira väsyy joskus. Onneksi tallista löytyi koiralle sopiva petipaikka... 
Oona pääsi nauttimaan päiväheinistä aurinkoiseen tarhaan, sillä aurinkokin alkoi vihdoin paistaa. Nappia valjastaessamme Siru-koira otti pientä päivälepoa tallissa, olihan Siru-koira tehnyt jo kovasti koirantöitä: pelannut palloa, paininut heinäkasassa, syönyt hevosenlantaa, raahannut kepakoita pitkin pihaa... Vaikka tallikoiralla oli koiranhommissa pitänyt kiirettä koko aamupäivän, vielä teki mieli mukaan ajolenkille Napin kanssa. 

Se on vaan niin ihana!



Nappi oli sonnustautunut uusiin vihreisiin pinteleihinsä, ja miten suloisilta ne näyttivätkään ponin jaloissa! Siru viiletti kilpaa Napin kanssa haastaen ponia leikkimään kanssaan. Nappihan on varsinainen koirienystävä, sillä heti kun silmä vältää, antaa poni koirille kyytiä. Koska olimme Roosan kanssa läsnä, piti ponin hillitä jälleen mielensä...

Leikitäänkö?! 
Meidän iloksemme Siru ehti jo miltei kastaa talviturkkinsakin... Puolimahaan asti ehti koira kahlata järveen, ennen kuin käsky kävi ja Siru palasi nöyränä takaisin rantaan. 

Lenkkipari tulossa!
Nappi innostui myös kisaamaan Sirun kanssa, vaikka tälle vauhtihirmulle jääkin kirkkaasti kakkoseksi! Pisti poni meinaan pienen pukin tuossa suoralla, mutta eihän sille voinut muuta kuin nauraa!

Nappi-ponimme on yksi tärkeimmistä asioista elämässämme
Kotiinpäin kulkiessamme pohdimme, miten tärkeä osa elämäämme Nappi on ollut. Ponilla on ollut luottotehtäviä meidän kummankin kohdalla, sillä henkinen tuki ja turva on kuunnellut matkan varrella jos jonkinmoisia murheita ja huolia, auttanut selviämään vaikeista asioista ja iloitsemaan tärkeistä hetkistä. Onneksi vatsapuruista selvittiin vain säikähdyksellä ja hartaasti toivomme, että Nappi toimii terapeuttinamme vielä monia vuosia! Sillä mitä tekisimmekään ilman Nappia!

Myös Nappi pääsi nauttimaan päviäheinistä sunny beachille, sillä tarhaan ei juuri sopinut tuuli ja aurinko paisteli siihen mukavasti. Kun koko hovi (= Nappi ja Oona) oli taas koossa, ja vartijat (= Nappi) paikoillaan, saattoi arvon Rinsessa Rimppakinttukin ottaa hetken rennosti ja oikaista sirot rimppakinttunsa hietikolle. Tarkkaavainen paparatzi ehti kuitenkin ikuistaa Rinsessan bikineissä, joten pakkohan tälläinen otos on heti ladata nettiin! 

Rinsessa Rimppakinttu sunny beachillä. 
Mainittakoon lopuksi vielä ihmeen tapahtuneen, sillä isä oli nähnyt Oonan piehtaroivan ympäri asti! Tätä emme ole koskaan nähneet, sillä Oona piehtaroi aina ensin vasemman kyljen ja oikean vasta sen jälkeen jos muistaa. Nappi sen sijaan piehtaroidessaan menee ympäriinsä kuin väkkärä. Vanha hevosmies kerran vitsaili, että hevosen arvon tietää siitä, miten monta kertaa se piehtaroi ympäri: mitä useamman kerran, sitä arvokkaampi. Ehkäpä Oona oli nyt jumpattu sen verran tehokkaasti, että halusi arvoansa korottaa ja tämän ihmeen isälle väläyttää kun siihen kerrankin koki kykenevänsä!



- Hilla

5 kommenttia:

  1. Ihanan pirteä postaus! Olen jo muutamien kuukausien ajan seurannut teidän blogia ja mahtava on!:) Hassua, mutta meillä on yllättävän samanlainen poppoo kotitallissa: kimo shettis/wels poni sekä tummanruunikko lv ja tietysti se sakemannikin pihaa on vahtimassa.:D mutta ei muuta, jatkakaa samaan malliin! Teidän blogi on suosikkini! Ainoana miinuksena postaus välit mutta silloin kun postausta tulee on se sitten kyllä täyttä asiaa. Rapsutuksia kaikille nelijalkaisille:) ps. luen blogianne anonyyninä ja samoin monet kaverinikin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla myös anonyymeistä lukijoistamme! Blogimme pariin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki, joita puuhastelumme kiinnostavat!

      Hih! Mitäpäs olisikaan talli ilman kunnon vahtia ;) Postausväli voi toisinaan venyä, mutta melko tasaiseen tahtiin näitä tänne kuitenkin ilmestyy. Emme halua postata kuvattomia postauksia, emmekä menettää blogin mielenkiintoa "tyhjänpäiväisillä" postauksilla :D
      -H

      Poista
  2. Ootteko te menossa suomusjärven kisoihin?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti ollaan menossa :)
      - R

      Poista
    2. Mitäs matkaa aattelitte?:)

      Poista