tiistai 29. huhtikuuta 2014

Talvilomalla puuhasteltua

Voisiko paremmin sää suosia talvilomalaista?! Ei haittaa tippaakaan, etten pääse lomallani hiihtämään, ja oikeastaan itsepä ajankohdan valitsin. Takaa-ajatuksiakin oli, sillä ajatuksissa oli saada kesälaidun väsättyä... Nyt siis luvassa kooste parin viime päivän puuhista näin yhdessä postauksessa, sillä kirjoittamiselle ei vain meinannut löytyä aikaa. 
Aidantekoa

Niinpä urakka alkoi jo sunnuntaina, kun hellesäässä piti ensin tolpat sahata ja terottaa. Niitä sitten urakalla hakattiin maahan. Onneksi maa oli vielä pehmeää ja tolpat oli kohtuullisen helppo mättiä maahan. Nappi ja Oona päivystivät koko ajan aidanreunalla. Mistä hevoset sen aina voivatkaan tietää, että tässä sitä juuri heidän kesäaitaustaan nyt rakennetaan?

Siinä riitti askaretta yhdelle illalle, kun saatiin kaikki tolpat maahan. Kolmen naisen voimin saatiin vielä jäämään muutama tolppa yli, vaikka alun alkaen jännättiin, saadaanko koko peltoa ympäri aidattuakaan. Väliaidat jäivät vielä vaiheeseen, mutta nyt on lohkominen helpompi tehdä, kun reunat on jo aidattuna. 

Roosa ja Oona pellolla


Maanantai valkeni aivan yhtä kauniina kuin sunnuntaikin. Koska pelto oli jo ihan rutikuiva, päätimme ratsastaa Oonaa pellolla. Neiti toimikin hämmästyttävästi, sillä yleensä pellolla virtaa on vaikka muille jakaa. 



Enpä vaan jaksanut koskaan uskoa, että Oona saadaan joskus tähän pisteeseen. Entäpä nyt, kun ollaan tähän jo päästy?
Aiemminhan Oonalla on pellolla ratsastettaessa ollut vain yksi päämäärä: mennään ja lujaa! Nyt kuitenkin tamma kuunteli hienosti ja ratsastimmekin koko ajan ilman ylimääräisiä apuohjia. Oona oli hyvin koko ajan tuntumalla ja hevonen kulki muutenkin rennon letkeästi. Kehitystä on tapahtunut, sillä nyt ei niin selvästi pystynyt enää erottamaan, kumpi on se vaikeampi suunta. Aika hyvin meinaan Oona tulee jo ulko-ohjalle molemmissa suunnissa, sen sijaan että kaataa vain sisälle. 


Hilla ja Oona
Jopa laukassa jo kohtuu mukavaa menoa uralla, suorallahan Oona tunnetusti laukka hyvin. 

Siru mukana ja työn touhussa koko ajan.

Pitihän pienet kilpaset ottaa?

Lopuksi tietysti laukkasimme peltoa ympäri, jotta Siru-koirakin sai hieman vipinää kinttuihin. Tosin Sirulla nyt riitti koiranhommia koko ajaksi eikä aika käynyt pitkäksi. Koiran piti ensin kätkeä keppejä ja käpyjä vasta myöhennettyyn tallin takapihan maahan. Sinne piiloutuivat kaikenlaiset juurakot, jotka isä oli juuri ehtinyt kantaa alueelta pois. Mutta Sirupa järjesti asian, eikä isä voinut kuin todeta tehneensä jälleen turhan työn juurakot pois siivoessaan. Alueelle nimittäin on nyt tilattu hiekkaa, ja siihen saakin sitten hyvän traileri ja peräkärryparkin!

"Kuvaathan minua?"



Sirulla on omaa hauskaa

Toki Siru urheili Oonan mukana muutenkin. Koska oltiin pellolla, luvassa olisi ilman muuta peltorallia! Alkuun Siru seurasikin Oonaa uskollisesti. Niin taitavasti sujui ympyrät ja kiemurat, pysähdykset ja käännökset Sirun jolkotellessa Oonan kintereillä. 

Roosa ja Oona sekä Siru ympyrällä

Sitten seis - ja tässä peruutus menossa

Oonan päästessä päiväheinille, oli Napin vuoro lähteä ajelulle. Ajoimme ensin rannalle, jossa Sirun oli tietysti pakko käydä uimassa... Kovin kauaa en raaskinut koiran antaa vedessä vielä oleskella, sillä kylmä vesihän ei Sirua juuri haittaa! Kylmää tai kuumaa, kunhan pääsee uimaan!

Taitava kroolari

Nappi ei voinut ymmärtää, miksi joku halusi mennä uimnaa?!?
Uinnin jälkeen suuntasimme pellolle. Saimme Roosan kanssa parhaat naurut pitkästä aikaa, kun Siru innostui leikkimään Napin kanssa. Ponin ravatessa Siru haahuili omiaan, mutta kun poni siirtyi laukkaan, Siru riemastui! Se haukkui ja hyppi Napin edessä ja sivuilla ja pyysi Nappia leikkimään kanssaan. Aikansa Sirun touhuja seurattuaan, meni Napilta lopulta hermot. Ja kun Nappi suuttuu, on syytä olla kaukana! Niinpä Siru ottikin jalat alleen, kun luimukorvainen hapannaamaponi ampaisi koiran kintereille. Eihän tuolla kärryn kyydissä voinut kuin nauraa! Oli se vaan niin hullunkurinen tilanne istua koiraa jaakaavan ponin rattailla!

Parhaat kuvat jäivät nauramisen takia kuvaamatta


Nappihan on tunnettu koirien"ystävä"... Onpa kyytiä saaneet niin berhandilaiset kuin tavallisemman kokoisetkin koirat ja minisiat!
Myös lihaksistoa huollettiin, sillä Oona pääsi Jaanan käsittelyyn. Ei mitään erikoista, lihaksisto tuntui olevan ennallaan. Lavat ja kaula eivät tosin olleet aivan yhtä jumissa, mitä yleensä. Liekö jumppaaminen auttanut asiaa... Kiitos jälleen luottohierojamme Jaana Vuola!

Myös laidunprojekti eteni vauhdilla: ruuvasimme ahkerasti eristimiä ja vedimme aitanauhaa. Ja kyllähän sitä meni sellaiset 1400 metriä, mutta uutta iskemätöntä nauhaa nyt vetelee ihan ilokseen (jos vaihtoehtona on itsevyyhditetty solmukasa, jonka saat kiukuspäissäsi aina vaan suurempaan ja suurempaan sotkuu ennen kuin lopulta vaan maltat selvittää solmu kerrallaan). Ja Nappi ja Oona tietysti norkoilivat aidalla kärsimättöminä. Heidän mielestään laitumelle olisi pitänyt päästä nyt heti!!

Se tunne, kun urakka on valmis, ja voi olla vaan itseensä tyytyväinen!
Laidunkauden alkua saa kaksikko vielä odottaa. Sen verran asian eteen on jo tehty, että aita on valmiina ja matonäytteet tutkittu. Puhdasta oli, joten syksymmällä arvioidaan madotuksen tarpeellisuus seuraavan kerran. Tänään sää jo hieman viileni, mutta se ei tahtia haitannut. Niinpä valjastimme Oonan ensimmäistä kertaa täällä omassa tallissa!

Tosiaan, ajaminen on hieman jäänyt, ja viimeksi Oona on ollut aisojen välissä muuttopäivänä. Hauskasti Oona vilkaisikin selkäänsä, kun siloja asettelin, että tuo ei kyllä tuntunut satulalta. Tyytyväisenä lähdettiin ajelulle, ja Nappi tiuhtina. 

Jaa ponit ahneita vai?

Tallia ja hiekkatarhaa pellolta kuvattuna
Rymä rämä tulossa!
Siru sinkoili jälleen milloin missäkin. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun sai mennä yksin metälle! Tämä tarkoitti tietysti sitä, että pellon reunan metsää sai tutkia vapaasti näköetäisyydellä. Ja siellä jos missä oli koiralle töitä! Käpyjä pitikin piilotella ja urakalla!

Yksin metällä - huippua!!

Koivut vihertävät jo taustalla!
Oona oli ajaessa oikein rento ja mukava, hakipa jopa ohjastuntumalle! Pidimme ajolenkin kevyenä ja muutaman kierroksen jälkeen kärryttelimme takaisin talliin. 

- Hilla

4 kommenttia:

  1. Teillä on kyllä ihanasti laidun tallin vieressä. :) Meillä taas ei ole mahdollisuutta sellaiseen ja hepat lähtevät kesäisin "pois kotoa" laitumelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että tuntuu hienolta, kun hepat ovat vihdoin kotona ja kaikki on tässä ihan lähellä. :)
      -H

      Poista
  2. Kyllä täytyy sanoa, että on teidän ympäristö siellä kotoo nyt muuttunut. Jotenkin en vaan saa tuota tallia ja laidunaukeaa sopimaan siihen kuvaan mikä jäi siellä vierailusta. Pitäisi käydä katsomassa. Tai niin minä vähän tässä kaikessa hiljaisuudessa olen ajatellut, kyllähän junat ja linja-autot kulkee.. autolla ajajaksi minusta sinne suureen maailmaan ei kyllä ole! :D Mut jos joku olisi vastassa niin ehkä se isäntäkin laskis mut matkaan.. ;)

    Arvaa vaan ketkä täällä kiroilee aina nauhoja laittaessa. Olisi vaikka kuinka monta uutta ja iskemätöntäkin pakettia tuolla ylisillä, vaan isäntä ei anna niitä käyttää. Sitten kun se ihmettelee miksei virta kulje niin aina saa tuumata, että pitäiskö nuo vuosia vanhat langat joskus vaihtaa, kun nekin kuluu ja hapristuu... Ja jos niitä joutuu aina katkomaan, liittämään ja korjaamaan niin tottakai se virrankulku kärsii.

    Aitasitteko te sen koko aukean siitä mitä silloin katseltiin? Mutta sehän oli valtavan iso?! :D Vai muistanko ihan väärin.. Huh! Täällä alkoi jo mukavasti vihertää sateen jälkeen, mutta näkisitpä naapurin pellon.. Ihana! Se on tossa rinteessä ja se on ihan VIHREÄ!!! Se suorastaan huutaa että hevoset vois tänne tulla. ;D

    Meillähän on ollut monta vuotta puhetta, että hevosia saisi viedä lähinaapureiden tiluksille laitumelle. Vaan ei olla vielä viety. Se kun tietää aidan tekoa ja sitten vesien siirtämistä, se vie taas aikaa jne. Ja sitten kun ne on nämä ohikulkijat jotka tuppautuu vähän turhan iholle, että ei oikein voi valvomatta jättää. :(

    Oona näyttäisi olevan ainakin kuvien perusteella nyt siinä pisteessä missä Noisu junttas vuosia, eli seuraavaksi sitten varmaan laukkatyöskentelyä kehittämään? Ja eihän se eteneminen koskaan lopu. Toi ulkoapujen läpi meno on helppo tarkistaa, jos hevonen pysyy oikein päin kun päästää sisäohjasta niin silloin on oikeilla jäljillä. Jos taas nokka nousee niin ei oo ollut rehellisesti ulkoavuilla.

    Kyllä se pitäisi meidänkin koira vielä saada. Siru on ihan super ihana. Menisi tässäkin vielä koira ja voisi käydä sitten lenkilläkin. Tiiäkkö, mie muuten opetin Monnista agikissan! Se tekee kahdeksikkoa jalkojen ympäri kun pyytää! Ihan huippukatti! Se olisi sopinut hyvin siihen teidän videohaasteeseen mut kun se ei oo hevonen!! :D

    Nappi on kyllä niin ihana. Ei ole tainnut nyt olla mahanpuruja? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me tullaan sua asemalle vastaan ihan koska vain! Joten tervetuloa piipahtamaan ja tilukset tarkastamaan. Tosiaan, koko peltoaukea on nyt aidattuna, vielä puuttu väliaidat, jotta saadaan järkevästi syötettyä lohkoina koko aluetta. Siinä ei paljon ole vahtimista, sillä rajoittuu vain naapurin pihatiehen, joten "pääväylältä" sinne ei pääse niin helposti. Toki, eihän tässä nyt muutenkaan liikennettä juurikaan ole, ja hiekkatarhan ohihan se tie muutenkin kulkee.

      Totta se on, että hapertuvat vanhat aitalangat aikojen saatossa. Yhtään leveämmät nauhat hankautuvat usein jopa tuulessa rikki eristimiin hangatessaan. Hyvähän niitä olisi välillä uusia, niin sähkökin kulkisi paremmin. Meillä nyt pitäisi virran kiertää, kunhan vielä saadaan aitaan osuvat pajunoksat leikattua.

      Kokeilinkin juuri tuota ulko-ohjalla oloa, ja hyvin se siellä oli molemmissa suunnissa, vaikka sisäohjasta laski löysemmälle. Laukka on tosin juurikin se, mitä ollaan kentällä vähiten työstetty. Nyt ehkä sen kimppuun, kun alkaa ravissa kulkea kivasti.

      Nappi on voinut hyvin, eikä vatsanpuruja ole onneksi ollut ja toivottavasti ei tulekaan! Pirteä oma itsensä, joka on kuitenkin aina tilanteen tasalla, vaikka vaikuttaa välillä pystyynkuolleelta ;) Sen sai Siru nyt huomata, heh heh!

      Ei siinä nyt välttämättä hevosta tarvita, kunhan jotain hauskaa tekee jonkun elukan kanssa, niin meille kelpaa! Pankaas esitellen uusia taitojanne! :)
      -H

      Poista