lauantai 10. toukokuuta 2014

Ei niin onnistunut kisapäivä

Matkaratsastuskilpailut 10.5.2014, taso 2.4.
  62 km ihanneaika, nopeus 12-15 km/h
Järjestäjä: Sumara

Tänään suuntasimme koko tiimin voimin kohti Kettulaa ja Suomusjärven kisoja! Tänään taitettavana matkana oli 62 km ja Oonan ratsaille sain kavuta puolestani minä!


Lähdimme aamulla matkaan noin seitsemän akoihin, hieman omasta aikataulustamme jäljessä, sillä Oona päätti tänään tehdä muutaman ylimääräisen kunniakierroksen kopin peräsillan ympärillä (ja yläpuolella...) ennen kuin neiti suostui lähtemään matkaan. Paikan päällä olimme kuitenkin hyvissä ajoin ja ehdin käydä ilmoittautumassa ennen puoli yhdeksän reittiselostusta. 

Reittiselostuksessa ei ollut mitään ihmeellistä - tällä kertaa lenkin varrella ei ollut siltoja, ei junaradan ylityksiä ja asfalttiakin vain vaivaisen tienylityksen verran, loistavaa! Lenkki oli 31 km mittainen ja se kierrettäisiin kahteen kertaan.  


Reittiselostuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkärin tarkastukseen, jossa Oonan syke oli 40 ja kaikki kohdat A:ta. Vielä ennen hevosten kuntoonlaittoa sovittiin vähän muun porukan kanssa yhteisiä huoltopaikkoja - huoltokieltoa reitillä näytti olevan paljon, sillä suurin osa matkasta kuljettiin kapeilla metsäautoteillä, mutta karttaan oli kuitenkin merkitty useita huollolle sopivia paikkoja. 

Matkaan lähdimme tasan 9.30 neljän ratsukon voimin. Lähtö sujui yllättävän rauhallisesti ja näin pääsimmekin lähtemään hyvissä mielin matkaan! Oona tuntui jo heti alusta alkaen hyvältä ja neiti malttoi kulkea mukavan tasaista hölkkää ilman sen suurempia neuvotteluja. Muutaman kerran piti takana tuleville luimistella, mutta hetken päästä alkoi neiti hapannaamakin jo leppymään ja kiukuttelu jäi vähemmälle. 



Kuljimme tasaisen reipasta tahtia eteenpäin. Reitit kulkivat mukavan vaihtelevissa maastoissa ja pohjat olivat varmasti tähän astisten matkakisojen parhaimmistoa, sellaiset kun saisi tänne kotiinkin! Vai milta kuulostaa pehmeähiekkainen kapea hiekkatie, joka kulkee aivan pienen järven rannassa - matkaratsastusta parhaimmillaan! 

Kuvaaja paikannettu ja pitihän asiasta tietysti hänelle ilmoittaa ;)



Ensimmäisen huollon pidimme, kun matkaa oli taitettu hieman yli puolet. Oonalle ei tässä kohtaa juoma maistunut, vaan neiti tyytyi porkkanoihin. Kastelimme myös Oonaa hieman kaulalta ja tämän jälkeen matka sai jälleen jatkua! Toisen huollon pidimme, kun matkaa oli hieman päälle 20 km ja melko samalla kaavalla mentiin kuin edelliselläkin.

Huollolle tulossa.





Noin parin tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme koko porukka tauolle. Ihan heti emme Oonan kanssa kuitenkaan tarkastukseen päässeet, sillä neidille iski kamala pissahätä! Kun tämä asia oli saatu pois päiväjärjestyksestä alkoivat neidinkin sykkeet tippumaan sallittuihin lukemiin ja näin ilmoittauduimme tarkastukseen neljässä minuutissa. 


Tarkastukseen saavuimme kaikkien luokan ratsukoiden kanssa peräkanaa, joten ensin eläinlääkäri tarkisti kultakin sykkeet, jonka jälkeen tehtiin yksitellen muut tarkistukset. Oonan syke tässä kohtaa 62 ja sitten saimmekin odotella hetken omaa vuoroamme. Saimmekin odotella aika kauan, sillä ilmeisesti ensimmäistä kertaa matkaratsastuskisoissa oleva eläinlääkäri mittasi tarkastuksessa kaikilta vielä lämmön (miksi..?) ja näin ollen kunkin tarkastus venyi vähän pitkäksi. Normaalistihan lämpöä ei välitarkastuksissa mitata, vaan se voidaan mitata alkutarkastuksessa, jos ratsastaja ei sitä ole jo kotona tehnyt ja taas kv- kilpailuissa hevosen aamulämpöähän ei edes kysytä. Kun viimein pääsimme eläinlääkärin tarkastettavaksi Oona sai kaikista muista kohdista A:ta, paitsi liikkeistä B, sillä hieman jäykkyyttä oli havaittavissa.  


Lähtöluvan saatuamme suuntasimme tauolle, jossa Oonallekin alkoi juoma maistua. Myös heinää Oona söi halukkaasti. Tauko kului kuitenkin nopeasti ja jo hetken päästä sainkin jälleen kiivetä Oonan selkään ja valmistautua toiselle osuudelle, jolle lähdimme 12.05.

Lähdössä toiselle osuudelle.

Meidän osaltamme kilpailu kuitenkin päättyi toisella osuudella jo noin kilometrin kohdalla, sillä Oona tuntui olevan jo tauolta lähtiessä epäpuhdas liikkeistään. Liekö syynä tauolla kangistuminen vaiko jokin muu vaiva, mutta katsoimme parhaaksi jättää kisan kesken, vaikka Oona olikin alun onnahteluista jo hieman vertynyt ja liike tuntui paremmalta, mutta se ei ollut siltikään täysin puhdasta. Niinpä palasimme takaisin kisakeskukselle, jossa loimitimme Oonan ja kävimme vielä antamassa eläinlääkärille loppusykkeen, joka oli aika pitkän huilitauon jälkeen 46. Tämän jälkeen jäimme paikanpäälle odottelemaan, sillä halusimme nähdä matkakumppaneidemme maaliintulon. Odotellessa Oona sai loimea päälle, kylmäsuojat jalkaan ja heinää ja juomaa eteen. Noin parin tunnin päästä matkakumppanimme saapuivatkin maaliin ja jokainen heistä sai vielä hyväksytyn tuloksenkin! Onnittelut kaikille ja kiitos matkaseurasta! Palkintojen jakoa ja lopullisia tuloksia emme jääneet kuitenkaan katsomaan, vaan lastasimme Oonan ja lähdimme kotia kohti.

Tälläinen kisareissu tällä kertaa, mutta näitähän sattuu. Pääasia nyt on, että saadaan nyt Oona kuntoon. Nyt Oona saa viettää 3 - 4 viikkoa lomaillen ja katsotaan sen jälkeen miltä neidin meno näyttää. 


Muistakaahan lukea myös matkakumppanimme Veran raportti omasta kilpailupäivästään hänen blogistaan! :) 

- Roosa

8 kommenttia:

  1. Aina ei voi mennä putkeen, mutta ainakin näin ulkopuolisen silmin kuulostaisi siltä että jotain on jossain kun tuota "jäykkyyttä" on ollut havaittavissa kirjoituksienkin perusteella jo pidemmällä aikavälillä.. Tauko voisi olla paikallaan, ei pidä unohtaa että kisahevonenkin, oli laji mikä hyvänsä, tarvitsee myös lepokauden.. ja siitä lähdette sitten uuteen nousuun, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Voi harmi. No kai tämä on sitä urheilua, välillä tulee takapakkia. :/ Yhdyn tuohon Tanjan konmenttiin siinä, että ulkopuolisen silmin näyttää että Oona on ollut jo jonkin aikaa huonommassa vireessä, vaikka valmennus taisi sujua hienosti? Käyttekö muuten yleensä klinikalla "epäonnistuneiden" kisojen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurihan viime viikon valmennuksessa Oona tarkastettiin huolellisesti ell toimesta. Epäselväksi jäi onko jalassa jotain vai ei. Kengityksessä kaikki normaalia ja jalat kotona tarkkailussa normaalit, hevonen liikkui puhtaasti. Pitkään arvottiin lähdetäänkö kisaamaan vai ei. Yhdessä valmentajan kanssa päädyttiin ratkaisuun, että lähdetään kokeilemaan. Onhan kilpailussakin ell paikalla arvioimassa jos jotakin tulee ja ainahan voi keskeyttää. Ell arvion mukaan kilpailua saimme jatkaa toiselle osuudelle, mutta päädyimme kuitenkin keskeytykseen.

      Urheilussa kun suorituksen vaativuus nousee, myös loukkaantumisriski kasvaa. Helpointa on hoitaa selvät vaivat, mutta jos vaivaa ei pysty paikallistamaan, auttaa usein lepo.
      -H

      Poista
    2. Joitakin vaivoja kun ei näe päällisin puolin tarkastuksissa.. Oletteko ajatelleet käyttävänne Oonan ihan läpikohtaisessa tarkastuksessa klinikalla ja taivutella? Itselle on ainakin jäänyt sellainen mielikuva, että kisatilanteessa näytetään puuttuvan hevosen terveydentilaan kun se selvästi ontuu eli ei ns. esiasteisiin (ei jäykkyyteen ja sitä kautta liikeradan muutokseen, jonka ratsastaja kyllä huomaa selkään). Ja yllättävän hyvinhän se hevonen särkynsä peittää. Siinä missä urheilusuorituksen vaativuus nousee, tulee joskus myös suorittajalla katto vastaan ja paikat alkaa pettää. Sekin on todellisuutta. Sitä jos ei huomaa ajoissa on enemmän tai vähemmän rikki jostain. Kaikki urheiluhan on niin kauan mukavaa ja ihanaa ennen kuin tulee raja vastaan. Jos on epävarmuutta ja mitä ilmeisemmin sitä on ollut koska olette kisan keskeyttäneet itse ettekä ell toimesta, se kertoo jo paljon siinä mielessä että olette huolissanne. Niin toivon ettei mitään vakavaa ole, vaikka jostain syystä olen enemmän huolissani kuin minun pitäisi.. tosin asiahan ei mulle kuulu pätkän vertaa. =)

      Poista
    3. Niin totta, onhan kisoissa aina eläinlääkäri paikalla. Toivottavasti lepo auttaa ja päästään taas seuraamaan teidän hienoja kisasuorituksia! :) rapsutuksia Oonalle!

      Poista
    4. Vastahan se juurikin Ypäjällä taivutettiin eli ihan klinikkatason eläinlääkärin toimesta perinpohjainen tarkastus tehtiin. Vielä kun oli oikea ekspertti paikalla eli eläinlääkäri, joka työskentelee jalkavaivoihin erikoistuneella klinikalla Puolassa. Nyt otamme levon kannalta ja laidunkausikin häämöttää jo nurkan takana :) Lisäksi saimme myös suosituksia, joiden mukaan on toimittu ja lääkitystäkin jo Oonalle mahdollisiin nivelvaivoihin järjestelty. Parempi reagoida ajoissa kuin myöhään tälläisissä asioissa.
      -H

      Poista
  3. Teetkö joskus erikoispostuksen tuosta sykemittarin käytöstä treenauksessa? Saatko sykemittarin yhdisettyä jotenkin tietokoneeseen / kännykkään että saat siitä tietoja ulos, vai onko sulla niin hyvä muisti että muistat lenkin jälkeen kirjata luvut ylös vai miten teillä toimitaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ehdotus! Pistetään työnalle, niin saat vastauksia kysymyksiisi!
      -H

      Poista