torstai 8. toukokuuta 2014

Maajoukkuevalmennus Ypäjällä 3.-4.5.

Lauantaiaamu valkeni jännittyneenä, sillä lähdimme Oonan kanssa ensimmäistä kertaa ikinä kahdestaa reissuun. Hevosen ja tavaroiden lastausapua toki saatiin, mutta sen jälkeen ajelimme ylhäisessä yksinäisyydessä kohti Ypäjää. Oikeastaan ihan kirjaimellisestikin, sillä siihen aikaan ei lauantaiaamuna ollut juuri muita liikenteessä. 

Pääsimme mukavasti perille ja opistohalli löytyi tutusta paikasta. En toki ole tainnut koskaan hallissa käydä, mutta ohi on tullut mentyä sen verran monta kertaa, että paikka löytyi helposti. Lähdimmekin sitten Oonan kanssa tarkastelemaan neidin majoitustiloja, ja Oonan karsina löytyi Elisan Nappi -arabin viereltä. Napin kanssa on taivallettu jo useampi yhteinen kisa, ja kaksikko tulee hyvin juttuu. Tuntuu, että Oona on rauhallinen aina, kunhan on vähintään yksi Nappi paikalla. 

Karsina oli aika jännä: etuseinä oli kalteria ylhäältä alas saakka. Tätä läpinäkyvää seinää Oonan piti ensin hieman puhistella. Väliseinät olivat jonkin sortin betonielementtejä, joiden keskivälissä oli pieni pyöreä tirkistysluukku naapurikarsinaan. Siitä saattoi siis joko tiirailla tai nuuhkutella naapuriin, muttei molempia asioita yhtäaikaa. Tämä tuottikin ensin hieman päänvaivaa, sillä Oonahan nyt ei hienona neitinä halunnut sokkona ketään pusutella! Takaseinällä oli Oonalle se mieluisin elementti eli ikkuna ulos, josta saattoi vakoilla suuren suurelle ulkokentälle ja tallin pihalle. Siellä riittikin ihmeteltävää, sillä kentällä pyöri ratsukoita miltei koko ajan. 


Ensimmäinen valmennuspäivä alkoi kouluratsastustunnein Opistohallissa. Olin Oonan kanssa vasta viimeisessä ryhmässä, joten sitä ennen ehdin osallistua mr-komitean kokoukseen. Oona oli kuitenkin hyvissä ajoin satuloituna valmiiksi tuntia varten ja ehdimmekin muiden samassa ryhmässä ratsastavien kanssa tutustua alueen metsäpolkuihin. Saimme hyvät alkuverryttelyt, kun kiertelimme ihania polkuja pitkin. 

Maneesissa oli kaikki mukavuudet ja automatiikat. Ihmeteltävää riitti heti ulko-ovella, joka aukeni narusta vetämällä. Oona marssi rohkeana ensimmäisenä sisään maneesiin ja siellä riitti lisää ihmettelyn aihetta. Suuren suurella areenalla oli puomeja ja pari kavallettia, keiloja ja tötteröitä. Peilit taisivat olla sen verran tuttu juttu, että niitä ei Oona jaksanut ihmetellä. 

Kuvista kiitos Heidi Laurinen!

Tunnista vastasi valmentaja Minna Suuriniemi, ja tunnin aiheena oli matkaratsastushevosen vinous ja sen merkitys kilpailemisessa. Alkuun verryttelimme käynnissä ja haimme hyvää ohjastuntumaa. Sen jälkeen lähdimme ratsastamaan keskihalkaisijaa suoraan hakien istuntaa, hevoseen ja ratsastettavaan linjaan suoruutta peiliä apuna käyttäen. 

Mato matala suoristuu...

Oonan riemuksi myös laukka kuului ohjelmistoon

Oonahan on tunnetusti hieman vimpula ja sellainen "matomainen", joka aina tilaisuuden tullen hoipertelee vähän miten sattuu. Tähän lienee syynä se, että neidin pitää tutkia aina maisemat hyvin tarkkaan, varsinkin kävellessä. Peilin avulla huomasinkin, miten etu- ja takapää kulkevat hieman eri linjoilla. Saimme loistavia vinkkejä, joiden avulla hevonen suoristui silmissä ja samalla omakin istuntani oikeni. Pahin perisyntini tietysti oli alaskatsominen, ja yllättävän monta kertaa siitä huomautettiin! Oikeastaan olin yllättynyt, sillä niin tiedostamaton tapa on leuka alaspäin ratsastamisesta tullut, että jo oli korkea aika siihen jonkun puuttuakin! 

Korva tarkkana kuulemassa palautetta tunnista

Samaa suoruutta haimme myöhemmin myös ravissa ja laukassa. Lisäksi tasaisen tuntuman ja ulkoavuilla olon teema kulki läpi tunnin. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa valvovan silmän alle. Nyt vaan täytyy muistaa nämä vinkit jatkossa, jotta niitä voi hyödyntää myös kotioloissa. 

Matkaratsastus edustettuna opistohallissa! Kuvassa Tanja Turunen - Kuvaharjun Valedro, Kari Kärkkäinen - Azartas, Tanja Lampinen - Kuvaharjun Andorra ja minä ja Oonuska. 

Tunnin jälkeen Oona pääsi karsinaansa syömään evästä. Meillä päivä jatkui ruokailun merkeissä ja sen jälkeen luennolla luokkahuoneessa. Luennoimassa meillä oli puolalainen FEI-eläinlääkäri Rumenz Jaroslaw, joka työskentelee paitsi matkahevosten myös muiden kaviollisten jalkaongelmien parissa puolalaisella hevosklinikalla. Jalkaspesialistilla olikin meille paljon mielenkiintoista kerrottavaa, ja ensimmäistä kertaa ikinä keskityin miltei koko luennon ajan. Ehkä suurin järkytykseni oli se, että surkealla englanninkielentaidollani ymmärsin suurimman osan käsiteltävistä asioista ja kykenin tekemään jopa muistiinpanoja. 

Luennon aiheena oli matkaratsastushevosen auttaminen. Luento käsitteli hevosen metaboliaa eli aineenvaihduntaa lähinnä kilpailu- / harjoistustilanteessa. Hevosen hikoilusta olenkin blogissa kirjoittanut jo aiemmin, joten kaikkea siihen liittyvää en nyt tässä viitsi toistaa. 

Paljon käsiteltiin hevosen kuivumista ja nestehukkaa. Asiahan on kilpahevoselle tärkeä lajiin katsomatta. Matkaratsastuksessa varsinkin pitkillä matkoilla nestetasapainon merkitys korostuu, kun suoritusajat voivat olla jopa yli 12 tuntia! Koska hevonen voi menettää hikoillessa nesteitä jopa 10-12 litraa tunnissa, seurauksena on helposti elimistön kuivuminen. Koska hevosen hiki sisältää aina elektrolyyttejä, johtaa nestetasapainon järrkyminen elektrolyyttivajeeseen, mikäli sitä ei suorituksen aikana pystytä korjaamaan. Kun elektrolyyttivaje pääsee riittävn pahaksi, hevosen janontunne katoaa, jolloin noidankehän on valmis. 

Hevosen kuivumista tarkastellaan matkaratsastuskilpailuissa mm. ihopoimukokeen avulla. Ihopoimun normaali palautumisaika on 1 sekunti. 2 sekuntia kertoo jo vähäisestä kuivumisesta eli noin 10-15 litran nestevajeesta. Tämä on vielä hyvin korjattavissa jos hevosen saa esim. tauon aikana houkuteltua juomaan. 2-3 sekunnin palautumisaika kertoo jo 20-25 litran nestevajeesta, ja hevonen alkaa vaikuttaa väsyneeltä, syke nousee, lihaskrampit lisääntyvät ja hevonen voi olla kosketusarka. Yli 4 sekuntia viittää jo 10 % kuivumaan eli 40-50 litran vajaukseen ja tätä pidetään jo vakavana kuivumana. 

Kuivumisen ennaltaehkäiseminen on tärkeää, sillä se altistaa myös lihaskrampeille ja loukkaantumisriski kasvaa. Juottamisen lisäksi tärkeää on muistaa hevosen viilentäminen, kävelytys ja varjoon vieminen. Hyvä olisi myös seurata hevosen lämpötilaa kilpailun aikana, sillä yli 40 asteen lämpötila aiheuttaa lämpöstressiä elimistölle. 

Täysin uutena tietona tuli hevosen nestehoito kilpailupaikalla. Ennen ja jälkeen kilpailun on sallittua nesteyttää hevosta suonensisäisesti kilpailupaikalla. Sousiteltavaa jopa on pidemmän kujetuksen jälkeen (ulkomaankilpailut) nesteyttää hevosta 10-12 litralla esimerkiksi 0,9 % NaCl -liuoksella. Nesteet pitää olla hankittuna omasta takaa (esim. klinikalta) ja niiden tulee olla tunnistettavissa pakkauksissa. Kilpailupaikalla treating area ("hoitoalue") treating vet (hoitava eläinlääkäri) tiputtaa pyynnöstä pyydetyt nesteet hevoselle. Myös kilpailun jälkeen on suositeltavaa nesteyttää ennen kotimatkaa hevosta. Näin edistetään hevosen hyvinvointia sekä autetaan sitä palautumaan kuljetuksen ja kilpailun aiheuttamasta rasituksesta. Tämähän oli meille varsin hyödyllinen vinkki, sillä jos koskaan ja ikinä lähdemme ulkomaille kisaamaan, tiedämme varata omat nesteet mukaan. Oonahan tuskin kovin halukkaasti juo kuljetuksen aikana...

Lopuksi saimme neuvoja ja vinkkejä eläinlääkärintarkastukseen. Rokotusten ajantasaisuudesta muistutettiin ja ne onkin hyvä tarkistaa ennen kuin hevosen ilmoittaa kilpailuun. Sykemittauksessa hevosen ei kannata antaa laskea päätään alas (haistellakseen / syödäkseen) sillä päänasento vaikutta sykkeisiin nostavasti. Jalkojen pitää olla puhtaat eli niissä ei saa olla suojia eikä savea tarkastuksen aikana. 

Luennon jälkeen oli päivällisaika. Tuntui hassulta syödä kaksi lämmintä ateriaa saman päivän aikana, sillä omaan arkeeni usein kuuluu vain yksi. Eipä silti, valmiin pöydän antimista nauttii aina ilolla, kun ei tarvitse itse nähdä vaivaa ruuanlaittamiseen. Iltapäivä jatkui vielä Heidi Laurisen pitämällä ryhmäytymistunnilla, joka sisälsi paljon erilaisia ja hauskoja tehtäviä meidän porukan kesken. Osallistujiahan valmennuksessa oli yhteensä 9, ja oli mukava päästä tutustumaan kaikkii vähän paremmin. Positiivinen ja avoin ryhmähenki löytyi helposti ja kaikkia oli helppo lähestyä. Sokkotehtävä toi mukaan hieman jännitystä ja hauskuutta, ja muutenkin ryhmässä tuntui vallitsevan rento tunnelma. 

Ilta kahdeksan jälkeen päivän ohjelma alkoi olla paketissa ja suuntasimme tallille. Ennen hevosten ruokkimista lähdimme Elisan ja Napin kanssa kävelylle ja keväinen, tyyni ilta oli jo täynnä kesän tuntua. Kävelytimme hevosia liki tunnin, jonka jälkeen ruokimme ne ja toivottelimme hyvät yöt. Talli oli täynnä hevosia, sillä viikonloppuna Ypäjällä kisattiin esteillä. Tallissa olikin aika kuumaa ja kosteaa, ja ilma tuntui jopa hivenen ahdistavalta ja painostavalta. Tarkastin vielä, että Oonan molemmat vesiastiat olivat täynnä ja suuntasimme sitten majoitustiloihin. 


Ohjelmassa oli vielä kehityskeskustelu valmentaja Nina Mickelssonin, Minna Suuriniemen ja Heidi Laurisen kanssa. Kävimme läpi Oonan treeniohjelmaa ja sainkin siihen oivia vinkkejä. Monen hämmästykseksi treenimäärää saisimme jopa vähentää, sillä saavutettuaan tietyn kuntotason, hevosta on turha rasittaa ylimääräisillä treeneillä. Keskustelu oli hyödyllinen ja suosittelisinkin jokaiselle vastaavanlaista keskustelua oman valmentajansa kanssa lajissa kuin lajissa. 

Lopuksi vielä saunomista hyvässä seurassa ja sitten yöpuulle. Uni tuli hyvin, vaikka huoneessa oli hivenen kuuma. Aamu neljän jälkeen kuitenkin väsymys väistyi ja varhain olimme jo Elisan kanssa jalkeilla. 

Kävimme ruokkimassa hevoset, ja Oonan yö tuntui menneen hyvin. Neiti oli rauhallinen ja yllätyksekseni ei edelleenkää kiimassa! Tallissa oli jo parempi ilma, sillä ovet oli jätetty auki ja ilma vauhtui ihanasti. Oona söi ja joi hyvin. 

Aamupalalla ihaninta olivat tuoreet, vastapaistetut sämpylät! Kyllähän niitä kelpasi popsia. Aamiaisen jälkeen suuntasimme tallille, sillä ratsastimme Elisan kanssa ensimmäisessä ryhmässä tänään ja meidän oli tarkoitus aloittaa hyvin verrytellyillä hevosilla klo 9 tallin pihalta. 

Satuloimme hevoset, ja suuntasimme poluille kävelemään. Ehdimme kävellä puolisen tuntia ja tulimme sitten tallin edustan kentälle ravailemaan. Päivän harjoitus olisi seuraavanlainen. Menisimme laukalla (Oona ravilla) 10 km suoralla tiellä, ja valmentajaryhmämme Nina, Heidi, Minna ja Rubenz ajaisivat autolla meidän perässämme tarkkaillei hevosten liikkumista ja ennen kaikkea meidän ratsastajien istuntaa! Lisäksi muistuteltiin rytminvaihdoista, eli laukka / kevennys tuli vaihtaa 1-2 km välein. 

Alkukäynneille lähdössä

Baana aukeni edessä ja hetken jo ikävöin montéohjia... Oona kuitenkin rauhoittui ja harjoitus jatkui. Sain tietää heti alkuun, että olen matkaratsastusistunnassa vino vasemmalle (tämän tiesin) jopa 10 cm (en tiennyt, että näin paljon!!) Siinä sitten pyrin suoristamaan itseni, ja aika ajoin onnistuin löytämään keskilinjan. Jännä vaan, miten lihasmuistiin on jo jäänyt virheellinen asento, sillä matkaratsastusistunnassa ollessani en totisesti tunne olevani vino. Siksi suoristautuminen oli haasteellista. 

5 km kohdalla pidimme palautetauon ja valmentajamme jalkautuivat. Minna neuvoi suoristamaan Oonaa etuosasta eilisen tunnin vinkein, jolloin oman istunnan korjaaminen olisi helpompaa. Faktahan on se, että hevosen ja ratsastajan vinous rasittavat hevosen elimistöä epätasaisesti, ja voivat aiheuttaa ontumaa tarkastuksessa. Lisäksi kyljet suoriksi, etuvartalo pystymmäksi ja se leuka ylös

Jatkoimme takaisinpäin ja hetkittäin tunsin löytäväni oikean istunnan. Nyt aurinko paistoi suoraan selkäni takaa, ja varjokuvasta oli yllättävän paljon hyötyä. Siitä näin juurikin kököttäväni enemmän vasemmalla ja sain suoristettua itseni taas paremmin. Yllättävän rankkaa oikein ratsastaminen on kun on tottunut ratsastamaan "väärin". Tämän sain huomata, sillä viimeiset pari kilmoteriä tuntuivat jo tuskaisilta. Oikeaan kylkeen pisti, ja tuntui kuin kylkilihaksen menisivät hapoille. Vihdoin piina kuitenkin loppui ja oli pikaisen palautteen aikan. Olimme hetkittäin löytäneet kukin oikean linjan, mutta petrattavaa vielä olisi. Treeni oli tarkoituksella lyhyt, sillä etukäteen oli tiedossa ratsastajien väsähtäminen. Ja täytyy kyllä todeta, että elämäni rankimmat 10 km Oonan kanssa ja vain ja ainosastaan siksi, että yritin istua oikein!

Jäähdyttelimme hevoset huolella pitkän kaavan mukaan sekä hölkässä että käynnissä. Oona pääsi pesulle ja sitten kuivattelemaan karsinaan. 

Kun kaikki ryhmät olivat ratsastaneet, oli vuorossa hevostarkastuksen eläinlääkärivieraamme toimesta. Hevoset tarkastettiin tarkoituksella jäähtyneitä, jotta jokaisen heikkoudet saataisiin kaivettua esiin ja kaikilta ne heikot kohdat sai ammattilainen kaivettua esiin. Saimme vinkkejä ja ohjeita niiden hoitamiseksi / vaivojen ennaltaehkäisemiseksi, ja tuntuikin mukavalta kun hevonen kerrankin tutkittiin oikein perusteellisesti!

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin olikin jo päätöstilaisuuden aika. Kiitos kaikille mukana olleille, järjestäjille ja valmentajille. Myös eläinlääkärivieraamme sai ansaitsemansa aplodit! Viikonloppu oli antoisa ja mukava. Toki nyt pääpaino oli kehityskohteissa, mutta eihän kukaan voi kehittyä pelkästään positiivisella palautteella. Heikot kohdat tulee kaivaa esiin, jotta niitä voi kehittää. Niinpä suuntasimme Oonan kanssa kotikonnuillemme jälleen monta ajatusta, tietoa ja neuvoa viisaampina. 

- Hilla

4 kommenttia:

  1. Hyödyllisen kuulloinen valmennus vklp :) hassua kun on aina pitänyt Minnaa 'vain' estevalkkuna (pitää meidän suunnalla paljon valmennuksia este ja kenttäratsastuksen parissa) ja nyt olikin opastamassa teitä, pätevä ihminen toki mutta kun on jumissa omissa ajatuksissaan :) koskas muuten on seuraavat kisat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on.

      Minna on todella pätevä opettaja. Minna on juuri käynyt myös matkaratsastusvalmentajakoulutuksen ja sitä kautta osallistui valmennusviikonloppuun hyödyntäen myös muuta lajiosaamistaan.
      -H

      Poista
  2. Olipas teillä kiinnostava ja kiva viikonloppu! Näistä postauksista viisastun minäkin, olen aina luullut, että istunnalla ei ole niin merkitystä, sen kun vaa humputtelee menemään, mutta juttu olikin ihan toisin! Ihan varmasti kiinnitän omaan istuntaani (vino kun olen..) huomiota huomenna :)!

    VastaaPoista