torstai 19. kesäkuuta 2014

Esittelyssä osa 8: Aavikon Ruhtinas

Kaikki alkoi siitä, kun nuorelle hevosista haaveilevalle tytölle ilmoitettiin 16 vuotta sitten, ettei meille koskaan tulisi omaa hevosta. Vannomatta paras, sillä 3 vuotta myöhemmin pihaan asteli valkoinen satuponi. Jos ponia ei kuitenkaan lasketa hevoseksi, viimeistään Vanttu kumosi väitteen tulollaan muutamaa vuotta myöhemmin. Oonaa unohtamatta, joka on kuulunut elämäämme jo viiden vuoden ajan. 


Laumamme :)
Oman tallin valmistumisen myötä tarjoitui mahdollisuus kolmanteen hevoseen. Aluksi tietenkin valmistuivat kaksi karsinaa Nappia ja Oonaa varten, mutta kesän kynnyksellä kolmannen hevosen hankkiminen alkoi tulla ajankohtaiseksi. 



Emme ole koskaan oikeasti etsineet itsellemme hevosta, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että kohtalo on ne meille tavalla tai toisella ohjannut. Nappi saapui vain kesäponiksi, muttei kuitenkaan koskaan lähtenyt luotamme. Vanttu oli ainutlaatuisin lahja, mitä ystävä vaan voi toiselle antaa. Oonaan tutustuessamme emme etsineet hevosta ollenkaan, vaan tuntui siltä, että Oona tiesi meillä olevan sydämissämme tilaa myös hänelle. Kun saimme luvan kolmanteen hevoseen, Ardas osui kummankin kohdalle sattumalta. Väittelimme alkuun siitä, kumman löytämää hevosta meidän kannattaisi ensin lähteä katsomaan, kunnes huomasimmekin puhuvamme yhdestä ja samasta hevosesta. Voiko siis enää olla sattumaa, että kummankin silmissä komeili jo silloin mielikuva Ardaksesta laumamme jäsenenä?


Ardaksen omat suitset ovat liilat, joten ilmiselvä merkki meidän tiimiin kuuluvasta!


Kävimme Ardasta katsomassa matkaratsastuskuvioista tutun hevosystävämme luona, ja ihastuimme herraan täysin. Koeratsastus sujui hyvin ja sovimme omistajan kanssa runsaan kahden viikon koeajasta. Niinpä Ardas saapui meille 29.5. Ja kuten Ardaksen tulon jälkeisistä postauksistakin voi päätellä, Ardas hurmasi tiimimme täysin lempeällä luontellaan ja herrasmiesmäisellä käytöksellään. Uusi tulokas tuntui olevan myös Napin ja Oonan mieleen, joten kaikki tärkeimmät asiat näyttivät olevan heti kohdillaan. 



Ardas on Liettuassa vuonna 2005 syntynyt arabiruuna, joka saapui Suomeen kesällä 2013. Nimi Ardas tulee Pakistanilaisen punjabin kielen sanasta, joka tarkoittaa nöyrää rukousta Jumalalle. 
Tiimi treenaa

Oonan johdolla myös kiipeilypaikka tuli katsastettua


Rotuna arabit kuuluvat maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Rotu on löhtöisin Lähi-Idästä, jossa jo heti alusta alkaen niistä on pyritty jalostamaan pieniä, kestäviä ja sitkeitä hevosia karuihin kuivanmaan olosuhteisiin aikana, jolloin hevoset ovat olleet ihmisille hyvin arvokkaita. Arabeille on luontaista hyvä vauhdinkestävyys. Juurikin niiden kestävyyden ja nopeuden johdosta arabit ovat suosittuja erityisesti matkaratsastuksessa, mutta ne menestyvät myös laukkakilpailuiden pidemmillä matkoilla. 



Aavikon Ruhtinas ei vettä pelkää!

Vaikka kahlaamisen iloista voidaan olla montaa mieltä ;)
Ardas on entisessä kotimaassaan opiskellut kouluratsastusta ja ruunan on kerrottu osaavan heB-heA tason asioita. Kaikkia kiemuroita ei vielä ole ehditty testaamaan, mutta onneksi meillä on nyt aikaa rauhassa tutustua toisiimme. Ardas on myös ehtinyt debytoida jo matkaratsastuspuolellakin 25 km kilpailussa, jossa käyttäytyi mallikkaasti saavuttaen hyväksytyn tuloksen. 





Ardaksesta on tarkoitus rakentaa meille toinen matkaratsu, sillä kahden on vaikea kilpailla tavoitteellisesti yhdellä hevosella. Sen kummenpia tavoitteita ei vielä tälle kaudelle voi asettaa, sillä pidemmille matkoille tähtääminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Kuitenkin kesän aikana on tarkoitus piipahtaa muutamissa kilpailuissa ja kokeilla lyhyitä matkoja kisarutiinia hankkien. 


Pään ja jalkojen merkkien lisäksi vatsan alta löytyy laikku

8 kommenttia:

  1. Upea hevonen tuo Ardas, kiva esittelyteksti (:

    VastaaPoista
  2. Upea ilmestys hän on! Sopii laumaan loistavasti! ;) Onnea koko tiimille uudesta jäsenestä ja mukavia treenihetkiä, innolla seuraillaan mitä tuleman pitää. :)

    VastaaPoista
  3. On kyllä hieno hevonen! Tallilla, jossa käyn on aikalailla samanlainen hevonen, kuin Ardas, tosin sillä on joka jalassa korkeat sukat ja valkoisia laikkuja on mahan alla kaksi sekä sään kohdalla yksi ja pepussa yksi :D

    Kumpi alkaa sitten kisaamaan/treenaamaan Ardaksella ja kumpi Oonalla? :) Mukava jäädä seuraamaan teidän yhteistä arkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ardas sopii hyvin joukkoomme, sillä Napilla ja Oonalle ei paljon merkkejä ole kun taas Ardaksella niidenkin edestä. Yhtäläisyyksiäkin on: Napilla valkokaviot ja valkea alahuuli, Oonalla sekarvoja otsalla ja täplä ristiselässä.

      Oonaa ollaan treenattu yhdessä ja kilpailtukin molemmat. Samalla tavalla etenemme Ardaksen kanssa eli yhdessä treenataan ja kilpaillaan kun on kilpailemisen aika. :)

      Poista
  4. Hienohieno A, (Oota ja Ännää väheksymättä!) nähdäänkös me Minissä syksyllä...? ;)

    VastaaPoista