sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Päiväunilla

Tulevan viikon sää lupailee lämmintä keliä, mutta tänään aurinko tyytyy vain pilkistelemään pilvien rakosista. Sää on tyyni ja ilma selvästi lämpenemään päin. Kello käy puolta päivää, ja on aika piipahtaa laitumen puolella. Haluatko lähteä mukaani?


Edessä aukeaa kesälaidun ja vastanakerretun ruohon tuoksu täyttää sieraimet. Sähköpaimen nakuttaa hiljalleen tallin seinällä, joten aitojen välistä on mentävä tarkasti. Nappi on portilla vastassa ja hetkeen ei muita hevosia näykään. 



Kuitenkin tarkemman katsomisen jälkeen ruohon joukosta voi havaita kaksi ruskeaa kekoa, toinen hieman tumman suklaan ruskea, toinen kermakaramellin värinen. Hevoset ovat päivälevolla laumaeläimille tyypilliseen tapaan vieri vieressä. Nappi pitää vahtia, eikä siksi ole mennyt ruohikolle pitkälleen. 


Hevosia lähestytään rauhallisin liikkein ja rauhoittavin puhein. Eihän nukkuvaa kannata suotta yllättää? Oona ei yleensä päivälevonaikaisesta rapsuttelusta häiriinnyt ja päästääkin kulkijat viereensä rapsuttelemaan. Tamma röhkii tyytyväisyyttään ja heittää välillä ihan kyljelleen pitkin pituuttaan nurmelle. 


Annetaanpa Oonan jatkaa uniaan ja käännetään kameran linssi kohti herra A:ta. Objektiivi zoomataan äärimmilleen, jotta ainakin yksi lähikuva onnistuisi. Ruohikosta kuuluu tasainen tuhina. 


Muutaman valokuvan jälkeen kierretään hieman toisaalle. Kuvakulman vaihtaminen onnistuu, eikä herra A tunnu häiriintyvän katselijoista. 


Ruuna kuitenkin havahtuu hereille ja höristelee korivaan kameralle. Kun valokuvat on ikuistettu, lähestytään nukkuvaa herra A:ta varovaisesti. Eihän toki uutta tulokasta kannata pelästyttää. Mutta koska herra A ei tunnu ahdistuvan laidunvieraista, päästäänkin yllättäen ihan kosketusetäisyydelle! Ja mikä olisikaan ihanampaa kuin kutiavien hyttystenpuremien rapsuttelu päivälevon aikaan!


Oonalla oli tapana alkuun aina nousta ylös, kun havaitsi ihmisten lähestyvän. Nykyisin Oona kuitenkin nukkua posottaa luottavaisin mielin, ja tammaa saakin joskus hätyytellä ylös lenkille lähdön aikaan. Ehkä Oonan, laumanjohtajan, rauhallisuus tarttui vieraaseemme, sillä laitumelta poistuttaessa herra A on edelleen untenmailla. 



Tule, mennään. Antaa heidän vielä nukkua. 

8 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Ai että, kun sais ponin omaan pihaan, niin voisi tarkkailla päivät pitkät sen tekemisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosten muutettua kotipihaan avautui aivan uudenlainen ulottuvuus tässä harrastuksessa. Vielä, kun ne näkyvät ikkunasta, niin niitä pystyy "vakoilemaan" hyvin.
      -H

      Poista
  2. Täälläkin pötkötellään, aamupäivän aurinko lämmittää mukavasti ulkona vietetyn yön jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ovat kaikki nyt herra A:n saapumisen myötä olleet yöt sisällä, mutta jahka alkuviikko vielä harjoitellaan herra A:n kanssa tuota laitumella oloa, niin saavat taas jäädä kaikki ulos. Ei vaan tuntunut reilulta laittaa yhtä yksikseen hiekkatarhaan arestiin.
      -H

      Poista
  3. Kysyn ihan uteliasuudesta että miten aijotte suojata tämän uutukaisen turvan auringolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten hajusteetonta ja vedenkestävää aurinkorasvaa ollaan nyt valeltu herran turpaan :)

      Poista
  4. Aivan ihanasti kirjoitettu postaus, ja ihania kuviakin vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin itsekin, että herra A oli näin suopea kuvauksille pötkötellessään täällä ensimmäistä kertaa! :)
      -H

      Poista