perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ardas kuntoilee

Huomiset kisasuunnitelmat eivät nyt toteudukaan, koska ratsastaja-Roosa joutui töihin. Itse olen lupautunut toimihenkilöksi kisoihin, joten Ardaksen kisadebyytti meidän tiimissä siirtyy seuraaviin kilpailuihin. Tästä emme kuitenkaan sen enempää masentuneet, vaan suunnittelimme heti Ardakselle muuta puuhaa. Niinpä tänään toteutettiin helteinen treeni kaikenlaisia uusiakin juttuja kokeillen. 

Kesä on kaunista aikaa
Lähdimme alkuun käymäjalkaa tallin pihasta ensimmäisen kilometrin. Ardas tuntui vähän vetelältä, ja sykekin alkukäyntien aikaan 55-60 tietämillä. Paarmat pörräsivät ja kärpäset tunkivat jopa omiin sieraimiin, joka tuntui äärettömän ärsyttävältä. Kun pääsimme pois alun metsätaipaleelta, kesäinen tuulenvire helli meitä puhaltamalla suurimmat itikat muille maille. Jatkoimme Ardaksen kanssa hölkällä, ja ruuna tuntui vähitellen heräävän hellehorroksestaan, sillä vauhtia alkoi vähitellen tulla lisää. Ravissa sykkeet 80-90, nopeus hölkässä noin 10 km/h. 

Jatkoimme ravilla ja nopeus alkoi vähitellen nousta noin 12 km/h. Kun lähestyttiin ensimmäistä mahdollista laukkapätkää, oli askel jo sangen kepeä ja lennokas. Maltillisesti kuitenkin malttoi Ardas lähteä laukkaan, ja hienosti saattoi äiti pyöräillä hevosen rinnalla. Laukkavauhti noin 17-18 km/h. Ardaksella on kyllä maailman ihanin laukka! Sitä voisi jatkaa ikuisuuteen!


Laukkapätkälle pituutta tuli noin 1 km, jonka jälkeen Ardas sai hetken kävellä. Sykkeet laukassa 112-130, ja käynnissä laskivat nopeasti. Nyt kuitenkin havaittavissa oli käyntivauhdin nopeutuminen, ja käyntisykkeetkin sen mukaisesti hieman nousivat. 


Jatkoimme toisella runsaan puolen kilometrin laukkapätkällä vastaavin sykkein ja nopeuksin. Sen jälkeen Ardas saikin pidemmät välikäynnit. 

Oona on aina ollut tunnetusti rohkea hevonen, joka menee mistä vain. Oona ei juuri koskaan ole ottanut pakkiaskelta, vaikka jännä paikka olisikin tullut eteen. Päin vastoin, jos pelottaa, mennään reippaammin ohi. Ardas sitävastoin on samanlainen kuin Nappi: jos pelottaa, pakki päälle. Niinpä pohdimme, että siltaharjoituksia olisi hyvä tehdä Ardaksen kanssa. Sopiva puusilta (tai oikeastaan siltoja) löytyikin sitten useampia ihan lenkkiemme varsilta! Ne vaan eivät heti muistuneet mieliimme, sillä Oonan kanssa siltojen ylityksiä ei ole tarvinnut erikseen harjoitella. 



Joten pieni poikkeama reitistä ja suunnaksi pienen joen ylittävä puusilta! Hivenen jännittyineinä lähestyimme siltaa. Ardas marssi tyytyväisenä eteenpäin. Valmistauduin äkkipysähdykseen ja peruutukseen, mutta mitä vielä! Ardas marssi sillan yli kuin hiekkatietä ikään! Mielessään taisi tuumata, että tietäisittepä vaan minkälaisia siltoja sitä on tullut nähtyä! Takaisinpäin ylitimme sillan ravilla. 



Matka jatkui kolmannella runsaan puolen kilometrin laukkapätkällä. Nyt alkoi Ardas jo kuumua, ja hieman sai jo vauhtiakin säädellä. Iloisesti ja uskomattoman kevyesti Ardas leijaili tien pinnalla. Tuntui, että hevonen tuskin kosketti maata. 


Seuraavaksi ohjelmassa oli kiipeilyä. Hiekkamontun seinämään kiipesimme useamman kerran. Ardas jaksoi hienosti, ja vasta viimeisellä kerralla saatiin vähän sykettäkin kohoamaan. 




Siirryimme toiseen rinteeseen, jossa on nousua hieman enemmän ja rinteellä pituuttakin jonkin verran. Sen kiipeilimme kahteen kertaa, jonka jälkeen jatkoimme läpi tutun kahluulammen, jossa virkistäydyimme pikaisesti. Jälleen reipas ruuna marssi omatoimisesti veteen. 





Lopuksi kiersimme vielä radan, ja luonnollisesti laukkasimme vielä suoranpätkän. Ardas puhkui menohaluja suoran päässä, mutta malttoi kuitenkin pysytellä ratsastajan vauhtisuosituksissa. 



Vauhdikas poistuminen keitaalta
Kuuman päivän johdosta mukanamme oli myös kastelupullo, ja tässä kohtaa Ardas saikin vettä niskaansa. Kastelu sujui hyvin, kunhan vettä ei roiskunut naamalle. 






Jatkoimme kotiinpäin kevyesti hölkkäillen ja kävellen viimeiset pari kilometriä. Päivän treeni lukuina 14,5 km keskinopeudella 7,7 km/h, maksimisnopeus 24 km/h, eli jokin pieni lipsahdus on käynyt vauhdinsäädön puolella. Ardaksen syke tallissa oli 46 ja juoksutuksen jälkeen 50, joten ihan sopivasti hevonen rasittui tällä kelillä. 

Oona ei pidä siitä, että hänet jätetään kotiin...


Lenkin jälkeen oli vuorossa yksi maailman ihmeistä, nimittäin uppopumppu ja jalkojen kylmäys! Ardas ei oikein pitänyt vesiletkusta, mutta jalkoja sopi toki kylmätä. Lopulta uskaltauduimme laittamaan ruunalle etujalkoihin kylmäysletkut, ja kun ihmettelyt oli ihmetelty, saimme laittaa kierteet kaikkiin jalkoihin. Sopivasti saapui vielä evästäkin paikalle, joten mikäpäs siinä jalkoja kylmätessä. Lopuksi Ardas sai vielä suihkun, onka jälkeen ansaitusti kentän hietikolle piehtaroimaan. 





Päivä sai yllättävän päätöksen, kun äiti päätti nousta ratsaille! Niinpä Oona satuloitiin ja kevyt kolmen kilometrin käyntilenkki taittui mukavasti äiti ratsailla. 





- Hilla

8 kommenttia:

  1. Reipas äiti on ollut! :) Harmi että kisareissu peruuntui, milloin on ne mahdolliset seuraavat kisat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava kisat näillä näkymin elokuun alussa SM-kisojen yhteydessä.
      -H

      Poista
  2. Ihanat maastot teillä siellä hevostella ...Matkaratsastus on kivanäköistä Kävin katsomassa juurikin noita kisoja joihin et sitten ikävä kyllä päässyt hevosen kanssa Elämäni ensimmäiset matkaratsastuskisat katsomon puolelta nähtynä ja innostuin niin että käyn kyllä toistekkin katsomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaratsastus on mukaansa tempaava laji! Alkuun lähtee katsomaan, sitten kisaamaan ;) Tervetuloa mukaan matkaratsastuksen maailmaan!
      -H

      Poista
  3. Kadehdittavat maastot!
    Hauskaa muuten, että Ardaksella on istuttava laukka! Tarkoitan siis, että Thalikilla on niin pomppuinen laukka vapaassa muodossa, ettei mulla tahdo selkä kestää ;D Kun sen saa kunnolla polkemaan alleen, niin sitten siellä on hyvä olla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sekin pompottavampaa tolleen vapaalla laukalla, mutta ihan istuttava kyllä. Mielellään sitä vaan nousee matkaratsastusistuntaan ja nauttii laukan pyörimisestä ja höyhenen kevyestä leijailusta!
      -H

      Poista
  4. Kivalta näyttää maastot. Olispa meilläkin jokin kiipeilypaikka. :) Pieni lammenpahanen löytyy, joka kyllä helteillä on kokonaan kuivunut. :D
    Ja hienoa, että äitikin uskalsi kyytiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oona on sen verran kova luoton ansainnut äidiltä, että pienen pienen epäröinni jälkeen äiti oli satulassa kahtena peräkkäisenä päivänä! Ja uskaltautui jopa hieman epätasaisemmallekin maastopätkälle :) Hih, eipä tuolla montussa näillä helteillä paljon vettä ole :D

      Poista