sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Helteisiä ratsastuksia

Helle hellii nyt Suomea oikein urakalla. Ei sillä, voittaa tämä ne juhannuksen joulukelit, mutta minulle ainakin hieman vähempikin riittäisi. Toisinaan yöt ovat olleet ihanan viileitä (tai ainakin tuntuneet siltä, vaikka mittari ei paljon alle 17 asteen laskekaaan). Hevoset ovat kuitenkin pärjänneet hyvin, juomasaaveja on saanut täyttää ahkeraan ja iloksi on huomattu paarmojen jo hieman vähentyneen! Kaipa tässä on jo lähiseudun paarmat sen verran hyvin ruokittu, että ovat lähteneet muihin puuhiin vatsat pullollaan. 



Ardaksen kanssa on alkanut yhteinen sävel löytyä myös sileätyöskentelyssä. Alkuunhan meille oli lieviä erimielisyyksiä siitä, riittikö kentäällä pyörähtämisessä vain kierros vai haluttiinko niitä useampia. Onneksi itseppäisillä-poneilla-ratsastuksen-melkein-ammattilaisella (Roosalla) oli ässä jos toinen hihassaan ja yhteistyö on alkanut sujua jo miltei mutkattomasti. Yhdessä naurettiin, miten paljon ensimmäisillä ratsastuskerroilla aitojen sisäpuolella Ardas muistuttikaan Nappia! Erityisesti sen asian suhteen, että portille piti aluksi keinolla millä hyvänsä koittaa pysähtyä. 



Alkuun työskentelimme lyhyissä pätkissä, sillä Ardas väsyi melko nopeasti. Nyt on kunto jo huomattavasti kasvanut, ja työskentelyaikoja ja vaatimuksia on voitu hiljan nostaa. Ratsastus on muuttunut päivä päivältä miellyttävämmäksi ja tuon ratsun selässä malttaa istua vaikka hellesäässä. 



Toki vieläkin saadaan pieniä pukkeja ja hännänpyöräytyksia mielenosoitukseksi siitä, kun jotakin pyytää hieman enemmän. Taannoin mm. pohkeenväistö ravissa oli Ardakselle muka ennenkuulumatonta, kunnes pienen keskustelun jälkeen herra taituroi loistavasti molempiin suuntiin. Eihän siinä voi kuin nauraa toisen puhinoille, kun tietää sen pian asettuvan ja näyttävän taitojaan. Ardas muistuttaa luonteeltaan selvästi enemmän ponia, vaikka hevonen onkin sekä koonsa että rotunsa puolesta. 


Onnistuneista tehtävistä on helppo iloita
Hieman ovat omatkin taidot joutuneet koetukselle. Ardas on äärettömän tarkka avuista, eikä se tee mitään, jos avut ovat sinnepäin. Maastossa toki laukka nousee miltei millä konstilla tahansa, mutta kentällä hevonen pitää oikeasti saada kuulolle. Hyvä niin, sillä Oonahan toimii juurikin niillä sinnepäinavuilla. Ehkäpä tässä saamme myös uusia työkaluja Oonan eteenpäin viemiseksi. Muun muassa perisyntimme, löysät ohjat, on ehkä jo hitusen korjaantunut, sillä Ardas vaatii oikeanlaisen ohjastuntuman. Ehkäpä nyt Oonan kanssakin päästään taas eteenpäin kun on huomattu, mikä ero on pyykkinarulla ja oikealla ohjasotteella. 



Hevoshieroja Jaana Vuola vieraili luonamme, ja ammattilaisen ottein kävi läpi momemmat isot hevosemme. Jotain pieniä jumeja oli kummallakin, mutta kaikki vaikutti olevan kunnossa ja hevosten lihaksisto normaaleilta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kun tietää lihaksiston asiat olevan kohdillaan. 

- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti