perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kuninkaalliset iltakävelyllä

Näin kesän kuumimpaan ja paarmaisimpaan aikaan ratsastuksen mielellään ajoittaa aamuvarhaiseen tai iltamyöhään. Koska toinen meistä Roosa mielellään nukkuu aamuisin pidempään ja näin ollen ohi viileämmä ajanjaksoin, on ilta otollisempaa aikaa kavuta hevosenselkään. Niinpä kuninkaallinen pariskuntamme, hänen majesteettinsa Rinsessa Oona sekä ruhtinas ja prinssipuoliso Ardas lähtevät usein illansuussa yhteiselle jalottelulenkille. 

Kuningaspari esittelemässä valtakuntaansa, joka siintää horisontissa


Oona kulkee mielellään pää Ardaksen hännässä, jotta voi hyödyntää toisen hännänhuiskeen naamaan änkeävien kärpästen häätämisessä. Neitiä joutuu välillä oikein toppuuttelemaan, sillä muuten tuo varmasti astelisi Ardaksen kannoille! Ilmeisesti Rinsessan on vaikea nähdä omaa turpaansa pidemmälle. 


Ardaksen treenit ovat sujuneet mukavasti ja pian onkin aika lähteä hakemaan kisarutiinia oman seuran kilpailuista! Näin kesällä on myös hyvä harjoitella lenkin varrella juomista ja hevosen kastelemista, sillä pidemmillä kisamatkoilla nämä ovat hevosen huoltamisen perusasioita. 


Linnaan johtavalla polulla 
Helle taitaa myös sekoitta meidän ratsastajien päät, sillä välillä huomaa tekevänsä asioita, joita ei ollut ajatellut tekevänsä. Kesken kotimatkan nimittäin nappasin Oonalta kuolaimet pois matkaratsastussuitsista ja meno jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Hyvinpä (ainakin näissä kävelyvaihdeissa) neiti tuntui toimivan myös ilman kuolaimia. Oikeastaan eipä sitä ratsastajan oikeastaan muusta huomannut, kuin että Oonan kieli pysyi paikoillaan suussa, eikä sen ulkopuolella. Oonalla kun on tapana (varsinkin kävellessä) leikitellä kuolaimellaan. 


Äidin pyörä oli pelottava. Oona taas tuntuu kysyvän: "Mikä pyörä? Onko täällä joku polkupyörä?"
Ardas on maastossa ihailtavan rohkea! Pelon voittaa usein uteliaisuus, kuten kävi äidin polkupyöränkin kanssa. Myös tallin lähellä oleva "mörkökivi" muuttui uteliaisuuden myötä ystäväksi, sillä kivi osottautui aivan loistavaksi päänraaputuspaikaksi! Eipä Ardas oikeastaa mitään mainittavaa pelkää, liikennevarmalta on tuntunut alusta saakka. Mutta toisinaan polulle lankeavat auringonsäteet, yllättävät varjot, kivet tai kannot saattavat saada sydämentykytyksiä aikaan. 


Kärpässaattuen kera takaisin omille maille. 

4 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on mahtavan näköistä siellä. Mielenkiinnolla odotan Ardaksen kisakuulumisia ja edistystä. Ei se kuolaimeton vaihtoehto lopulta kovin iso muutos ole, tietysti äkkinäisessä tilanteessa hevosta ei hallitsekaan ihan niin helposti jos sattuisi säikähtämään mutta harjoittelun kautta kuolaimettomuuskin on ihan hyvä vaihtoehto, vaikka tutuissa kotimaastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ardaksen kanssa taitavat nyt nämä kisat jäädä ikävä kyllä väliin omien töitteni takia, mutta tuleehan näitä kisoja vielä!
      Oona tuntui tosiaan toimivan hyvin näin käyntilenkillä ilman kuolaimiakin, joten kyllä tätä voisi näin kotioloissa toistekin testailla! :)
      -R

      Poista
  2. Hei, ilmeisesti kommenttini liittyen kuolaimettomuuteen ei tullut perille? T. Turkulainen lv-harrastaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä kommenttisi on näemmä kadonnut jonnekin, sillä en sitä löydä mistään :/ Perus blogger taas sekoilee, itsekin joudun jo toistamiseen kirjoittamaan tätä kommenttia, kun se ei ensiyrittämällä lähtenyt vaan katosi jonnekin...
      -R

      Poista