maanantai 28. heinäkuuta 2014

Mikä hevostani vaivaa?

Kevään kuluessa alitajunnassa aavistelin, ettei Oonalla kaikki ollut kohdallaan. Hevosessa ei ulkoisesti ollut mitään havaittavissa, eikä se varsinaisesti ollut epäpuhdas joskaan ei täysin normaalin oloinenkaan. Niinpä Oonan viimeisin kilpailu päättyi keskeytykseen, sillä en saanut pois mielestäni sitä, että siinä olisi nyt jotakin vikaa. 

Maajoukkuevalmennuksessa saimme vinkkejä hevosen jumppaamiseen, sillä Oonalla oli havaittavissa vinoutta ja kenttätyöskentelyssä kankeutta. Tehokkaalla ja säännöllisellä jumppaamisella uskottiin olevan apua ongelmaamme, ja uudella innolla suhtauduimmekin taas kenttätyöskentelyyn, joka Oonan kohdalla oli jäänyt hieman taka-alalle. Eläinlääkärintarkastuksessa hevosesta ei löytynyt mitään manittavaa. 

Ohjeen mukaisesti kuitenkin saimme Oonalle nivelvaivojen hoitoon tarkoitettua Cartrophenia, sillä matkahevosten yleisin vaiva lienee juurikin nivelrikko- ja kulumavaivat. Palasimme jälleen ruokinnassa magnesiumin ja MSM:n pariin, ja hevonen jäi lomalle. 


Kuukauden loman jälkeen Oona palaili kevyisiin töihin. Hevonen tuntui lääkityksen jälkeen paremmalta, mutta kuitenkaan en saanut mielenrauhaa asian suhteen. Tarkkailin hysteerisenä hevosen jalkoja ja olin havaitsevinani turvotuksia siellä missä niitä ei pitäisi olla. Niinpä varasimme Oonalla klinikka-ajan jänteiden tutkimista varten.

Klinikalla eläinlääkäri jo pelkällä vilkaisulla sanoi, ettei usko tämän hevosen jänteissä olevan mitään vikaa ja näin ollen ehdotti perusteellista ontumatutkimusta. Siinä sitten hevosta juoksutelttiin moneen eri otteeseen, suoralla ja ympyrällä, eläinlääkärin katsellessa tarkkaavaisena ja mietteliäänä. 

Eläinlääkäri totesi Oonan hyvin mielenkiintoiseksi tapaukseksi, sillä ontuma ei ollut mitenkään yksiselitteinen. Selvää syytä ei tuntunut löytyvän, joskaan ei täysin selvää ontumaakaan. Niinpä nivelpuudutuksin jatkettiin tutkimuksia, sen suurempia tuloksia saavuttamatta. 

Vasta röntgenkuvissa selvisi syy. Kyse ei ollut nivelrikosta tai kulumista, vaan nivelten asennoista. Syy vinouteenkin ilmeisesti löytyi, sillä oikean puolen jalat ovat eri paria vasemman puolen jalkojen kanssa. Vaiva, jonka havaitsi vain kuvissa, eikä normaalikäytössä olevalla harrastehevosella olisi tuskin ikinä koitunut vaivaksi asti. 

Kuten eläinlääkärikin totesi, matkaratsastus on lajina haastava, etenkin kun matkat pitenevät ja vauhdit kasvavat. Se vaatii ratsukolta paljon, sekä fyysisesti että henkisesti. Rakenteelliset viat ja heikkoudet, jotka eivät arkikäytössä näy, nousevat esiin matkojen pidentyessä. Välttämättä ne eivät edes näy selkeästi vaan vaativat pitkän linjan selvittelyä ennen kuin päästään ongelman ytimeen. 

Oonan vaiva on täysin hoidettavissa. Oona sai sairaskengityksen, jonka avulla jalkojen asentoa muutetaan optimaallisemmaksi röntgenkuvien perusteella. Kävimme myös jälkikontrollissa, jossa eläinlääkäri iloksemme totesi Oonan liikkuvan jo täysin puhtaasti. Mielenrauhani vuoksi myös jänteet ultrattiin, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Hän ei myöskään poissulkenut SM-kisahaaveita, mutta ne jäävät jälleen kerran osaltamme väliin. Emme ole voineet noudattaa normaalia treeniohjelmaa, enkä halua nyt lähteä niin vaativaan kisaan hetipian, kun treenilupa on saatu. 

Kyllä sen omastaan huomaa, jos kaikki ei ole kohdillaan. Siksi onkin tärkeää viettää aikaa hevostensa kanssa, jotta ne pienetkin asiat huomataan ajoissa. 
Myös Oonan lihaksisto on tarkastettu hyvän hierojamme Jaana Vuolan toimesta ja todettu normaaliksi. Mitään estettä ei pitäisi olla, vaan normaaliin treeniin saa vähitellen taas palata. Oonan valmennussuunnitelmaan tulee jatkossa kuulumaan paljon enemmän kouluratsastusta mitä aiemmin ja juurikin tästä jumppaamisesta lähdetään nyt liikkeelle, toivottavasti kohti uutta nousua ja onnistuneita suorituksia. 

Lopuksi haluan vielä kiittää Hevoslääkärikeskus Hippomedin eläinlääkäriä Johanna Penttistä ajastaan ja panostuksestaan Oonan vaivojen diagnosoimisessa!

- Hilla

8 kommenttia:

  1. Hyvä siitä tulee! Ennen pitkää jokaiselle tulee jokin takapakki vastaan, ja niistä vain noustaan ellei mäki ole liian iso. Minusta on hyvä päätös ettette kiirehdi nyt vaan olette antaneet Oonalle aikaa, kilpailujahan tulee myöhemminkin! Ensi vuonna olette taas kovassa iskussa, ja ehkä jopa kahdella hevosella!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mekin sen pohdimme ja päätökset alkukesästä teimme. Miksi riskeerata yhteen kun voi pidemmällä tähtäimellä saavuttaa paljon enemmän! :)
      -H

      Poista
  2. Kiva, että Oonan vaiva selvisi ja oli hoidettavissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaikka alkuun näyttikin siltä, että mysteeriksi jää. Viheliäisintä olisi ollut, jos ei olisi mitään löytynyt.
      -H

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea tällaisiakin juttuja, toivottavasti kaikki lukijat myös tämän myötä opettelevat tuntemaan omansa, ettei pienistä vammoista kasva suurempia kun niitä ei huomata ajoissa. :) Kiva kun kirjoitit tämän. :)

    Sitten kyselisin (taas) matkaratsastusjuttuja... Miten kilpailuissa yleensä suhtaudutaan kesähelteillä siihen, että hevosella on nestettä jaloissa? Omallani on nyt kuumilla keleillä ollut sellaista vaivaa että etujaloissa on melko kookkaat nestepatit, jotka eivät tunnu hevosta haittaavan mitenkään ja hevonen liikkuukin aivan normaalisti. Nestepatit pehmenevät ja pienenevät liikutuksen myötä, mutta eivät oikeastaan häviä kokonaan kuin vasta kylmäyksen jälkeen. Hevonen on 17 vuotias, joten luultavasti myös ikä vaikuttaa tähän asiaan kuumien ilmojen lisäksi. Liiasta rasituksestakaan nesteet tuskin ovat tulleet, kun aika säästeliäästi olen hevosella mennyt ja lepopäiviäkin viikkoon mahtuu yleensä 2-3. Tästä tuli nyt hieman pidempi sepustus, mitä alunperin piti, mutta haluaisin kuulla mielipiteenne kannattaako kisoihin lähteä ollenkaan kun hevosella luultavasti tulee olemaan nestettä jaloissa myös kisapäivänä? Hylkääkö ell tällaisessa tapauksessa jo ennen lähtöä, vaikka tämä vaiva ei hevosta haittaakkaan ja oikeastaan vain paranee liikutuksen myötä? Mietinnässä on vielä liesjärven kisoihin lähtö kun ovat kuitenkin todella lähellä ja ne sastamalan kisat jäivät kuitenkin väliin erinäisten syiden takia. Hevosen kustannuksella en halua lähteä kilpailemaan, niin pakottava tarve kilpailemiseen ei ole, mutta tämä mietityttää kun tämä ei hevosta haittaa, että haittaakohan eläinlääkäriä silti kuitenkin? Toivottavasti ymmärsit epämääräisestä selityksestä ja kiitos jos saan tähän vastauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun omansa tuntee läpikotaisin, huomaa jo pienen pienestä asiasta, jos kaikki ei ole kunnossa. Asia, joka ei harrastehevosella juurikaan merkkaa mitään, saattaa olla kilpahevoselle kohtalokaskin kilpauran suhteen, jos siihen ei puututa ajoissa.

      Useimmilla hevosilla helle saa jalat hieman turpoilemaan. Jos neste häviää liikutuksen aikana, voi kyseessä juurikin olla tälläinen helteesä ja vanhuudesta johtuva turvottelu. Itse tekisin (ja teenkin) niin, että kävelytän hevosta aina ennen eläinlääkärin tarkastusta. Usein kisa-aamuna herätys on aikaisin, ja jos hevosen ottaa suoraan karsinasta saattaa jaloissa olla kaikilla yön jäljiltä turvottelua. Siksi on kuljetuksen jälkeen hyvä talutella hevosta esim. 30 minuuttia ennen eläinlääkärin tarkistusta. Voithan tehdä näin jo kotona, ja kylmätäkin jalat aamulla jotta nesteet lähtevät liikkeelle.

      Eläinlääkärit ovat oman alansa ammattilaisia ja varmasti huomioivat hevosen jalat. Jos kyse on vain nesteen kertymisestä, en usko että eläinlääkäri siitä hylkää, korkeintaan voi tehdä korttii merkinnän, jotta muistaa tsekata nesteiden tilan kilpailun edetessä. On meidän Oonallakin joskus tullut merkintä alkutarkastuksessa korttiin, kun takajaloissa oli nestettä. Seuraavassa tarkastuksessa eläinlääkäri totesi nesteiden hävinneen ja kaikki oli ok ja saatiin jatkaa.

      Joten jos hevonen on muuten kunnossa, liikkuu puhtaasti eikä jaloissa turvotuksen lisäksi ole kuumotusta tms. niin eikun ilmottautumaan mukaan kisoihin!!
      -H

      Poista