maanantai 25. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa matkaratsastusvalmennuksessa

Matkaratsastusvalmennus Urjalassa 23.8.

Tätä olimme ehtineet jo kaivata. Nimittäin matkaratsastusaiheisia retkiä yhdessä Oonan kanssa. Kesä meni lomaillessa ja vasta loppukesästä uskaltauduttiin jälleen treenien pariin. Ja nyt vihdoin oli tiedossa valmennusreissu Oonan kanssa Ninan tarkan silmän alle. 


Oona oli aamulla hieman näreissään, kun kuljetussuojia laiteltiin jalkoihin. Kai Oona luuli, että taas mentäisiin sinne klinikalle kopeloitavaksi ja piikiteltäväksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ensin hämmästynyt ja sitten selvästi iloisempi tammaneiti asteli määränpäässä ulos tralerista.


Oona pääsi aluksi talliin, jossa tietysti oli heti ensitilassa toimitettava tarpeensa uusille kuivikkeille. Oona sai evääksi hieman heinää, jota sai mutustella sillä aikaa kun me kaksijalkaiset kuulimme päivän ohjelmaa Ninalta. 


Aamu alkoi hevostarkastuksilla, jotka teimme ohjeistuksen mukaisesti. Syyniin joutuivat erityisesti jalat: jänteet, nivelet ja kaviot, sekä selän, lavan ja takaosan lihaksisto. Pareittain saimme paneutua toinen toistemme hevosiin ja etsiä niistä vikoja ja heikkouksia. Tämä oli loistava harjoitus, sillä usein sitä sokaistuu omaansa. Joko luulee, että kaikki on hyvin tai sitten että vikaa on, vaikka todellisuus olisi päin vastoin. 


Niinpä saimme käyttää hyvän tovin hevosten tutkiskeluun. Nina opasti tarvittaessa, sillä itselleni esim. kavionivelnesteen määrän tarkistaminen ja polven osien tutkiminen oli vieraampaa. Kokeneita otteita oli helppo seurata ja hyvien neuvojen saattelemana oppi itsekkin tarkastelemaan asioita uudelta kantilta. 


Kun jokainen pari oli tutkinut hevosen, siirryttiin ulos, jossa keskusteltiin yhdessä hevosesta. Varsinaisia vikojahan kenestäkään ei löytynyt, mutta heikkouksia on aina kaikilla. Ne on hyvä tiedostaa ja huomioida hevosen treenaamisessa ja kilpailuttamisessa. 

Oona vaikutti kaikilta osin olevan nyt kunnossa. Juoksutus sujui hyvin ja saimmekin molemmat ohjausta hyvään hevosen juoksuttamiseen, kun ensin Oonaa juoksutti toinen ja sitten toinen. Kumpikin sai vinkkejä, miten juoksemista voisi vielä parantaa, sillä sitä vaan ei uskoisi, miten paljon juoksuttajalla on vaikutusta hevosen liikkeisiin!


Kun kaikki hevoset olivat tarkastettu, satuloimme ne ja nousimme ratsaille. Olimme varautuneet siihen, että Hilla ratsastaisi Oonalla ja Roosa seuraisi, mutta Ninalla oli myös Roosalle hevonen tarjolla. Pientä päänvaivaa aiheutti toki se, että meillä oli mukanamme vain yhdet ratsastushousut, jotka sitten päätyivät Roosan jalkaan. Oonan kyydissä nyt voi ratsastaa hyvin tuulihousuillakin, sillä aniharvoin on luvassa mitään sivuloikkia tai muuta. Niinpä Roosa päätyi kimon arabin, Wiiruksen selkään. 


Luvassa olisi noin 23-25 km treenilenkki, joka aloitettiin alkukäynnein. Sen jälkeen ensimmäiset 30 minuuttia edettiin hiljaista, maltillista ravia (12-13km/h) ja tavoitteena oli pitää hevosten sykkeet korkeintaan 120-130 lukemissa. Tämän tarkoituksena oli, että hevoset lämpenivät kunnolla ja tätä kautta välttää näin turhat loukkaantumiset. Lisäksi koko treeni piti ratsastaa matkaratsastusistunnassa! Pientä haastetta siis luvassa!


Oona ravaili yllättävän hyväntuntuisesti arabijonon jatkeena, ja sortui peitsille tuskin kertaakaan! Yllättävää! Yleensä Oona sortuu alkulenkistä helposti peitsille Ardaksenkin perässä, ja vasta lämmettyään pystyy ravailemaan hitaampaa. 

Kun alkuverryttely oli takana, siirryimme nopeuteen 15 km/h ja jatkoimme treeniä eteenpäin. Tässä kohtaa pohkeet jo kramppasivat mukavasti mutta pienen joukon hännillä salaa tapahtuneen välikeventelyn jälkeen jaksoi taas jatkaa. Treenin teemana oli edetä koko lenkki tasavauhtisesti, ja valita hevosta säästävin tapa edetä esim. ylämäissä. 


Jatkoimme tasaisena letkana ja edelleen Oona tuntui ravaavan jonon jatkeena hyvin. Oona ei kaahaillut eikä sähläillyt ja tuntui nauttivan menosta. Jossain kohtaa huomasin neidin jopa venyttelevän päätään! Mahtoiko matkaratsastusistunta ollakin Oonan mieleen ja meille se paras vaihtoehto?! 

Ylämäissä pidimme vauhdin samana, tasaisena. Kilpailutilanteessa ylämäkeen kaahottaminen paitsi nostaa huimasti sykettä, myös kuluttaa hevosen voimia. Kun matkasta oli taitettu 2/3 tuli käsky nostaa nopeutta. Tässä kohtaa myös Oona sai siirtyiä keulaan ja nopeus oli siinä 17-18 km/h tuntumassa. Oona ravasi ihan älyttömän kivasti, muiden laukkaillessa perässämme. Arabeillehan tuossa vauhdissa alkaa jo laukka olemaan se hevoselle helpompi vaihtoehto, joten tasaisena joukkona etenimme. Yhteen mäkeen meidän käskettiin laukata, ja Oonan laukka tuntui todella hyvältä, vaikka laukkaa emme olekaan päässeet oikeastaan juurikaan tekemään. Mäen päällä mitattiin kaikilta sykkeet ja loppumatka sitten kuljettin palauttelevaa ravia eteenpäin.


Tässäkohtaa jaloissa alkoi viimeistään painaa. Tuulihousut olivat nouseett ylös ja satulanpolttamia oli luvassa... Olisin jo halunnut keventää, mutta satulanpolttamien vuoksi oli pakko jatkaa matkaratsastusistunnassa!! Eipä siis voinut enää huilia! Kun viimein pääsimme loppukäyntien alkukohtaan, oli pakko jo tulla alas selästä. Tuulihousut muistuttivat tässä kohtaa jo pikemminkin shortseja...

Talilla purimme varusteet pois ja Nina teki hevosille lopputarkastukset. Juoksutus tapahtui asfaltilla, jotta hevosten liikkeiden pienetkin epäpuhtaudet tulisivat esiin. Oonan ravi oli täysin puhdas!! Iso kivi vierähti sydämeltä, sillä kieltämättä tässä on jo omistajataholta ollut sitä kuuluisaa hysteriaakin havaittavissa...


Huolsimme hevoset, ja kävimme läpi treeniä. Sitten meidän olikin jo aika poistua paikalta, sillä luvassa olisi mieluinen vierailu itäsuomesta!

10 kommenttia:

  1. Teidän äidin sanoin, nää on niin nähty ;)

    VastaaPoista
  2. Voi eii, tuliko pahat hiertymät noista housuista? :D
    Hienoa että Oona on taas kunnossa!

    Kiitos taas kivasta seurasta, olipas mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Ensi viikonloppuna vissiin nähdään taas Kämmäkässä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan riittävän pahat, en ratsastanut seuraavana päivänä, vaan laitoin Roosan menemään Ardaksella ;) Onneksi pidin itselläni nuo pitkät ratsastussukat, ei ihan niin pahasti pohkeille käynyt, mutta polviin kylläkin. Tyylikkäästi sukat vilkkuu kuvissakin lahkeiden noustua :D

      Kiitos itsellesi! Viimenäkemästä olikin aikaa! Ensi viikonloppuna tosiaan Kämmäkässä, itse olen toimihenkilönä, Roosa kisaa ja äiti ja isä saavat pärjätä huollossa ihan kahdestaan?!
      -H

      Poista
  3. Matkaratsastusistunta?? :D
    Hienoa, että Oona on kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ikään kuin seistään jalustimilla, mutta pystymmässä kuin kevytistunta. Esim. bannerin kuvassa olemme molemmat jonkintapaisessa mr-istunnassa.
      H

      Poista
  4. Taas oppii uutta, mä en oo ikinä tienny, että matkaratsastukseenkin on valmennuksia :D Mutta ihan loogistahan se onkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja jos vaan on mahdollisuus osallistua, suosittelen lämpimästi! Ilman valmennuksia tuskin oltaisiin Oonan kanssa suoritettu kansallisia luokkia saati yritetty kv-tasoa!
      -H

      Poista
  5. Ajattelitko Hilla kokeilla tätä toista istuntaa myös kisoissa Oonalla? Hyvä että saitte nyt "starttiluvan" ja parin viikon päästä onkin uusia haasteita edessä. Toivon teille tsemppiä koitokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitääkin alkaa treenata, että jaksaa pidemmänkin matkan mr-istunnassa. Tarkoitus olisi kokeilla tätä jatkossa enemmän jo ihan treenissäkin ja siirtää kisoihin. Äkkiseltään ei varmaan koko kisaa, mutta ainakin osa pyritään tähän moodiin.
      -H

      Poista