torstai 14. elokuuta 2014

Retki tuonpuoleiseen?!

Jokainen on takuulla kuullut elämänsä aikana (tai jos on niin onnellinen että ei, niin takuulla sen jossain vaiheessa saa kuulla) ehkä enemmän, ehkä vähemmän painua suoraan sinne, nimittäin helvettiin. Koska tietooni kantautui, että ihan oikeasti tuota nimeä kantava paikka on maanpäällä olemassa, alkoi retken suunnittelu tuntua kutkuttavalta idealta. Pitäisihän siellä nyt ehdottomasti päästä käymään ja toteamaan, kannattaako sinne painua kun käsky käy. 

Mitä tekee hän, joka ei omista tulostinta?
- Ottaa tietysti valokuvan kartasta ja zoomailee sitä kameran esikatseluikkunassa tarpeen mukaan!
Ajomatka Helvetinjärven kansallispuistoon ei ollut ylitsepääsemätön, joten noin tunnin autoköröttelyllä selvittiin. Koska muita varteenotettavia retkikumppaneita ei ollut tarjolla, mukaan lähti kukapas muu kuin Siru-koirani!

Sinne siis! Reitti on selvä!



Siru oli pitkospuilla varsin taitava, kunhan sain sen ensin luopumaan suojuoksu -ajatuksesta...

Näimme useampia palokärkiä ja kuulimme niiden huutelevankin. Vanha erämiesten sanonta kai kuuluu, että kun palokärki huutaa, on metsässä turvallista olla. 
Retken valmistelu alkoi jo eilen, sillä kansallispuiston alueella lemmikkieläimet on pidettävä kytkettynä. Siksipä mukaan M&M:sta tarttui talutusvyö ja monitoimitalutin, sillä näin vapautuisivat omat käteni paremmin kulkemiseen ja mahdollistaisi myös mm. sauvakävelyn koiran kanssa. Niinpä aamulla pakattiin molemmille eväät reppuun, ja suunnaksi Helvetinjärvi ja Helvetinkolu!

Paitaa se aurinko peikkometsäänkin. Miten pimentäviä suuret kuuset ovatkaan!


Vihreä ankanpää kastepisarassa?!
Matka alkoi Haukanhiedan upealta hiekkarannalta, johon olisi heti tehnyt mieli pulahtaa. Jätimme uimisen kutienkin väliin ja suuntasimme kohti niitä Helvetin nähtävyyksiä. Olin valinnut meille etukäteen noin 11 km reitin, jossa lupailtiin jyrkkiä rinteitä ja upeita näkymiä. Näinpä alkuun koinkin lievän pettymyksen, kun maasto olikin melko tasaista. Mutisinkin Sirulle, että meillä on omastakin takaa jyrkemmät mäet. 

Kaunista! Uskokaa, tai älkää, mutta lempivärini on oikeasti vihreä!

Porrasnevan suoaukea

Peilailua. Joen vesi oli niin tummaa, että peilikuvansa näki hyvinkin tarkasti!
Reitti kulki läpi upeiden ikimetsien ja soiden, sivuten välillä kauniita järviä. Mitä niihin mäkiin ja rinteisiin tulee, sain nielaista sanani muutamaa kilometriä myöhemmin. Lähestyessämme määränpäätämme Helvetinkolua laskeuduimme noin 200 porrasta alas soiseen rotkoon. Jonka jälkeen luonnollisesti kiipesimme toiset 200 porrasta ylös päästäksemme Helvetinjärven jyrkänteille!

No niin Siru! 30 askelmaa takana ja 158 vielä edessäpäin!

Helvetinjärivi jyrkänteeltä katsottuna


Helvetinkolun rotkoa / halkeamaa, leveyttä noin metri
Upeat oli maisemat! Helvetinjärvi on rotkojärvi, joka avautui alapuolellamme jyrkkien kallioseinämien alapuolella. Jyrkänteen loivempaan reunaan oli rakennettu portaat alas ns. päivätuvalle, jonne laskeuduimme evästelemään. Siru maisteli hieman Helvetinjärven vettä, joka kuulemma maistui ihan normaalilta. Siinä sitä sitten kökötettiin Helvetissä ja naureskelle lähetettiin muutama terveisiä -tekstiviesti. 

Aina valmis vaelluskumppanini

Evästaukoa. Sirulle oli varattuna possunkorva ja kuivattuja peuran sydämen palasia

"Koska syödään?"

Helvettiselfie
Evästauon jälkeen suuntasimme vielä 4 km:n Helvetistä Itään -luontopolulle, ja kuten arvata saattaa, soi Kotiteollisuuden samanniminen kappale päässäni koko luontopolun ajan. Polku oli hiljan uusittu ja olikin hieno katsella nykyaikaisia opastauluja. Yllätyksekseni tauluja oli polun varrella vain kuusi, olisin mielelläni katsellut hieman useampaakin taulua. Yleensähän luontopolut ovat puolta lyhyempiä ja sisältävät kymmeniä tauluja, joista vain ensimmäiset jaksaa lukea ja loppujen ohi sitten jo kävelee pysähtymättä. 

Päivätupa Helvetinjärven rannalla

Helvetinjärvi

... ja sen asukkaita
Saavuttuamme takaisin Helvetinkolulle, ihastelimme vielä kerran näköalaa ja rotkoja. Sitten lähdimme kulkemaan takaisinpäin. Yhteensä vaelluksemme pituus oli 15 km. 


Upeat maisemat, ja mitä tulee siihen alkukysymykseen, niin voin hyvine mielin painella Helvettiin koska vain uudestaan. Suosittelen!

- Hilla

Tätä kirjoittaessani Siru makaa jaloissani. Jokainen joka on nähnyt nukkuvan ja uneksivan koiran voi vain kuvitella, miten Sirun jalat käyvät. Ilmeisesti koirani kiipeilee vieläkin Helvetinjärven jyrkänteillä -  niin ja maiskutuksesta päätellen muistelee myös evästaukoa! ;)

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jep! Täytynee houkutella muita mukaan ensikerralla.
      -H

      Poista
  2. Hieno paikka! Olen ollut #ääks# 15 vuotta sitten yövaelluksella koulun porukalla tuolla. Teki helvetistä vielä vähän aidomman vaellella siellä yöaikaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No wau! Pitäisköhän ens kesänä mennä kokeilemaan juhannuksenaikaan kun yö on lyhimmillään! Ei sinne muuten kai uskalla :D
      -H

      Poista