sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Halloween kilpailut Kuumassa

Matkaratsastuskilpailut 1.11.2014
  alue 46 km ihanneaika, nopeus 10 - 15 km/h
Järjestäjä: SuMaRa

Tätä hetkeä oli odotettu kauan, ja vihdoin se kuitenkin koitti! Nimittäin se, kun liila tiimimme starttaa aamuvarhaisella kisoihin kahden kaviokkaan voimin. Valmistelut oli tehty jo edellisenä iltana eli hevoset harjattu ja letitetty, auto pakattu ja huoltosuunnitelmat tehty. Olimme työn touhussa sen verran aikaisin, että Oona ja Alpo ehtivät ulkoilla Napin kanssa tarhassa tovin. Sillä välin laitoimme tallin kuntoon, sillä kisapäivän jälkeen on mukavampi laittaa hevoset karsinaan kun ennen sitä ei enää tarvitse siivota karsinoita. 

Molemmat nousivat trailerin kyytiin mukavasti. Oona tosin ehti paniikkihörinät hörähtää, kun Alpo oli hänen mielestään liian hidas liikkeissään. Kumpikin seisoi kopissa ihan hiljaa ja heinäkin maistui. Matka sujui hyvin, kopissa oli hiljaista. Oona toki seisookin aina hiljaa paikoillaan, mutta Alpolla on tapana kuopia kopissa, jos pitkään seistään paikoillaan. 
Kisapaikalla evästelemässä
Matka taittui nopeasti ja olimme kisapaikalla hyvissä ajoin. Halloween -teeman mukaisesti pukeutuakin olisi saanut, mutta koska Roosa ei halunnut ratsastaa vihreissä kalsareissa, edustimme tiimiväreissä. Kävelytimme hevosia hyvän tovin ennen tarkastusta ja ehdimme luokkamme ensimmäisinä alkutarkastuksiin ennen reittiselostusta. Oonan alkusyke 36 ja kaikki ok. Alpollakaan ei ollut mitään huomautettavaa, syke rauhallinen 38. Sen jälkeen osa porukasta kävi reittiselostuksessa ja osa piteli hevosia. Tällä kertaa huoltoonkin oli saatu värvättyä yksi henkilö lisää, sillä kahdestaan äitille ja isälle olisi voinut tulla kiire kahden hevosen kanssa. Kotona oli jo huoltosuunnitelmat tehty veljellemme selväksi ja hän tuntuikin olevan tilanteen tasalla ajoittain jopa vanhempiamme paremmin. Kiitoksen hänelle tästä!!

Eläinlääkärin tarkastukseen menossa

Oona alkutarkastuksessa
Varustimme hevoset ajoissa. Alpo oli ihan rauhassa, mutta paikalle saapuneet oripojat sekoittivat Oonan pään. Oona ei oikein tiennyt olisiko niiden huuteluun pitänyt vastata. Saatiin kuitenkin tämäkin kiemurtelija satuloitua ja selässä olimme suunnitellusti puoli tuntia ennen lähtöä. Verryttelimme issikkaradalla muiden kilpailijoiden kanssa. Alpo oli ihan rauhassa, ja ihan löysin ohjin Roosa sai sen kanssa tepastella. Oona puolestaan hörisi koko ajan ja vilkuili taakseen varmistuakseen, että Alpo varmasti oli vielä siellä. Kun muita ratsukoita tuli lähemmäs, sai ihan tosissaan muistutella kanssakilpailijoita punaisen häntärusetin merkityksestä, sillä Oona tuntui olevan todella tulisella päällä takalistonsa suhteen. Ei ollut muilla asiaa hännän lähelle. 

Alkuverryttelyä


Onneksi Oona kuitenkin huokaisi ja jätti vihdoin hörinät sikseen. Kaipa laumanjohtajalla oli vain kova huoli omastaan, ettei vain pikkupoika katoa minnekään. Alpo tuntui ajattelevan, että onhan tässä jo keritty kisakokemustakin hakea ilman sinuakin, mutta ne sanat ilmeisesti kaikuivat ohi Oonan isojen korvien. 


Kilpailuissa oli tunnelmaa! 38 ratsukkoa ilmoittaunut mukaan, ja meidän luokassamme starttasi 14 ratsukkoa! Osa hevosista ei ollut pysyä nahoissaa ja siksi päätimmekin Roosan kanssa vetäytyä hieman takavasemmalle ja antaa hätäisimpien lähteä ensin. Kun lähtökäsky tuli, ei kukaan kuitenkaan lähtenyt. Ilmeisesti kaikilla oli samanlainen ajatus kuin meillä! Vihdoin kuitenkin yksi toisensa jälkeen ylitti lähtölinjan, me viimeisten joukossa. 

Lähtö
Olimme päättäneet lähteä rauhassa ja saimmekin ihan mukavan hajuraon pääjoukkoon, joka eteni alun varsin reippaasti. Oona edellä ja Alpo perässä etenimme noin 14 km/h hölkällä eteenpäin. Saimme näköyhteyden aina silloin tällöin arabiratsukkokaksikkoon, muttemme kuitenkaan halunneet saavuttaa heitä vaan edetä omassa porukassa. Välimatka pysyi samana koko ajan, joten hyvin tasaista tahtia etenivät edellämenevä pari. 

Luokkamme koostui 23 km lenkistä, joka kierrettiin kahteen kertaan. Samainen lenkki oli minulle tuttu jo ennestään, joten luvassa olevat sillat ja junaradanylitykset eivät tuottaisi ainakaan Oonalle ongelmia. Noin 6 km kohdalla vaihdoimme vetohevosta ja Alpo sai siirtyä kärkeen. Vauhti edelleen tasainen 14-15 km/h. Välillä Alpo laukkaili, Oonan ravatessa perässä. Ensimmäinen huoltopiste oli sovittu tuttuun paikkaan, mutta koska matkaa oli takana vasta 7 km vilkuttelimme vain huollolle matkaa jatkaen. 

Junaradan yli asteltiin varmasti. Ei siis ole Alponkaan kompastuskivenä sillat eikä radat! Saavutimme pääjoukkoa ja kuljimme hetken ryppäässä. Oonaa kiukutti taas ja väliin jouduin ihan sanallisesti huomauttamaan perässä olevia kun turhan tuttavallisiin väleihin pyrkivät. Oona on joutunut muutaman kerran toisen ratsukon peräänajamaksi ja on siitä syystä nykyään äärettömän potkuherkkä. Monoa meinaan tulee ilman sen suurempia varoitteluja. Onneksi nytkin säästyttiin turhilta tilanteilta, vaikka ehkä jopa tarpeettoman topakasti sain asiasta kanssakilpailijoita muistuttaa. 


Pääjoukko eteni vauhdilla, mutta me jatkoimme omaa tahtiamme. Alpo sai pitää keulat välillä ja matkanteko näin päin oli jopa miellyttävämpää kaikin puolin sillä yllättäen Oona oli se, joka harrasti enemmän sivuhyppyjä ja muuta mutkittelua. Alpolla oli vain hauska tapa: aina tienhaaran kohdalla se olisi automaattisesti kääntynyt uudelle tielle jollei Roosa olisi ohjannut eteenpäin. Joten Alpon suunnistukeen ei ole luottaminen ;)

Toisen junaradan ylityksen kohdalla saimme taas joukon kiinni. Siirryimme kärkeen ja jatkoimme kohti omaa huoltoamme. Hevoset maistoivat hiukan vettä ja matka jatkui. Edettiin loppuun saakka 14 km/h ja tauolle tulimme keskinopeuden ollessa tavoitteellinen 14 km/h. Saavuimme tauolle ensimmäisten joukossa ja pääsimme tarkastukseen heti enne ruuhkaa. 

Tauolle tulossa


Tarkastuksessa
Taktikoimme Alpon ensin tarkastukseen, mutta valinta oli väärä. Oona sai sen verran kankeutta odotellessaan, että sai liikkeistä B:n ja eläinlääkäri halusi hevosen vielä re-checkiin 15 min ennen lähtöä. Muuten tarkastuksessa kaikki oli ok. 

Pidimme Oonaa liikkeessä. Hevosille mastui juomiset hyvin. Ilmeisesti kun niitä oli nyt kaksi samalla ämpärillä, syntyi pientä kiistaa vedestä ja siksi joivat vuorollaan isoja kulauksia. Satuloin Oonan hyvissä ajoin ja menin jonottamaan re-checkiin, sillä siinä saa näyttää hevosen varusteineen. Tarkastuspisteellä oli varsin tiivis tunnelma. Sekaan emme Oonan kanssa uskaltaneet sillä pelkäsin sen antavan monoa jollekin. Ilmottauduin kuitenkin, ja sain luvan odottaa kauempana. 

Aika kului. Pian olisi jo meidän lähtöaikamme. Sitten ilmoitettiin, että koska tarkastukset olivat niin ruuhakutuneet, niin 30 minuutin taukoa pidennettäisiin 40 minuuttiin. Pääsimme siis eläinlääkärille hieman ennen muuttunutta lähtöaikaamme. Liike oli nyt puhdas ja lupa jatkamiseen saatiin. Ripeästi selkään ja pientä verryttelyä pari minuuttia ja sitten uudelle lenkille. 

Meitä muistuteltiin tässä kohden myös maaliintuloaikojen muuttumisesta. Maaliinhan sai aikaisintaan tulla 15.10 ja nyt siis 15.20 koska aikataulua oli muutettu 10 minuutilla. Painoimme tämän mieleemme. 

Etenimme tasaista tahtia 14-15 km/h. Meno oli mukavaa ja Oona tuntui hyvältä. Itseasiassa näin mukavaa etenemistä ei meillä vielä ole koskaan kisoissa ollutkaan. Kun mentiin omalla porukalla, oli vauhti koko ajan juuri sellaista kuin halusimme. Oona oli tyytyväinen ja venytti päätään eteenalas ja kulki hetkittäin jopa hieman kuolaimellakin! Hevonen oli niin ihanan rento ja ihmettelimmekin miten mukavasti se kulki Alpon kanssa. 



Pehmeällä metsäisellä tiellä laukkasimmekin peräkkäin, Alpo edellä ja Oona perässä. Vauhti 20 km/h ja Oona pystyi ihan kolmitahtiseen laukkaa Alpon perässä! Uskomatonta!

Laukkapätkä


Huolto oli jälleen samassa paikassa. Hevoset joivat reippaasti, mutta samalla huolto muistutteli meitä nopeudesta. Meillä oli matkaa maaliin jäljellä 16 km ja aikaa 1,5 tuntia minimiaikaan! Hämmästelimme tätä sillä GPS-kelloni näytti edelleen keskinopeudeksi 14,3 km/h. Kai se sitten vaan oli uskottava että kallis, vajaan vuoden käytössä ollut urheilukelloon oli tullut vika. Sovittiin että hidastetaan vauhtia ja huolletaan pari kertaa vielä jotta saadaan aikaa kulumaan. 

Jatkoimme matkaa hitaalla hölkällä. Emme halunneet toistaa aluemestaruuksien virhettä ja odotella maalilinjalla. Tuijotimme kelloa ja hidastimme vauhtia. Huolsimme. Hevoset joivat reilusti. Ja jälleen huolto muistutti, että maaliin enää 10 km ja aikaa tunti...



Siirryimme käyntiin. Päätettiin että nyt ei auta muu kuin kävellä. Muut saavuttivat meidät. Hidasteltiin. Osa porukasta kuitenkin päätti jatkaa vielä ravilla, jäimme kävelemään kahden. Myös muita ratsukoita ohjeistettiin huollon taholta: hidastakaa! Maalissa ei saa olla liian aikaisin. 

Huoltoon tulossa


"Hei Oona, löysin evästä!"
Kävelimme puoli tuntia!! Tuskalliset puoli tuntia, sillä ilma oli viilentynyt ja itsellekin tuli kylmä. Hevosilla oli ratsastusloimet, mutta tunsin allani miten hevoseni lihaksisto sai kylmää ja se alkoi kangistua. Kun matkaa oli jäljellä 5 km ja aikaa 20 minuuttia siirryimme raviin. Etenimme 15 km/h aivan maaliviivalle saakka ja olimme maalissa 15.21.22 urheilukellon näyttäessä jotain 12 km/h... 

Hipsimässä maaliin

Hölkällä maaliin
Mutta mitä ihmettä! Osa oli jo maalissa ja käyneet tarkastuksessa!! Silloin meille selvisi että maaliintuloajat oli laskettu väärin! Maaliin olisi saanut tulla puolituntia ilmoitettua aikaisemmin... Voi luoja... Arvasin, että Oonan kohdalla peli oli menetetty. Vaikka taktikoimme Oonan ensin tarkastukseen, tuli Oonalle silti hylkäys ontumisesta. Mutta tämänhän me jo olimme arvanneet. Syke kummallakin lopputarkastuksessa 40 ja Alpolle hyväksytty tulos A:n papereilla. Sen verran kuitenkin harmitti koko kisa, että ihan unohtui Alpon hienosta suorituksesta ja kvaalituloksesti iloitseminen. 

Huollettiin hevoset ja kylmättiin jalat. Kummankaan jaloissa ei ollut mitään. Kävelytimme hevosia ja annoimme niiden evästellä. Juomat maistuivat. Lastasimme hevoset kyytiin ja Roosa kävi palkintojenjaossa. Hieno tulos Alpolle 12,47 km/h!! Päällimmäisenä kuitenkin edelleen harmitus aikasähläysten ja Oonan hylsyn johdosta. Saimme kuulla, että ihan viime metreillä kärkiporukka oli päätellyt nopeudet uudelleen ja karauttaneet maaliin. Olivat hoksanneet virheen. Kyllä mekin siitä puhuimme matkalla, että miten voi olla että urheilukellon nopeus oli ihan toista kun emme missään kohtaa menneet kovaa, mutta meillä eikä monella muullakaan edes käynyt moisen virheen mahdollisuus mielessä. 

Kotimatka taittui sukkelaan. Kävelytimme hevosia ja Oona käveli hyvin. Ravissa kuitenkin oli hyvin jäykkä etuosastaan. Loimitimme kaksikon yöksi talliin ja hoidimme jalat. 

Aamulla tallissa seisoi kaksi matkaratsua kaikilla jaloillaan. Jalat olivat viileät, ei turvotuksia. Kävimme aamusella kävelyttämässä koko kolmikon, sillä myös Nappi halusi kävelylle mukaan. Kävelyn aikana Oona vertyi siinä määrin, että liikekin tuli paremmaksi. 

Lisää kuvia kisoista voit katsoa täältä!

- Hilla

10 kommenttia:

  1. Harmittavaa tommonen sähläys aikojen kanssa… :/ Onnea kuitenkin Alpon hienosta tuloksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep harmittavaistahan tuo on, mutta nytpä osaa itsekin olla aikojen kanssa vähän tarkempana. Alpo teki kyllä hienon suorituksen! :)

      Poista
  2. Kannattaako ontuvalla hevosella kisata? Ei kaikki ole hyvinkään jos heti ontuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä varten kisoissa on ell tarkastukset ettei ontuvalla saakkaan kisata, mutta aina voi matkalla sattua jotain ja hylkäyskoodi on aina ontuminen, jos se johtuu liikkeestä.

      Poista
  3. Voi harmitus tuon aika sähläyksen kanssa.:( Jotain positiivista, ettei mistään vakavasta ollut kyse, vaan kylmä oli aiheuttanut lihasjäykkyyden. Katse kohti ensi kautta.:) Ja on ihanaa nähdä kuinka teidän koko perhe osallistuu harrastukseen. Ja vielä onnittelut Alpon hienosta suorituksesta.:)
    Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hienoa, että innokkaita ja asiansa osaavia huoltajia löytyy lähipiiristä niin monta! Katsotaan, jospa ensi vuonna saataisiin vielä toinenkin veljemme lähtemään mukaan huoltajaksi... ;)

      Poista
  4. Kaikkea sitä voi tapahtua harmittaa ihan. Näköjään kannattaa tsekata aina onko kisajärjestäjätkään ihan ajantasalla aikojen kanssa.. pieni epäluuloisuus lienee paikallaan. Ja voi sitä Roosaa, minä niin odotin vihreiden kalsareiden näkemistä!!! ;) Seurasinkin netistä teidän ratsastusta ja ihmettelin kun menitte lopuksi niin hitaasti. Mutta kaikesta huolimatta Ardakselle hyvä suoritus! Seuraavan kerran sitten Halloweeniin ne kalsarit.. vai mitä?! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ensi kerralla uskalletaan jo kyseenalaistaa annetut ajat, jos tuntuu ettei ajat ihan täsmää! Katsotaan, jospa ensikerralla saataisiin Roosa sujahtamaan niihin vihreisiin kalsareihin... ;)
      - H

      Poista
  5. Ei ole ensimmäinen kerta kun Kuumassa sählätään maaliintuloaikojen kanssa, valitettavasti. Meidän huolto joutui kevään FEI- kisoissa _useaan_ kertaan soittelemaan kansliaan, kun ajat olivat päin mäntyä. Kansliasta vastattiin että "meillä on parempaakin tekemistä kuin laskea teille näitä aikoja!". Onneksi Johanna oli sen verta topakka, että sanoi takaisin, että ei muuten ole, sillä meidän ratsukot ovat reitillä NYT ja maaliintulon takaraja on tiedettävä.

    Onnea Ardaksen kvaalista! ja pää pystyssä kohti ensi kautta! :)

    Ainiin, ja en tiennyt että teillä on velikin, hauskaa että olitte koko perheen voimin liikenteessä! :D

    VastaaPoista
  6. Tuntuu joka kisasta löytyvän puutteensa, mutta mielestäni jos aikoja annetaan niiden pitää olla moneen kerta tarkistetut. Tai sitten jättää ajat antamatta ja jokainen laskekoon itse ne.

    Itseasiassa nyt kun sukuselvitykseen päästiin niin mun ja Roosan välistä löytyy sisarusparvessa toinenkin velipoika ;) Molemmat ovat aikanaan ratsastaneet ja tarvittaessa hevosenkäsittelytaitoakin löytyy!
    -H

    VastaaPoista