sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Alpo ja ravimaailman ihmeet

Lomakausi hevosilla on päättynyt ja kevyttä treeniä on takana muutama viikko. Toki lepokauden aikana ei olla kokonaan jouten oltu, vaan on tehty jumppaa kentällä sekä kävelylenkkejä maastossa. Nyt kuitenkin oli vuorossa ensimmäinen laukkatreeni ja niinpä pakkasimme iltapäivän jo hämärtyessä kaksikkomme koppiin ja suuntasimme raviradalle. 

Ajankohdan valinta osui nappiin sillä varikolla vastaan tuli se viimeinenkin hiittari, joten rata oli täysin tyhjä. Hyvä niin, sillä Alpolle vierailu raviradalla oli ihka ensimmäinen ja ajateltiin, että on turvallisempaa lukea mainokset ihan kahden kesken ilman sen suurempia ravikarkeloita. 



Oona oli oikein tyytyväisen oloinen katoksilla. Alpo sen sijaan hieman ihmetteli laakeaa varikkoaluetta, jossa ei kuitenkaan tarkastakaan katselusta huolimatta ollut merkkiäkään elämästä. Kapusimme ratsujemme selkään ja lähdimme kävelemään kohti ravirataa. Oona olisi halunnut mennä ensin metsälenkille, mutta päätimme jättää siihen tutustumisen toiseen kertaa. Oli jo pimeää vaikkei kello ollut paljon. Silti lumi ja lähiseudun katu- ja pihavalot valaisivat niin että näkyvyys ilman lamppuja oli treenaamiselle otollinen. 


Kävelimme alkuun parin kilometrin verran. Alpo toki joutui välillä  hieman ravailemaan Oonaa kiinni, kun neidillä oli tapansa mukaan hirmuinen kiire radalla. Mainosten lukeminen sujui aavikkorotalta hyvin ja ilman sen suurempia lukuvaikeuksia niiden ohi tepasteltiin kierros kierroksen perään. Seuraavaksi ravailimme runsaan kolmen kilometrin verran ja Alpo oli oikein kelpo matkahevonen raviradalla. Oona sen sijaan muistutti enemmän ravihevosta kuin matkaratstua kaikkine peitseineen ym. sivuloikkineen. Mutta tulinen arabimme eteni radanpinnalla leijaillen ilman ensimmäistäkään sivuloikkaa! Hienoa!


Kun alkuverryttelyt tuli tehtyä annoimme hevosten hetken kävellä. Sitten siirryimme laukkaosioon. Radan pinta oli mitä mainioin. Luminen pinta oli rouhittu juuri sopivaksi, jotta se ei ollut upottava vaan antoi hyvän pidon ja jouston. Kavionkopsetta tuskin kuului kun etenimme kahden ratsukon voimin rataa ympäri. 


Laukkasimme 4 km verran. Ensin Alpo sai johtaa joukkoa, mutta koska Oona räpelsi Alpon perässä kaikkea muuta kuin sitä mitä piti, vaihdoimme järjestystä. Yllättävän hyvin Oona malttoi laukata ja vauhti säilyi maltillisena siinä 20-21 km/h! Sen jälkeen kävelimme hieman. Sykemittari ei ollut mukana, sillä pimeässä ei siitä olisi saanut kuitenkaan mitään selvää. GPS-tietojakin tarkisteltiin vasta kotoa koneelta


Jatkoimme vielä toisen 4 km laukkapätkän, joka sujui yhtä kevyen oloisesti kuin ensimmäinenkin pätkä. Oona laukkasi edellä ja Ardas liiteli perässä varsin helposti. Vauhti pysyi mukavasti samoissa lukemissa, kun eihän Oonalla ollut kiirettä kun kerran oli "voitolla". Treenin ollessa loppusuoralla radalle ilmestyi kaksi hiittaria. Alpo hieman höristeli korviaan niiden perään, mutta jatkoimme omaa treeniämme ja etenimme suurin piirtein samaa vauhtia, joten välimatka pysyi samana. 

Kun siirryimme loppuverryttelyyn, käänsivät hiittihevoset kilpailusuuntaan ja päästivät reippaammin meitä vastaan. Alpo ei ollut ohikiitävistä kilpureista moksiskaan. Ei edes häntä noussut pystyyn! Tosin syynä saattoi olla jo tehty treenikin, mutta hyvin saatoimme hölkötellä omiamme. 

Laukalla!

Ravihevosetkin siirtyivät loppuverryttelyn pariin ja saimme heistä seuraa. Tuttujahan nuo, ja siinä sitten vaihdettiin joulunjälkeisiä kuulumisia. Hieno treenisää nyt kun lunta saatiin maahan! Ei haitannut pimeys ollenkaan. Loppukäyntien jälkeen suuntasimme katoksille takaisin. Treeni lukuina 15.67 km (puuttui alku käyntiä noin 1 km) keskinopeudella 12,7 km/h. 

Heitimme satulat autoon ja veimme hevoset pesupaikalle. Suihkutimme hikiset hevoset. Oonalle pesupaikalla käyminen on tuttua puuhaa ja Oona tuntui jopa nauttivat lämpimästä suihkusta. Alpoa taas uusi tilanne jänitti, mutta siitä huolimatta hevonen oli se joka kastui ;) Loimet ja kuljetussuojat puimme pesupaikalla ja sitten kyytiin ja kotiin. 

Tallilla pieni vinkulelumme alias Nappi otti meidät vastaan veikeästi hirnahdellen. Protestiksi yksin olosta vohki kyllä omenan joulukoristeista talliin tullessaan... No se kuje hälle suotakoon! 

- Hilla

2 kommenttia:

  1. Meillä tuo rauhallisesti laukkaaminen radalla tuntuu olevan aika kaukainen haave. Vaikka toinen hevosista onkin jättänyt kilparadat jo yli 10 vuotta sitten, tuntuu se silti muistavan turhan elävästi mitä siellä radalla aiemmin kuului tehdä.. Ja toinen hevonen nyt on muutenkin turhan eläväinen, joten sen kanssa en edes kuvitellut radan kiertämisen olevan rauhallista, ollaanhan me sen kanssa käytykin vasta pari kertaa radalla sen ratsu-uran aikana. Noh, ehkä vielä joskus mekin laukkaamme rauhallisesti. Olin yllättynyt kun tuon nuoremman tamman kanssa päästiin hiittisuoralla laukkaamaan alle kolmenkympin tuntinopeudella... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan meilläkin Oonan vauhdit alkuun liki 30 km/h ekoissa laukkareeneissä. Mutta kun laukka kehittyy, vauhtia voi hidastaa. Hyvä olisi tehdä laukannostoharjoituksia myös kentällä, jotta laukkalihaksisto kehittyy. Mutta hyvinhän te jo alkuun olette päässeet :) Eikä mekään laukkaamista aloitettu raviradalla vaan kaukana siitä :P
      -H

      Poista