tiistai 30. joulukuuta 2014

Stressaako uudenvuodenaatto ja raketit?

Näin uudenvuodenaaton ja erityisesti paukkeiden täytteisen illan lähestyessä eläintenomistajat usein keskustelevat eläinten stressistä ja stressaavista tekijöistä. Monelle ylimääräistä sydämentykyttelyä aiheuttavat varmasti ilotulitteet. Siksi onkin hyvä osata lukea omaa eläintään, oli se sitten hevonen, kissa, koira taikka marsu, ja selvittää, mitkä tekijät aiheuttavat lemmikille ylimääräistä jännitettä ja onko sitä mahdollista minimoida. 

Meidan lauman suurimman stressaajan titteliä kantaa ilman muuta Oona. Kuuluuko sitten siihen kuuluisaan "perus tamma" ominaisuuteen, johon usein viitataan kun tuskastelemme tämän hevosen sielunelämän kanssa. Oli asia niin tai näin, koska kyseessä on ensimmäinen tammaeläimemme, ei henkilökohtaista vertailupohjaa ole kuin ruunapoikiin. Ja niihin verraten asia mitä ilmeisemmin olisi näin. 


Oonaa stressaavat välillä hyvinkin pienet asiat. Stressin saa aikaiseksi jo ihan siitä, jos aamulla ulos mennäänkin väärässä järjestyksessä. Jos Oona ei pääse ensimmäisenä ulos, alkaa karsinassa pyöriminen ja hörhöttäminen. Kun taas asiat tehdään orjallisten rutiinien oikeiden oppien mukaisesti, on arvon Rinsessa enemmän kuin tyytyväinen. Tyypillinen reaktio on myös syömättä jättäminen, erityisesti väkirehujen. Heinä maistuu, mutta roposia jää kupin pohjalle. Mikäli on kyse jostain hyvin suuresta stressaavasta asiasta, jäävät myös heinä ja juominen väliin. Esimerkiksi kuljetuksen aikana Oona ei juurikaan syö tai juo mitään. Kun on äärimmäisen suuresta stressitekijästä kyse, alkaa Oona myös tutista. 

Seuraavaksi herkkänahkaisin lienee oma aavikkorottamme Alpo, joka ilmaisee stressaantumistaan arabialaisille hyvin tyypilliseen tapaan: sähläämällä. Alpo kiemurtelee käytävällä, jos hoitotilanteeseen liittyy jotakin uutta ja outoa tai kuopii kaviollaan käytävän lattiaa. Taluttaessa pyörii taluttajan ympärillä tai selkäännoustessa steppailee omia aikojaan. Mitä tulee karsinakäyttäytymiseen, niin jos vain on tarjolla mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, on kaikki muu yhdetekevää (ainakin niin kauan kuin syötävää riittää).

Pari päivää meille tulon jälkeen Alpo veteli sikeitä keskellä peltoa
Kolmannella pallilla istuu sitten rohkea ja joskus vähemmänrohkea vahtikoiramme Siru. Sirun suuri stressinaihe on se, ettei vain Pörrö-kissa syö hänen ruokaansa. Vaikka näin ei ole ikinä milloinkaan käynyt, aiheuttaa yhteisruokinta-ajat sen rakkaan kammottavan Karvatollon kanssa ylimääräistä liikehdintää Siru-koirassa. Kieltämättä tätä on tullut joskus hyväksikäytettyä, jos ruoka ei meinaa koiralle maittaa. Silloin taikasanat "Pörrö syömään muuten" tai pelkkä "kis-kis-kis" saavat valtavan ahmintareaktion aikaan, oli Pörrö sitten ihan vieressä tai 100 kilometrin päässä... Toisinaan oudot tilanteet saavat Sirun niskakarvat nousemaan pystyyn, kurkusta kuulumaan hiljaista murinaa ja sitä seuraavan "hillityn perääntymisen takavasemmalle". 

Perus Sirua
Nappia stressaa maailmassa vain yksi, ainut asia: yksin jääminen. Kun Alpo ja Oona poistuvat kotoa, poni usein päivystää päivän portilla ja ramppaakin! Hirnahtelee ohikulkijoille ja potee yksinäisyyttä. Kun sitten kaksikko palaa takaisin, on Nappi jälleen huoleton oma itsensä, vaikka jälleennäkeminen ei useinkaan ole kovin lämminhenkinen...

Kotiinpaluu...
Se, joka ei tunnu stressaavan mistään, on kissamme Pörrö. Katti ottaa nokoset juuri siinä, missä silloin sattuu olemaan kun väsyttää, tapahtui ympärillä sitten mitä tahansa. Tämän karvapallon unia ei voi häiritä kuin Sirun märkä kuono tai kissan pois paikaltaan nostava kaksijalkainen. 

Pörrö nukkuu sujuvasti missä vain, milloin vain. Vaikkapa vastapestyllä pöytäliinalla!!
Entäs sitten uudenvuodenraketit tai jokin muu pauke? Ei mitään. Meillä saa sirkelöidä, vasaroida, tapella, moukaroida, hitsata, puida ja kaivaa mielin määrin. Toki kaikki edellä mainitut toimenpiteet aiheuttavat reaktion nimeltä "Mitä sinä teet siellä?" Se tarkoittaa sitä, että koko porukka päivystää aidalla ja valvoo kun meidän isä rakentaa! Tietysti silloin, kun uusi rakennelma otetaan ensi kertaa käyttöön, pitää tietenkin puhista ja pöristä asiaankuuluvalla tavalla. Mutta sehän on vain asiamukaista arviointia ja kritiikkiä aikaan saannoksia kohtaan!

Uuden vuoden raketeista meillä ei onneksi stressaannu kukaan. Tai Alpostahan nyt ei vielä voi mennä takuuseen, mutta merkit viittaisivat siihen suuntaan, että kun yöheinäpussien jako ajoitetaan rakettienampumishetkeen niin ei ole mitään hätää. Oona on usein katsellut raketteja ikkunasta, mutustellen tyytyväisenä heiniään samalla. Nappikin katselisi, jos ylettyisi... Ulkona sen sijaan illan ensimmäisten rakettien aikaan Nappi usein on se, joka villitsee kaikki muut ja sitten mennään tovi ympäriinsä. Siru on syytä pitää iltapissanaikaan hihnassa, sillä koira yrittää "pyydystää" raketteja hyppimällä ilmaan yrittäen ottaa taivaalle leviävistä väriläikistä koppia. Ja Pörrö... No se nukkuu milloin missäkin! 


Tästä huolimatta toivomme, että ihmiset noudattaisivat annettuja aikarajoja ja ampuisivat raketit turvallisesti niiden puitteissa, muistaen sen, että on olemassa eläimiä, joille uudenvuodenaatto ei ole läheskään näin helppo. 

Miten teidän lemmikkinne suhtauvat rakettien paukkeeseen?

9 kommenttia:

  1. Oona on tuossa stressaamisessa sitten hyvin samanlainen kuin emänsä Netta :) Netta oli myös kova stressaamaan ja toisinaan juuri väärässä järjestyksessä sisään/ulos meneminen aiheutti hirmuisen pyörimisen ja hirnumisen. Toisaalta kun ei ollut mitään stressin aihetta tamma oli rento ja leppoisa oma itsensä :) Oon tainnut joskus aiemminkin sulle viestitellä mutta mä omistin Oonan emän Netan viimeisinä vuosinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinut kyllä ja kiva kun komentoit! :) Ilmeisesti ominaisuus on periytynyt äidiltä tyttärelle, sillä hyvin samalta kuullostaa.
      -H

      Poista
  2. Meilläkin kaikesta selvitään, jos on ruokaa edessä. Eipä ole vielä tullut vastaan ruunaa, joka kieltäytyisi ruoasta! :D Mulle on opetettu, että jos hevosen saa syömään ruokaa ja laskemaan pään alas, sen aivot olettavat kaiken olevan ok. Se onkin ihan loogista, kun jännittyneenä ei meillä ainakaan huomioida ruokaa ollenkaan ja pää nousee korkealle ylös.

    Koira koki ensimmäisen uuden vuoden viime vuonna, eikä sen tarvinnut kuin vilkaista meitä muita varmistaakseen että tää pauke on ihan normaalia, ja se oli sitten siinä. Kissaa ei kyllä näy koko päivänä, se menee aina piiloon jonnekin pimeimpään nurkkaan, eikä tule pois ennen kuin ilotulitus on varmasti loppunut... siksi sitä toivoiskin, että ampujat noudattais ilotulitusaikaa, mutta aina niitä löytyy, jotka aloittavat jo päivällä tai jatkavat vielä seuraavana aamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia kokemuksia ruuan suhteen: kyllä noille ruunille maittaa! :D Mutta sinäpä sen sanoit, pää pyörii yläilmoissa kun jokin asia vaivaa tai epäilyttää.

      Siru ulkoili ensimmäisen uuden vuotensa nakkipaketin kanssa. Aina kun pamahti, sai nakinpätkän. Oli muuten tehokas! Siksi ehkä nykyisin onkin turhan innokas rakettien suhteen...
      -H

      Poista
  3. Meidän tallissa ei taida yksikään hevosista pelätä raketteja. Toki ne silti otetaan sisälle hyvissä ajoin, varsinkin kun hepat asuvat raviradan vieressä ja kovin monet tuntuvat tietävän kuinka mainio rakettien ampumispaikka on raviradan parkkipaikalla...

    Yksi koiristani, sekarotuinen Niilo-koira, pelkää raketteja aivan kamalasti... Viime vuodenvaihteen se kyyhötti kylppärissä suihkuverhon alla piilossa ja tärisi peloissaan. Myöhemmin yöllä en saanut Niiloa tulemaan asunnosta ulos pissalenkille, vaikka pauke olikin jo loppunut, se pelkäsi silti vielä kamalasti.. :/

    Olisi tosiaan kiva että ihmiset noudattaisivat annettuja aikarajoja niin säästyttäisiin ylimääräiseltä stressiltä, sitä kun on ainakin meillä luvassa liikaa jo muutenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hevosten kannalta, etteivät pelkää, sillä muuten voisi olla ahdistavaa. Voin vain kuvitella ihmismäärän, joka sinne parkkipaikalle saattaa kokoontua...

      Tsempit Niilolle! Tuttavapiiristä löytyy vastaavia tapauksia monta, ja yksi ilta voi toisille olla hyvin hyvin pitkä :(

      Aikarajoista puheenollen, ensimmäinen raketti pamahti jossain hetki sitten. Vaan sellaiset 22h etuajassa... :/
      -H

      Poista
  4. Meillä hevoset rouskuttavat heiniä. Ja eivätpäne taida edes kuulla raketteja kun laitetaan radiota tammoille kovemmalle!:D siellä ne kuuntelee hittejä. Koirat istuvat raketinampujan vieressä ihailemassa väriloistoa. Milloinkohan koirille keksittäisiin suojalasit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radio on oiva keksintö! Tutun tallilla jätetään myös valot päälle yöksi niin ei tunnu väriloisten liian kirkkaalta tallista katsottuna.
      -H

      Poista
  5. Meillä on aika painajaista, vaikka asutaan näinkin korvessa. Riepu pelkää kuollakseen (Ruuna!) ja Ami puolikuollakseen (Ruuna!) loput pienin ja suurin ruuna ei välitä, eikä se ainoa tammakaan(!) Riepun kanssa on kyllä kurjaa, sillä ottaa niin lujaa ne hermoon. Ja kun se hepuloi, ei se ainakaan rauhoita Amin ajatusta uudenvuoden vaihtumisesta maailmanloppuun...

    Todellakin soisi ihmisten edes ajoittavan ampumiset siihen määrättyyn kellonaikaan. Pelkäävän aika on jo siihen kovin pitkä :/
    Koirulit eivät juurikaan onneksi piittaa :)

    VastaaPoista