maanantai 29. joulukuuta 2014

Verryttelyä ja rekiajoa

Hevoset palautuivat yönaikana laukkatreenistä hyvin. Juoksutukset suoraan aamulla karsinasta energiset ja liikkeet puhtaat. Ei minkäänlaisia kankeuksia havaittavissa. Hyvä niin, olihan treeni tarkoituksella ollut helpohko näin alkuun. 


Ensin jalotteluvuoroon pääsivät Alpo ja Oona. Oona sai kärryt peräänsä pitkästä aikaa ja suuntasimme pellolle. Alpoa vähän tallissa jännitti seistä kärryjen perässä käytävällä, mutta ulkona ei ruunapoika ollut enää millänsäkään. Verryttelimme pellolla käynnissä ja ravissa, ja saipa Alpo otta pienen laukkapätkänkin. Kumpikin kulki ihanan vetreästi ja rennosti. 



Oona on siitä jännä, että ravitreeniaikoijen stressailuista huolimatta ajaminen on se, millä tämän hevosen saa rentoutumaan. Oona pyöristeli kaulaansa ja pärski tyytyväisenä. Hevosen ihan näkee rentoutuvan edessään ja malttavan ravailla hissukseen. Kaikenlainen turha kohkaaminen jää aina kärrytellessä pois. Suunittelimmekin samalla, että joskus voisi laukkatreenin toteuttaa siten, että Oona ravailisi kärryillä reippaampaa ravia ja Alpo laukkaisi perässä. Olisi helppo GPS-kellolla kuskin säätää Oonan ravi oikeaan vauhtiin ja sitten vaan edettäisiin oikea matka. 



Mutta pitihän kaikesta rentoudesta huolimatta aiheuttaa pieniä lisälyöntejä laittamalla Alpo takaisin tarhaan ja Oonalle reki perään! Hienosti kulki vaikka edellisestä ajokerrasta oli muutama vuosi. Ensi kerralla voikin huoletta ajella pidempää pätkään ilman apukäsiä :) Tuli tässä pohdittua myös, että Oona alkaa olla jo samanlainen luottoheppa mitä Vanttu oli aikanaan. 

Kaiken tohinan keskellä muistimme yks kaks että Alpollahan oli tässä hiljan syntymäpäivä! Nöyrimmät anteeksipyyntömme herra herkkusuulle, joka sai toki herkut näin jälkikäteen. Eipä sillä, hienot 9 vuotta tulivat mittariin. Tosin kun on näin loppuvuodesta syntynyt hevonen, pitää se ottaa huomioon, sillä vuoden vaihtuessa hevosen katsotaan olevan 10 -vuotias. Niinhän se kaikilla kisamaailmassa vaihtuu 1.1. vuodella eteenpäin. 


Päivän päätteeksi piristimme itseämme vielä Napin rekikyydillä. Jäätyneistä varpaista ja sormista viis, Nappi kun on rekeä vetäessään aivan hellyyttävän suloinen! Aisakello kilisi ja pörröinen poni porhalsi pisin hankia. Innostuipa muutama muukin ponipojan rekikyytiin meidän lisäksemme. 








Tämän ja seuraavan kuvan ihmeellisen ruskea värimaailma ei ole omaa käsialaani, vaan blogger muutti jostain ihme syystä kuvien värejä aika radikaalisti ruskeaan taittaviksi, eikä auttanut vaikka koitin ladata kuvia uudestaan monta kertaa... >:( Onko muilla ollut vastaavia ongelmia?






2 kommenttia:

  1. Ihania talvikuvia! Nappi on niin hurjan suloinen rekensä kanssa. :) Olitteks te muuten teettäneet nuo länget Napille vai oliko ne saatu jostain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Länget on saatu kaverilta, kun hänellä ei tällä hetkellä länkiin sopivaa ponia ole :)

      Poista