lauantai 21. helmikuuta 2015

Extremeä!

Kelit eivät tällä hetkellä mieltä kovasti lämmitä, ja tästä syystä kilpailutkin peruuntuivat. Ei siis päästy vieläkään korkaamaan matkaratsastuskautta virallisesti vaan se siirtyy jälleen hamaan tulevaisuuteen. Jotakin aktiviteettia matkaratsuille piti kuitenkin keksiä, joten päätimme lähteä kohti uusia ulottuvuuksia!


Satuloimme Oonan ja Alpon jo aamusta ja lähdimme lenkille. Olimme edellisenä iltana ajaneet lenkin läpi autolla, ja tiesimme, että pääasiassa peltoaukealla kulkeva reitti oli osin jo sulanut hiekalle. Alkuun kuljimme yli puusillan, jonka alla virtasi koski. Kumpikaan ei näistä puusilloista enää jaksa innostua, vaan marssivat peräkanaa päättäväisesti eteenpäin, kuin tavallista tietä ikään. 

Hevoset olivat meno päällä, ja kaikenlaisia pieniä mörköjä oli matkan varrella. Etenimme rauhallista ravia ja paikoin käyntiä. Mukavaa menoa harmaassa säässä, mutta sadetta emme pahemmin saaneet. 

Ensimmäinen jännä paikka oli putki, joka kulki moottoritien ali. Oona on tästä joskus vuosia sitten mennyt muutamia kertoja, joten neiti sai johtaa joukkoja. Niinpä Oona marssi, hieman epäröiden kylläkin, tuohon putkeen. 

Valoa kohti!



Tässä taas nähtiin näitä lämppäreiden hienoimpia puolia! Tiukan paikan tullen suunta on aina eteenpäin! Vauhdista viis, kunhan eteenpäin mennään ja päästää pelottavien asioiden ohi. Oona ei ikinä jää paikalleen tinttaamaan, puhisemaan tai mullittelemaan (niin kuin eräät...) vaan taktiikka on eteen, ohi ja äkkiä!



Nyt kuitenkin alitus oli sen verran iisi juttu, että käynnissä selvittiin. Alpo puhisteli omiaan Oonan takana. Taputukset hevosille!

Jatkoimme matkaa ja ohitimme eläintarhan. Saimme seuraa aitauksessa olevista hirventapaisista nelijalkaisista, jotka kulkivat pukitellen ja juosten aidan vierustaa. Hevoset hiukan mulkoilivat näitä, mutta ohi kuljettiin ilman puhinoita. 



Seuraavaksi kuljimme pätkän kylänraitilla. Jännitys tiivistyi moottoritien ylitykseen, jossa kuljimme siltaa pitkin. Onneksi huoltoauto toimi safety-car:na taaten meille tuvallisen ylityksen. Omalla kaistalla kuljimme sillan yli. Autoilijat antoivat hienosti tietä ja pääsimme turvallisesti yli. Hiukan hevosia ihmetytti liikenne alapuolellamme. Erityisesti "meitä kohti" tulevat autot olivat omituisia. Alpo hypähti kerran, mutta muuten ei ylimääräisiä kiemuroita nähty. 

Autoilijat kunnioittivat meitä ratsukoita ihailtavasti! Kyllä maalla osataan!


Sen jälkeen olimme taas maaseudun rauhassa. Jatkoimme hölkällä, kävellen pahimmissa jäätiköissä. Jää oli kuitenkin suurimmaksi osin jo sulanut ja pitkiä pätkiä pääsi menemään mukavammin. 




Seuraavaksi ihmettelimme savumerkkejä. 

Kyllä me siellä ollaan, kaikki neljä!

Kuin suoraan Apassionaatasta :D

Oona töräyttää... ;)
Huolsimme hevoset lenkin puolivälissä ja ratsastajat vaihtoivat paikkaa. Jatkoimme kotiinpäin. Alpo sai johtaa vuorostaan joukkoja ja Oonan kanssa peesailin perässä. Huomio kiinnittyikin äkkiä Alpon toiseen takakavioon, josta tilsakumi näytti ikään kuin pursuavan omituisesti. Pysähdyimme ja teimme nopean tilannekatsauksen siinä keskellä peltoaukiota. Kenkähän oli irtoamassa. Ilmeisesti sillalla hypyssä oli ruunapoika päässy polkaisemaan naulat poikki toiselta laidalta. Jatkoimme käynnissä, kun huoltoporukkamme lähti hakemaan kengityspakkia. Se on aina ollut mukana, mutta kappas kun ei tullut mieleen että kannattaisi autoon pakata ihan pidemmälle kotilenkillekin...



Kävelimme ja tarkkailimme kenkätilannetta. Alpoa se ei haitannut yhtään! Kenkä kuitenkin pian sojotti ihan omituiseen suuntaan ja päätimme koittaa saisimmeko sen revittyä irti käsin. Kotkaukset olivat kiinni, joten ei onnistunut. Sitten Alpo huokaisi, peruutti askelen, astui toisella kaviolla kengän päälle ja naps! Se oli siististi irti! Nauroimme, koska tilanne oli niin koominen! Ihan kuin hevonen olisi ajatellut että ette te tytöt kanssa mitään osaa! Otimme kengän visusti talteen ja jatkoimme käynnissä huoltoautoa odotellen. 

Huoltojoukot saapuivat ja kenkä lyötiin takaisin alle. Matka jatkui kotiinpäin. Kuljimme jälleen moottoritien yli, eikä tällä kertaa siinä ollut enää mitään katsottavaa hevosten mielestä. Myös putkesta mentiin hienosti peräkkäin. 





Kotona kaksikko pääsi vielä lämpimään suihkuun. Päivän lenkki lukuna 40,24km nopeudella 9,3 km/h. 

Täällä Suomen talvessa ei pahemmin enää pesupaikkojakaan tarvita, kun ulkolämpötila alkaa olla sama kuin tallissa. 


- Hilla

12 kommenttia:

  1. Tää oli kiva postaus varustettuna hienoilla kuvilla! :) Varmasti kyllä mielenkiintoinen lenkki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se, vähän vaihtelua tavalliseen arkilenkkiin verrattuna :)

      Poista
  2. Vähänkö teillä on siellä kivoja maastoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulkaa joskus Pasin kanssa kyläilemään niin lähdetään seikkailemaan! :D

      Poista
  3. Onpas tutun näköisiä maaastoja :) Tuosta "putkesta" on menty monen monituiset kerrat, niin koirien kuin hevostenkin kanssa. En tiedä onko nykyisin enää, mutta keväisin siinä oli välillä niin paljon vettä, että koirat pystyi siinä uittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti keväällä voi olla vedenpaisumus. Oli siellä pohjalla nytkin isot lätäköt ja pujottelemalla selvisi kuvin kavioin. Ainakin tästä Turkuun päin oleva putki on joka kevät ollut pullollaan vettä niin ettei sieltä silloin ole kukaan traktorillakaan mennyt. Oona pitää vesileikeistä mutta putkivesi voi olla jo liikaa ;)

      Poista
  4. Varmasti ollut mukava lenkki, rohkeita ovat hepatkin ja ihana miten autoilijatkin nelijalkaiset huomioi. Hauska tuo savukuva. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen matka! Ja täysy kymppi autoilijoille!

      Poista
  5. Voi vitsi, hauskan näköinen retki teillä! Huokailen täällä vaan, että oispa itelläkin heppa jonka kanssa pääsis tekee tommosia lenkkejä! :) ja täytyy sanoa että tosi rohkeita olette, tunnistin joistain kuvista, että missä menitte ja apua, mua jännittäis tuo liikenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meidän hevoset ovat liikennevarmoja eivätkä säpsy kovin herkästi ajoneuvoja. Ja tulipahan uusia kokemuksia taas, vain juna jäi näkemättä vaikka radan viertäkin sivuttiin. Ensikerralla sekin?

      Poista
  6. Olisitte poikenneet Tampereella, opasteetkin olivat reitin varrella:) olipa kivan näköinen extreme- lenkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, baanalle vaan ja kohti Tamperetta seuraavaa opastetta Tampere 156 seuraillen :D

      Poista