sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Keväinen treeni

Aurinko nousi jo aamulla pilvettömältä taivaalta, mutta pakkasta oli sen verran, että tiet olivat jäässä. Päätimme siirtää treenin myöhemmäksi päivään, jotta tiet sulaisivat. Yleensä olemme aamuvirkkuina treenanneet jo siihen mennessä kun monet vasta harkitsevat tekevänsä tänään jotain. 

Hevoset saivat siis paistatella päivää tarhassa puolille päivin, ennen kuin lähdimme liikkeelle. Roosa kapusi Alpon selkään ja minä dropattuna Oonan kyytiin, koska sen kanssa pääsee yleensä hieman vähemmällä. Alpolla kun saattaa olla toisinaan kengurubensaa...



Kuljimme ensin alkuun käyntia ja hieman hölkkäillen metsään. Siellä kävimme kiipeilemässä hieman mäkiä, jonka jälkeen siirryimme radalle laukkailemaan. Aloitimme ensin ravaamalla muutaman kilometrin, ja sitten aloitimme treenin. 


Taustalla treeniä seuraamassa aputreenarina toimunut Mummumme!

Alpo laukkasi edellä ja Oona ravasi perässä, vaihti pysyi yllättävän tasaisena 18-20 km/h, koska Alpo johti joukkoja. Yleensä Oonalla on kaasu herkässä ja jarru hukassa, mutta eteneminen näinpäin tuntuikin vallan mainiolta. Eikä Alpolla ollut yhtään kengurubensaa, kun sai mennä edellä. Etenimme auringon paisteessa 20 minuuttia, jonka jälkeen palauttelimme hevosia. 




Vaihdoimme kirtosuuntaa radalla ja jatkoimme Oonan johdolla seuraavat parikymmentä minuuttia. Vauhti pysyikin hienosti tasaisena, kun oltiin jo toinen puoli treenistä tahisteltu menemään. Alpolla oli sykemittari matkassa ja sykkeet pysyivät koko ajan maltillisesti 120-130 lukemissa. 




Treenin jälkeen ravailimme ja huolsimme hepat. Juoma maistui hikisen aurinkotreenin jälkeen ja sitten jatkoimme jäähdytellen kotiinpäin. Hevoset pääsivät pihassa vielä pesulle, sillä melkoinen rapakerros oli vatsanalusiin ja jalkoihin tarttunut. Sen jälkeen päiväheinät maistuivat tallissa, jonka ovesta paistava aurinko lämmitti kuivattelijoita. 


Huoltotauko ennen kotiin lähtöä.

Oonan sykkeen mittausta

2 kommenttia:

  1. Ihan mielettömän keväistä teillä! Meillä täällä peilijäässä joka paikka ja luntakin vielä vaikka kuinka paljon! Kateudesta vihreänä odotan sitä hetkeä, kun lumet ja jäät sulavat että minäkin pääsen kengättömän hevoseni selkään. Johan se on taukoillut riittävästi, viimeksi tuli ratsastettua Alpolla elokuussa eikä sekään ollut ihan ehkä mallikkain suoritus! Ei hevosessa vikaa, mutta ehkä ratsastaja ruosteessa... vai miten kuvailisi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi sitä hankitreenistäkin vielä voinut tämän kuun nauttia, mutta ei nämä kevät säät ole ollenkaan hullumpia! Ja kyllä ne ratsastusasiat siitä taas mieleen palaa, kun pääset taas ratsaille! Ja ens kerralla otetaan Alponkin kanssa uusiksi!? :D
      -H

      Poista